Minä vähän ihmettelin siskoni käytöstä eilen

[adoptioäiti]

Meillä on siis nyt pikkukoululainen vauvana adoptoitu lapsi. Hän on tosi kiva lapsi vaikka itse sanonkin. Olemme päässeet aika vähällä. Tosin olemme myös satsanneet paljon alkuun. Olin 3 v kotona jne.

Siskonikin on adoptoinut, heillä on ollut paljon vaikeuksia, lapset oireilevat. Ovat jo isompia, yläkoulussa, mutta niitä vaikeuksia oli ihan alusta asti. Heillä lapset menivät päiväkotiin heti kun vanhempainvapaa päättyi. Toinen lapsi varsinkin oli sellainen, että kiintyi päiväkotiin enemmän kuin kotiin, esim. kaikki lomat kaipasi sinne. Huom. en usko että se päiväkotiin meno on kuitenkaan ollut se ratkaiseva tekijä vaan se, millaiset taustat ja traumakokemukset lapsilla on ollut. Joillakin on taakkaa enemmän kuin toisilla.

Sisareni on avoimesti kateellinen meidän lapsesta, ollut aina. Nyt eilen se kateus repesi ihan täysin, kun tyttöni tarjoutui tekemään ruokaa hänen kanssaan ja auttoi paljon. Hänen omat lapset eivät koskaan ole tehneet niin. Huom! minä olen hänet ottanut pienestä asti noihin touhuihin mukaan. Hän ei halunnut niitä pienenä sotkemaan.

Sitten alkoivat ihmeelliset jutut. Sinä voisit muuttaa meille, minä hankkisin sinulle oman koiranpennun, kun äitisi ei lupaa. Pääsisit meidän kanssa jouluksi Kanarialle. Ostaisin heti sulle iPhonen. Jne jne. Heillä on siis jonkin verran paremmat tulot, ja yritti siis houkutella niillä. Lapsi oli vähän hämillään. Hän siis toivoo noita kaikkia. Rupesi jo kysymään, missä asuisi (heillä ei ole yhtään ylimääräistä huonetta). Sanoin että eteisen lattialla ja muista sitten että sinun pitää siivota joka päivä koko talo kuin Tuhkimossa. Laitoin siis leikiksi.

Koiraa ei meille tule, koska en ehdi sitäkin hoitamaan (jää kuitenkin mulle), eikä Kanariaa, joku vastaava kun iPhone tulee kun on isompi. Me mennään kyllä hiihtolomalla ulkomaille kivalla lomareissulle, joten mikään osaton ei ole hänkään. Vuosi sitten käytiin kaukomatkalla.

Sisko yritti samaa linjaa vielä 2 kertaa illan aikana. Sanoin kummallakin kerralla heti tylysti, että sinä et ole muuttamassa mihinkään jos minä ja isä ollaan vielä elossa, eikä olla ihan heti kuolemassa.

Adoptiolapselle ei saa koskaan puhua tuollaisia, siskoni tietää sen kyllä. En oikein tiedä, mitä tästä nyt ajattelisin.

 

["viirus"]

Voi herranenaika..

 

["Minn"]

Aika outoa käytöstä siskoltasi, sekottaa lapsen päätä tommosilla puheilla.

 

["aapee"]

En siis väitä, että olen parempi äiti kuin siskoni, vaikka tuosta saattoi saada sen käsityksen. Mutta ei se kotitöissä vapaaehtosesti auttaminen ym. ole tullut niin, että olisin ensin hätistellyt pois häiritsemästä, ja sitten käynyt pyytelemään, kun lapsesta on jotain hyötyä

 

[näkymätön]

No kai sä nyt keskustelit tästä siskosi kanssa kahden kesken?

 

["vieras"]

Sun sisko ei selvästi jotenkin tajua että koska se lapsi on teidän adoptoima, nii se on ihan yhtä paljon teidän lapsi kuin biologinen lapsikin ois, eikä joku ulkopuolinen jota voi vaihdella perheestä toiseen.

 

["vieras"]

Miksi sanoit lapselle tylysti? Eihän se hänen vikansa ole jos siskosi käyttäytyy noin?

 

["aapee"]

No kai sä nyt keskustelit tästä siskosi kanssa kahden kesken?

Ei ollut eilen tilaisuutta, ei oltu kahden. Äsken soitin ja hän sanoi että ne olivat vain leikkiä. Sanoin, että ei kannata harrastaa sellaista leikkipuhetta adoptiolapsille kuten hän tietää.

 

["aapee"]

[QUOTE="Minn";29015004]Aika outoa käytöstä siskoltasi, sekottaa lapsen päätä tommosilla puheilla.[/QUOTE]

Niinpä. Lapseni tykkää siskostani, on mun lapselle ollut aina kiva. Ja kova lahjomaan muutenkin. Esim. eilen antoi tytölle nomination-laattoja, vaikka ei ole mikään nimipäivä tai synttäri tms. Viimeksi sai cd:n.

