Minä en nauttinut raskaudesta,tippaakaan!

  • Viestiketjun aloittaja ei ikinä enää.
  • Ensimmäinen viesti
ei ikinä enää.
Kuten otsikosta voi lukea. En pitänyt tippaakaan raskaana olosta. Ensin tuli hirveä pahoinvointi. Sitä kesti ensimmäiset 3kk. Siihen lisäksi tuli vielä outoja yökötyksiä; Suihkussa käynti oli vaikeaa kun mielestäni vesi haisi niin pahalle ja märät hiukset tuntuivat niin pahalle,että purskahdin itkuun jokaisen suihkun jälkeen.

Mikään muu kun pop tartsit eivät menneet alas;siitä johtuen alkuraskaudesta painoa tuli huimasti lisää. Lihoin kun pieni porsas ja vaikka raskauden puolivälissä aloin syömään terveellisesti minulle tuli 24 kiloa elopainoa lisää ja tästähän innostuttiin neuvolassa,vaikka yritin selittää syöväni hyvin niin silti minua syytettiin mässäilystä ja ties mistä. Sokerirasituksestakaan ei mitään löytynyt vaikka terkka sitä vahvasti epäilikin.Sitten oksentelun seurauksena tuli närästys joka yltyi ruokatorven tulehdukseksi mikään ei mennyt alas ja jatkuvasti suussa kurlaava ruokasula teki todella huonoa hampaille ja kiille meni piloille

Sitten alkoi vatsan venyminen jonka seurauksena minusta tuli raidallinen kun seepra.Eikä auttanut vaikka kuinka rasvasin kaakaovoilla yms. Mulle tuli raskausarpia polvitaipesiin kun jalat turposivat niin paljon loppuraskaudesta!

Sitten alkoi pelleily kun kohdunkaulani pehmenty ennenaikaisesti ja minut määräättiin vuodelepoon,kerran viikossa aina äitipolille ja sängyssä makaamista.

Hienoin hetki raskaudessa oli se kun muksu tuli ulos ja sekin tapahtui sektiolla kun muksu ei suostunut kääntymään vaan oli perätilassa koko raskauden ajan kääntöyrityksestä huolimatta.

Mä päätin etten koskaan hanki lisää lapsia,paitsi ehkä adoptoimalla!

Kiitos ja pahoittelu kirjoitusvirheistä.
 
:hug:

En mäkään nauttinut. Koko ajan odotusta varjosti erilaiset pelot ja painajaisunet, ja raskaana oleminen on mulle ollut aina tosi vaikeeta. Mutta onneksi on nyt 4 lasta, eikä raskautta enää tarvitse kokea.
 
gilleri
Mulla oli helppo ja melko helppo raskaus ja täytyy myöntää, että raskausaika oli silti melkein koko ajan epämiellyttävää. Lopussa, kun en mahtunut edes yksinäni suihkuun alkoi pinna todella kiristyä.
 
vieras
Mun raskaus oli just samanlainen kuin sun, paitsi että sain jumalattomia liitoskipuja, ja koska olin niin iso loppuvaiheilla (lapsi oli 5 kg, itse olen pienikokoinen) polvet, lonkat ja selkä jomotti koko ajan, en voinut edes nousta portaita ylös. Pahoinvointi meni niin pahaksi, että jouduin tiputukseen. Hajut saivat oksentamaan, jopa naapurin asunnon ominaishaju, kauppoihin ei ollut asiaa, kaikki ruoka haisi hirveälle. Sitten tuli närästys ja liitoskivut, raskausarvet, jumalaton maha, vuodelepo jne. You name it. Mullakin tuli hätäsektio. Silti rakastin sitä, valehtelematta, oksenteluakin, koska tiesin, että kaiken oli pakko olla ok jos oli niin pahat oireet. Enkä malta odottaa että raskautuisin uudestaan. Otan kaikki ne oireet ja vaivat ilomielin vastaan. Enkä vähättele sinun kokemusta, koska niin monet asiat vaikuttavat jaksamiseen. Mutta siis oma kokemus oli samanlainen ja tuntemukset täysin päinvastaiset. :)
 
ap :hug:

Itselläni oli onnea ja oli ensimmäinen kesä lähes 20:een vuoteen, kun en kärsinyt siitepölyallergian oireista. Synnytyskivut taas oli sellaiset, että vieläkään (6kk) en ole päässyt täysin siitä yli... onneksi enempää lapsia en kaipaa, joten ei tarvitse synnytystä pelätä.
 
:hug:
en jaksanu lukea koko juttua mutta mä en kans jostai syystä nyt nauti tästä odotuksesta juurikaan :ashamed: :/
jotenki mua nyt vaa ärsyttää tän ison mahan kans oleminen ja kaikki tuntuu niin vaikeelle ja vastenmieliselle ja mä olen niin pahalla päälläkin koko ajan et sekin jo ottaa päähän :) :/
 

Yhteistyössä