Minä vähän ihmettelin siskoni käytöstä eilen

["jaahas"]

[QUOTE="aapee";29015029]Ei ollut eilen tilaisuutta, ei oltu kahden. Äsken soitin ja hän sanoi että ne olivat vain leikkiä. Sanoin, että ei kannata harrastaa sellaista leikkipuhetta adoptiolapsille kuten hän tietää.[/QUOTE]

No kannattaako biologiselle lapselle? Vai oliko oikeasti leikiä ja kehumista tyyliin: "tuollaisen ahkeran lapsen ottaisin kyllä meille asumaan". Eli ei kait nyt kukaan tosissaan houkuttele kenenkään alsta luokseen asumaan, ihan sama onko biologinen vai adoptoitu, sehän on ihan järjetöntä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hmm";29015073]En ole itse adoptoinut, eikä adoptiolapsia ole suvussani, joten sen tähden en taida ymmärtää tätä adoption henkistä puolta

Mutta olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Adoptiossa lapsen kaikki siteet biologisiin vanhempiin katkeavat, kuten myös siihen sukuun. Lapsesta tulee vanhemmilleen oma lapsi ja uuden sukunsa jäsen.

Joten miksi lapselle kerrotaan että hän on adoptoitu, varsinkin jos adoptio tapahtuu kun lapsi on vauva.
Tietenkin jos lapsi otetaan maasta, jossa ihonväri on erilainen, niin silloin lapsi tajuaa, että on erilainen kuin vanhempansa.
Mutta jos adoptoidaan euroopasta, pohjoismaista, suomesta jne.
Niin miksi kerrotaan adoptiosta.

Olen ajatellut, että jos joskus adoptiosin, niin en kertoisi, koska hän olisi oma lapseni ja kasvaisi perheessä ja suvun keskellä

Joten miksi lapsille kerrotaan tämä ja sekoitetaan lasten mieli tällaisella, että ovat ulkopuolisia[/QUOTE]

Mä luulin, että kaikkihan sen tietää ja ymmärtää, että lapselle pitäisi kertoa adoptiosta ja jo ihan pienestä asti. Muutenhan se on ihan kamalaa lapselle valehtelua, josta voi seurata vielä isommatkin traumat. Ihmiselle omat juuret ovat kuitenkin tärkeät ja näistä valehteleminen on väärin.

Ja jos lapsi saa joskus kuitenkin tietää asiasta, mikä olisi hyvin todennäköistä, koska esimerkiksi lääkärissä halutaan usein tietää mitä sairauksia suvussa on, olisi se tälle adoptoidulle aivan hirveä kokemus, koska on luullut vanhempiaan biologisiksi vanhemmiksi. Kuvittele jos itse saisitkin yhtäkkiä tietää, että sinut on adoptoitu. Sinulle on valehdeltu koko ikäsi ja kielletty oma taustasi.

Lapset usein jossain vaiheessa, vaikka aikuisena, myös kyselevät omasta synnytyksestään jne. Ihan pokkanako pitäisi keksiä päästä joku synnytystarina ja kertoa se lapselle? Aika kylmä pitää olla ihmisen, joka tuohon pystyy.

 

["aapee"]

Eiköhän tuo siskon "kateus" liene ihan normaalia. Siis jos omien lasten kanssa on poikkeuksellisen haastavaa niin ei liene erikoista että tuntee tietynlaista kateutta heitä kohtaan joilla on helpompaa. Voi olla rankkakin tilanne herätä siihen että toisen pieni lapsi tekee asioita mitä omat, isommat lapset eivät ole koskaan tehneet. Varainkin kun molemmilla on samaa adoptiotaustaa. Tietysti on sitten eri asia miten tuon tuo ilmi ja lapsia siihen ei luonnollisesti saa sotkea.

Ehkä myös jotenkin ylireagoit siskosi puheisiin, tai siis tarkoitusperiinsä. Itse muistan lapsuudesta useammankin "tädin" hokeneen tuollaista että "voi kun olet ihana tyttö! Muuta kuule meille asumaan niin ostan sinulle sitä ja tätä/tehdään yhdessä kaikkea kivaa" jne. Typeriä juttuja ja toivat oudon olon ilman adoptiotaustaakin. Ei pitäisi lapselle puhua tuollaista mutta ehkä sisko ei vaan ajatellut enempää, varmaan voisi vastaavan varalta keskustella asiasta kanssaan rauhallisesti.

Muuten kannattaa myös yrittää karistaa mielestä noita ajatuksia kuinka paljon enemmän olette lapsenne eteen tehneet mitä siskosi omiensa ja varsinkin jos/kun lapsilla on ongelmia olla pistämättä niitä siskon syyksi. Vaikkei sitä ääneen sano se voi hyvin näkyä asenteena ja osaltaan ärsyttää siskoa. Ehkä mielummin vaan ymmärtää olevansa onnekas että sai noin terveen lapsen joka on sopeutunut hyvin tilanteeseen jne.