 

[njaa]

On kyllä outoja kommentteja. Mä olisin vastaavassa tilanteessa todennut lapselle, että en todellakaan antaisi omaa lastani kenellekään tjsp. Tehnyt selväksi, että on rakas ja meidän oma. Mitä siskosi sanoi puhelimessa? Mä ottaisin asian vielä uudestaan puheeksi jos yrittää kuitata vaan leikillä. Sanoisin että onko ensinnäkään hauskaa leikkiä puhua adoptiolapselle tuollaista ja toisekseen houkutella asioilla joita tietää lapsen haluavan, aiheuttaa vain tahallaan pahaa mieltä.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015020]Sun sisko ei selvästi jotenkin tajua että koska se lapsi on teidän adoptoima, nii se on ihan yhtä paljon teidän lapsi kuin biologinen lapsikin ois, eikä joku ulkopuolinen jota voi vaihdella perheestä toiseen.[/QUOTE]

Niin, selkeästi. Se kertoo jotain hänestä, vaikka hänelläkin on 2 adoptiolasta.

Ja lapsi on kumminkin ollut siis meillä jo kohta 8 v.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015022]Miksi sanoit lapselle tylysti? Eihän se hänen vikansa ole jos siskosi käyttäytyy noin?[/QUOTE]

Mikä oli se tylytys? Tuhkimo-jutut vai että hän on meillä niin kauan kun me olemme elossa?

Tuhkimon lapsikin käsitti vitsiksi. Ja olen kymmeniä kertoja sanonut lapselle kun hän on pelännyt, että joutuu johonkin muualle, että hän on meillä aina, ja hänen itse kaivellut nuo kuolemat esiin, entäs jos sinä kuolet jne.

 

["aapee"]

On kyllä outoja kommentteja. Mä olisin vastaavassa tilanteessa todennut lapselle, että en todellakaan antaisi omaa lastani kenellekään tjsp. Tehnyt selväksi, että on rakas ja meidän oma. Mitä siskosi sanoi puhelimessa? Mä ottaisin asian vielä uudestaan puheeksi jos yrittää kuitata vaan leikillä. Sanoisin että onko ensinnäkään hauskaa leikkiä puhua adoptiolapselle tuollaista ja toisekseen houkutella asioilla joita tietää lapsen haluavan, aiheuttaa vain tahallaan pahaa mieltä.

Sanoin niinkin siellä, että ei me omaa kultaa anneta kellekään. Lapsi tuli mun syliin ja häntä selvästi hämmensi ne puheet. Myöhemmin kotona lapsi kysyi itsekin, miksi täti puhui sellaisia. Sanottiin että ne oli vähän tyhmiä puheita ja et sinä sinne muuta, olet meidän rakas lapsi ja siskolla on omat lapset.

Hän yritti siis kuitata ne leikiksi. Sanoin että toivon että vastaavaa leikkiä ei enää esiinny. Sanoin kyllä että aika lapsellista vedota esim. tuohon koiraan ja muihin tuollaisiin. Hän sanoi, että leikillä vain sanoi.

Katsotaan nyt, otanko vielä puheeksi. He aiemmin pyyteli tyttöä yökylään heille. Nyt luulen, etten anna.

 

["Hmm"]

En ole itse adoptoinut, eikä adoptiolapsia ole suvussani, joten sen tähden en taida ymmärtää tätä adoption henkistä puolta

Mutta olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Adoptiossa lapsen kaikki siteet biologisiin vanhempiin katkeavat, kuten myös siihen sukuun. Lapsesta tulee vanhemmilleen oma lapsi ja uuden sukunsa jäsen.

Joten miksi lapselle kerrotaan että hän on adoptoitu, varsinkin jos adoptio tapahtuu kun lapsi on vauva.
Tietenkin jos lapsi otetaan maasta, jossa ihonväri on erilainen, niin silloin lapsi tajuaa, että on erilainen kuin vanhempansa.
Mutta jos adoptoidaan euroopasta, pohjoismaista, suomesta jne.
Niin miksi kerrotaan adoptiosta.

Olen ajatellut, että jos joskus adoptiosin, niin en kertoisi, koska hän olisi oma lapseni ja kasvaisi perheessä ja suvun keskellä

Joten miksi lapsille kerrotaan tämä ja sekoitetaan lasten mieli tällaisella, että ovat ulkopuolisia

 

[Birgitte]

[QUOTE="aapee";29015057]Mikä oli se tylytys? Tuhkimo-jutut vai että hän on meillä niin kauan kun me olemme elossa?

