M
Mallu
Vieras
Kiusaanpas teitä vieläkin ajatuksillani, kestättekö?
Minua vaivaa täällä näitä lukiessa se, että kuinka vähän moni oikeastaan tietää itsestään saati sitten toisesta. Ei hyvin mene, kun naisilla on oma klittansa hukansa eikä ole hajuakaan sen sijainnista saati sitten siitä, mitä sillä voisi tuottaa. Tämän aamun teepussini mietelause oli: Se joka kysyy, on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy, on ikänsä tyhmä.
Eikös pitäisi muiden tutustua itseensä ja miettiä, mistä oikeasti pitää ja mistä ei? Mitä ihmeen noloa siinä on, sitä en ymmärrä. Esimerkiksi minä en saa yhtään mitään siitä kaikkien, ainakin puheissaan, suosimasta kuuusysistä. Se ei tunnu minusta miltään! Nautin suuresti suuseksin ottamisesta ja antamisesta, mutta en yht´aikaa. Aivokapasiteettini ei riitä aistimaan molempia. Se mies siinä niin tyrkyllä keskittää kaiken huomioni niin, että en pysty toista kautta antautumaan tunteilleni. Sitten, kun saan rauhassa keskittyä miehen minulle tuottamaan nautintoon olen hetkessä mukana ja nautin täysin siemauksin. Voisikohan jollain muullakin naisella olla sama juttu? Tuskin minä mikään poikkeus olen, tässäkään.
Toinen typerä asia mielestäni on se, että aina odotetaan vastapalvelusta. Se pätee joka elämän saralla. Jos minä annan sinulle jotain, jään odottamaan käsi ojossa vastalahjaasi. Ja sama linja jatkuu sängyssä. Ei se voi noin mennä. Joskus minusta on kiva antaa kehoni mieheni käyttöön, ikäänkuin lainaksi, jos minua ei syystä tai toisesta huvita. Joskus on niin väsynytkin ja pää täynnä muista ajatuksia. Mies saa haluamansa, joskin vähän laimeampana, ja olemme kaikki tyytyväisiä. Enkä todellakaan koe olevani poljettu. Saan sen varmaan aikanaan takaisin muodossa tai toisessa.
Sama pätee tähänkin täällä. Mietin kovasti, että miksi minä teille tällaisia kerron. Ehkäpä juttuni voisi auttaa jotakuta toista, joka pähkäilee vastaavien asioiden kanssa. Ehkä minä en nyt saa mitään vastalahjaa tällä kertaa, mutta saatan se esimerkiksi saada sen aikanaan vaikkapa kokonaan toisesta keskustelusta.
Olen ajatusmaailmaltani täydellinen pakana, itse olen oma jumalani, sikäli kuin pakanalla jumalaa on. Uskon kuitenkin siihen, että sen mitä teen toiselle, saan takaisin. En siedä toisten halveksimista ja nolaamista, en kiduttamista enkä väkivaltaa missään muodossaan. Ja tiedättekös, enpä saa sitä itsekään osakseni! Minun on oikeasti hyvä olla!
Minua vaivaa täällä näitä lukiessa se, että kuinka vähän moni oikeastaan tietää itsestään saati sitten toisesta. Ei hyvin mene, kun naisilla on oma klittansa hukansa eikä ole hajuakaan sen sijainnista saati sitten siitä, mitä sillä voisi tuottaa. Tämän aamun teepussini mietelause oli: Se joka kysyy, on tyhmä vain hetken. Se joka ei kysy, on ikänsä tyhmä.
Eikös pitäisi muiden tutustua itseensä ja miettiä, mistä oikeasti pitää ja mistä ei? Mitä ihmeen noloa siinä on, sitä en ymmärrä. Esimerkiksi minä en saa yhtään mitään siitä kaikkien, ainakin puheissaan, suosimasta kuuusysistä. Se ei tunnu minusta miltään! Nautin suuresti suuseksin ottamisesta ja antamisesta, mutta en yht´aikaa. Aivokapasiteettini ei riitä aistimaan molempia. Se mies siinä niin tyrkyllä keskittää kaiken huomioni niin, että en pysty toista kautta antautumaan tunteilleni. Sitten, kun saan rauhassa keskittyä miehen minulle tuottamaan nautintoon olen hetkessä mukana ja nautin täysin siemauksin. Voisikohan jollain muullakin naisella olla sama juttu? Tuskin minä mikään poikkeus olen, tässäkään.
Toinen typerä asia mielestäni on se, että aina odotetaan vastapalvelusta. Se pätee joka elämän saralla. Jos minä annan sinulle jotain, jään odottamaan käsi ojossa vastalahjaasi. Ja sama linja jatkuu sängyssä. Ei se voi noin mennä. Joskus minusta on kiva antaa kehoni mieheni käyttöön, ikäänkuin lainaksi, jos minua ei syystä tai toisesta huvita. Joskus on niin väsynytkin ja pää täynnä muista ajatuksia. Mies saa haluamansa, joskin vähän laimeampana, ja olemme kaikki tyytyväisiä. Enkä todellakaan koe olevani poljettu. Saan sen varmaan aikanaan takaisin muodossa tai toisessa.
Sama pätee tähänkin täällä. Mietin kovasti, että miksi minä teille tällaisia kerron. Ehkäpä juttuni voisi auttaa jotakuta toista, joka pähkäilee vastaavien asioiden kanssa. Ehkä minä en nyt saa mitään vastalahjaa tällä kertaa, mutta saatan se esimerkiksi saada sen aikanaan vaikkapa kokonaan toisesta keskustelusta.
Olen ajatusmaailmaltani täydellinen pakana, itse olen oma jumalani, sikäli kuin pakanalla jumalaa on. Uskon kuitenkin siihen, että sen mitä teen toiselle, saan takaisin. En siedä toisten halveksimista ja nolaamista, en kiduttamista enkä väkivaltaa missään muodossaan. Ja tiedättekös, enpä saa sitä itsekään osakseni! Minun on oikeasti hyvä olla!