Mutta siskoni on saanut samat valmennukset ym. kuin minäkin ja tietää, että noissa jutuissa mennään erityisesti adoptiolasten kanssa vaarallisille vesille. Ne on kyllä typeriä juttuja muutenkin.

Mä olen siskoni kanssa lapsista puhunut, ja sanonut että se on sattumaa mitä kukin saa. Siis onko lapsella paha traumataakka vai ei, miten oirehtii.

Siitä kotityöauttamisesta kyllä sanoin. Että niin kuin tiedät, X on pienestä pitäen ollut mukana, ja on tottunut auttamaan.

Olen kyllä hyvin monestikin ollut kiitollinen omastani, en niinkään siskoni lasten kanssa ollessa, vaan kun ollaan jossain tapahtumassa, jossa kuulee tosi pahasti oireilevista lapsista. Niihin verrattuna siskonikin ongelmat ovat aika pieniä. Siis lapsella voi olla esim. RAD eli reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö jne. ja siinä ei ihan pienet terapiat auta.

 

["aapee"]

[QUOTE="jaahas";29015258]No kannattaako biologiselle lapselle? Vai oliko oikeasti leikiä ja kehumista tyyliin: "tuollaisen ahkeran lapsen ottaisin kyllä meille asumaan". Eli ei kait nyt kukaan tosissaan houkuttele kenenkään alsta luokseen asumaan, ihan sama onko biologinen vai adoptoitu, sehän on ihan järjetöntä.[/QUOTE]

Ei tietenkään kannata, mutta adoptoitu lapsiin vaihtanut kotiaan niin se on hänelle realistinen vaihtoehto vrt. jos niin ei ole käynyt oikeasti ikinä.

Ei ollut vain tuollainen lause. Vaan ihan tavaroilla ja koiralla houkuttelua. Siskon mieskin sanoi kun yritti yhä uudestaan että lopeta jo tuo.

Mutta se saattoi kyllä olla muutakin, koska siinä oli siskon teini-ikäinen tytär ja hänen huonetta mun lapselle tarjottiin ja oma tytär voi muuttaa vaatehuoneeseen jne. Eli piikittelyä oli siihen suuntaan. Ei ehkä tajunnut, että miltä se kuulosti.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015279]Mä luulin, että kaikkihan sen tietää ja ymmärtää, että lapselle pitäisi kertoa adoptiosta ja jo ihan pienestä asti. Muutenhan se on ihan kamalaa lapselle valehtelua, josta voi seurata vielä isommatkin traumat. Ihmiselle omat juuret ovat kuitenkin tärkeät ja näistä valehteleminen on väärin.

Ja jos lapsi saa joskus kuitenkin tietää asiasta, mikä olisi hyvin todennäköistä, koska esimerkiksi lääkärissä halutaan usein tietää mitä sairauksia suvussa on, olisi se tälle adoptoidulle aivan hirveä kokemus, koska on luullut vanhempiaan biologisiksi vanhemmiksi. Kuvittele jos itse saisitkin yhtäkkiä tietää, että sinut on adoptoitu. Sinulle on valehdeltu koko ikäsi ja kielletty oma taustasi.

Lapset usein jossain vaiheessa, vaikka aikuisena, myös kyselevät omasta synnytyksestään jne. Ihan pokkanako pitäisi keksiä päästä joku synnytystarina ja kertoa se lapselle? Aika kylmä pitää olla ihmisen, joka tuohon pystyy.[/QUOTE]

Niinpä. Yllätti muakin että joku vielä ajattelee noin.

 

["aapee"]

Eiköhän tuo siskon "kateus" liene ihan normaalia. Siis jos omien lasten kanssa on poikkeuksellisen haastavaa niin ei liene erikoista että tuntee tietynlaista kateutta heitä kohtaan joilla on helpompaa. Voi olla rankkakin tilanne herätä siihen että toisen pieni lapsi tekee asioita mitä omat, isommat lapset eivät ole koskaan tehneet. Varainkin kun molemmilla on samaa adoptiotaustaa. Tietysti on sitten eri asia miten tuon tuo ilmi ja lapsia siihen ei luonnollisesti saa sotkea.

Ehkä myös jotenkin ylireagoit siskosi puheisiin, tai siis tarkoitusperiinsä. Itse muistan lapsuudesta useammankin "tädin" hokeneen tuollaista että "voi kun olet ihana tyttö! Muuta kuule meille asumaan niin ostan sinulle sitä ja tätä/tehdään yhdessä kaikkea kivaa" jne. Typeriä juttuja ja toivat oudon olon ilman adoptiotaustaakin. Ei pitäisi lapselle puhua tuollaista mutta ehkä sisko ei vaan ajatellut enempää, varmaan voisi vastaavan varalta keskustella asiasta kanssaan rauhallisesti.