Tuhkimon lapsikin käsitti vitsiksi. Ja olen kymmeniä kertoja sanonut lapselle kun hän on pelännyt, että joutuu johonkin muualle, että hän on meillä aina, ja hänen itse kaivellut nuo kuolemat esiin, entäs jos sinä kuolet jne.[/QUOTE]

Lapsi on siis ollut teillä vauvasta asti, mutta pelkää silti joutuvansa johonkin muualle? Ilmeisesti olette kertoneet hänelle hyvin aikaisessa vaiheessa, että hän on adoptoitu, jos hän kerran nyt alakoululaisena jo tietää asiasta? Onko asian kertominen ollut teille noin tärkeä asia vai onko noin varhaiseen kertomiseen jokin syy? Jotenkin tuli sellainen tunne, että sekä siskosi että sinä olette olleet pitkän aikaa kilpasilla ja tämä lasten adoptoiminenkin on osa jotain sisarusten välistä kilpailua siitä kumpi on parempi.

 

["aapee"]

[QUOTE="Hmm";29015073]En ole itse adoptoinut, eikä adoptiolapsia ole suvussani, joten sen tähden en taida ymmärtää tätä adoption henkistä puolta

Mutta olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Adoptiossa lapsen kaikki siteet biologisiin vanhempiin katkeavat, kuten myös siihen sukuun. Lapsesta tulee vanhemmilleen oma lapsi ja uuden sukunsa jäsen.

Joten miksi lapselle kerrotaan että hän on adoptoitu, varsinkin jos adoptio tapahtuu kun lapsi on vauva.
Tietenkin jos lapsi otetaan maasta, jossa ihonväri on erilainen, niin silloin lapsi tajuaa, että on erilainen kuin vanhempansa.
Mutta jos adoptoidaan euroopasta, pohjoismaista, suomesta jne.
Niin miksi kerrotaan adoptiosta.

Olen ajatellut, että jos joskus adoptiosin, niin en kertoisi, koska hän olisi oma lapseni ja kasvaisi perheessä ja suvun keskellä

Joten miksi lapsille kerrotaan tämä ja sekoitetaan lasten mieli tällaisella, että ovat ulkopuolisia[/QUOTE]

Ensinnäkin oma lapseni on Kiinasta, joten valehtelu ei kantaisi kovin pitkälle.

Suomesta voi adoptoida, mutta todella harvoin, vanhemmat pitävät mielummin lapset sijaislapsi-tilassa kuin päästävät adoptioon. Pohjoismaista ei voi adoptoida.

Lapselle kerrotaan, koska on todettu että tuo vanha malli, mitä sinun ajattelusi edustaa, aiheuttaa lopun kaiken suuremman romahduksen. Asia selviää kumminkin joskus, ja jos saa selville että vanhemmat ovat valehdelleet koko elämän ajan näin tärkeästä asiasta, se tuntuu koko elämän pohjan putoamiselta.

Nykytiedon mukaan siis pitää kertoa, vaikka lapsi ei ulkoisesti poikkea vanhemmista.

 

["aapee"]

Lapsi on siis ollut teillä vauvasta asti, mutta pelkää silti joutuvansa johonkin muualle? Ilmeisesti olette kertoneet hänelle hyvin aikaisessa vaiheessa, että hän on adoptoitu, jos hän kerran nyt alakoululaisena jo tietää asiasta? Onko asian kertominen ollut teille noin tärkeä asia vai onko noin varhaiseen kertomiseen jokin syy? Jotenkin tuli sellainen tunne, että sekä siskosi että sinä olette olleet pitkän aikaa kilpasilla ja tämä lasten adoptoiminenkin on osa jotain sisarusten välistä kilpailua siitä kumpi on parempi.

Kuten kirjoitin, niin nykyään suositellaan kerrottavaksi heti ja meidän kummankin lapset kyllä tietävät olevansa adoptoituja. Se on ihan adoptioneuvonnassa käsiteltävä asia.

Sanoisin että kaikki adoptiolapset kyllä tietävät asian. Jos joku ei kerro, niin hän ottaa aika ison riskin, koska asia todennäköisesti paljastuu kuitenkin joskus.

Mitään kilpailua ei ole. Hän on mua reilusti vanhempikin, lähes 10 v, ollut silleen aina edellä eri elämänvaiheissa kuten opiskelut ja muut.

 

["vieras"]

[QUOTE="Hmm";29015073]En ole itse adoptoinut, eikä adoptiolapsia ole suvussani, joten sen tähden en taida ymmärtää tätä adoption henkistä puolta

Mutta olen aina ihmetellyt yhtä asiaa. Adoptiossa lapsen kaikki siteet biologisiin vanhempiin katkeavat, kuten myös siihen sukuun. Lapsesta tulee vanhemmilleen oma lapsi ja uuden sukunsa jäsen.