Muuten kannattaa myös yrittää karistaa mielestä noita ajatuksia kuinka paljon enemmän olette lapsenne eteen tehneet mitä siskosi omiensa ja varsinkin jos/kun lapsilla on ongelmia olla pistämättä niitä siskon syyksi. Vaikkei sitä ääneen sano se voi hyvin näkyä asenteena ja osaltaan ärsyttää siskoa. Ehkä mielummin vaan ymmärtää olevansa onnekas että sai noin terveen lapsen joka on sopeutunut hyvin tilanteeseen jne.

Tuli mieleen, että kirjoitin tuohon aloitukseen vain sen että olemme tehneet paljon koska ei se suht hyvä tilanne, mikä meillä on, niin ole ihan ilmaiseksi tippunut.

Siskoni esim. arvosteli kun jäin kotiin, että ura kärsii tuosta. No oli oikeassa, hänellä on parempi ura kuin mulla, mutta niinä vuosina lapsi saavutti pitkälti tuon luottamuksen tason, mikä meillä on. Olisi se voinut tulla muutenkin, mutta teimme ne ratkaisut lapsen takia.

Arjessa en siis mitenkään korosta tätä.

 

["vieras"]

Palkonhan siskoltasi irtoaisi käteistä? Mites vaihdokki?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015504]Palkonhan siskoltasi irtoaisi käteistä? Mites vaihdokki?[/QUOTE]

??

 

["Lukija"]

[QUOTE="aapee";29015183]Siskoni on ihan avoimesti avautunut että on kateellinen "helposta" lapsestamme verrattuna heidän vaikeuksiinsa. Olemme puhuneet tästä paljon, mutta ei hän aiemmin ole käynyt omimaan lasta noin.

Meillä on omat vaikeutemme kuten kaikilla, mutta lapsi on loppujen lopuksi hyvin tavallinen kiva tyttö. Ei ylikiltti, päinvastoin, temperamenttiä riittää enemmän kuin pienessä kylässä. Mutta ei traumaattista käytöstä esim. heijaamista tai muuta vastaavaa mitä lastenkotilapsilla voi olla.

En ole tehnyt lapsikauppaa tai edes ole valinnut lasta. Kukaan ei saa valita, mitä viranomaiset hänelle nimeävät. Kaikki ei myöskään näy päälle päin, siis tarkoitan että kenelle vain saattaa tulla lapsi, jolla on joku synnynnäinen sairaus tai vaikka adhd tms. Ei synnyttäessäänkään tiedä, mitä saa.[/QUOTE]

Hienoa että jaksat vastata näin asiallisesti ja rauhallisesti myös noihin vähemmän asiallisiin kommentteihin. Vaikutat tasapainoiselta ja kaikin puolin fiksulta vanhemmalta.

Kyllä minusta juuri siskosi tässä oli se joka toimi väärin. Erittäin epämiellyttävä tilanne varmasti kaikille osapuolille.

Ehkä siskollesi kannattaisi vielä mainita, jos asia tulee puheeksi, että lapsi itse oli asiasta hämmentynyt ja jälkeenpäin ihmetellyt. Että lapsi ei voi käsittää tuollaista leikinlaskua ja siksi sellaista ei pidä enää puhella.

Mitä tulee noihin kyselyihin että miksi lapsenne on niin epävarma että luulee voivansa joutua toiseen kotiin; ihan samalla tavalla ei-adoptoidut lapset ovat asioita kyselleet. Mitä jos äiti ja isä joutuvat onnettomuuteen ja kuolevat, missä sitten asun jne. Tuollainen kysely on normaalia lapsen pohdiskelua eikä kerro vanhempien aiheuttamasta epävarmuudesta.

 

["aapee"]

[QUOTE="Lukija";29015642]Hienoa että jaksat vastata näin asiallisesti ja rauhallisesti myös noihin vähemmän asiallisiin kommentteihin. Vaikutat tasapainoiselta ja kaikin puolin fiksulta vanhemmalta.

Kyllä minusta juuri siskosi tässä oli se joka toimi väärin. Erittäin epämiellyttävä tilanne varmasti kaikille osapuolille.

Ehkä siskollesi kannattaisi vielä mainita, jos asia tulee puheeksi, että lapsi itse oli asiasta hämmentynyt ja jälkeenpäin ihmetellyt. Että lapsi ei voi käsittää tuollaista leikinlaskua ja siksi sellaista ei pidä enää puhella.

Mitä tulee noihin kyselyihin että miksi lapsenne on niin epävarma että luulee voivansa joutua toiseen kotiin; ihan samalla tavalla ei-adoptoidut lapset ovat asioita kyselleet. Mitä jos äiti ja isä joutuvat onnettomuuteen ja kuolevat, missä sitten asun jne. Tuollainen kysely on normaalia lapsen pohdiskelua eikä kerro vanhempien aiheuttamasta epävarmuudesta.[/QUOTE]

Joo, voi ollakin. Itse ehkä kuulostelen nuo pohdinnat liiankin herkällä korvalla kun on tämä tausta

Hän on itse sanonut valitsemansa mummolaan muuton, jos niin kävisi.

Noin voisin mainita, jos ollaan lähiaikoina kahdestaan.