Joten miksi lapselle kerrotaan että hän on adoptoitu, varsinkin jos adoptio tapahtuu kun lapsi on vauva.
Tietenkin jos lapsi otetaan maasta, jossa ihonväri on erilainen, niin silloin lapsi tajuaa, että on erilainen kuin vanhempansa.
Mutta jos adoptoidaan euroopasta, pohjoismaista, suomesta jne.
Niin miksi kerrotaan adoptiosta.

Olen ajatellut, että jos joskus adoptiosin, niin en kertoisi, koska hän olisi oma lapseni ja kasvaisi perheessä ja suvun keskellä

Joten miksi lapsille kerrotaan tämä ja sekoitetaan lasten mieli tällaisella, että ovat ulkopuolisia[/QUOTE]

Ehkä jotkut kertoo siksi, että kerrottavahan se on yleensä ennemmin tai myöhemmin, esim. siksi että se voisi kuitenkin selvitä eri veriryhmistä tai geeneistä tai mistä tahansa. Jotkut valitsevat sen tien, että lapselle kerrotaan pienestä pitäen. Jotkut kertovat sitten myöhemmin.

 

["aapee"]

Lapsi on siis ollut teillä vauvasta asti, mutta pelkää silti joutuvansa johonkin muualle? Ilmeisesti olette kertoneet hänelle hyvin aikaisessa vaiheessa, että hän on adoptoitu, jos hän kerran nyt alakoululaisena jo tietää asiasta? Onko asian kertominen ollut teille noin tärkeä asia vai onko noin varhaiseen kertomiseen jokin syy? Jotenkin tuli sellainen tunne, että sekä siskosi että sinä olette olleet pitkän aikaa kilpasilla ja tämä lasten adoptoiminenkin on osa jotain sisarusten välistä kilpailua siitä kumpi on parempi.

Myös se, että adoptiolapsi pelkää ettei saa jäädä uuteen kotiin, on tavallista, lähes kaikkien adoptiolasten pelko. Jotkut kokeilevat sitä uhallakin, kuinka pitkälle voi mennä kunnes nämäkin hylkäävät minut. Heillä on vähintään 2 isoa muutosta takana, biovanhempien ja lastenkodin taakse jäämiset.

Lapseen jää tunnekokemukset, vaikka se traumaattinen asia olisi tapahtunut vauvaiällä.

 

["vieras"]

Sinä ja siskosi molemmat harrastitte aika julmaa leikkiä lapsen kustannuksella. Arvostelet sisartasi, mutta eipä sinunkaan palautteesi Tuhkimosta ollut yhtään sen fiksumpaa. Olipa kyseessä adoptiolapsi tai biologinen lapsi aistii lapsi aikuisista myös tunteita, ilmeitä ja kehon kieltä. Jos sinä olet ollut ärtynyt oma lapsesi voi säikähtää jo sitäkin.

En tiedä millaisen suhde sinulla on siskoosi, mutta vertailit lastasi hänen lapsiinsa. Ja että siskosi olisi kateellinen sinun lapsestasi? Onko se asia, jonka siskosi on myöntänyt vai oletko itse niin päätellyt? Ihan kuin puhuisit kauppatavarasta, miten sinä teit hyvän lapsikaupan ja siskoparka se joutuu kärventymään ihan mahdottomien olioiden kanssa. Siis haloo, nämä asiat ovat jokaisella vanhemmalla tässä maailmassa: yhdellä on helppo lapsi ja toiselle haastavampi. Lasta ei anneta adoptioon tuosta vain kelle vain. Tiedät myös, että adoptioon kuuluu haasteita lasten kanssa. Ehkä sinun lapsesi on ylikiltti pelätessään joutuvansa taas hylätyksi? Eikö näitä juttuja käyty kanssasi läpi ennen adoptiota?

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015130]Ehkä jotkut kertoo siksi, että kerrottavahan se on yleensä ennemmin tai myöhemmin, esim. siksi että se voisi kuitenkin selvitä eri veriryhmistä tai geeneistä tai mistä tahansa. Jotkut valitsevat sen tien, että lapselle kerrotaan pienestä pitäen. Jotkut kertovat sitten myöhemmin.[/QUOTE]

Nykyään suositellaan, että se on lapsen tiedossa aina. Meillä se eka kertomus oli hyvin yksinkertainen. Nimeämiskuva on meillä seinällä ja kerrottiin, että lähetimme kirjeen Kiinaan että haluamme itsellemme lapsen, ja sieltä lähetettiin kuva, että tämmöinen ihana tyttö tarvisi äitiä ja isää, ja sitten lähdimme lentokoneella Kiinaan ja haimme hänet kotiin. Tätä on sitten hänen kysymysten pohjalta täydennetty.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015144]Sinä ja siskosi molemmat harrastitte aika julmaa leikkiä lapsen kustannuksella. Arvostelet sisartasi, mutta eipä sinunkaan palautteesi Tuhkimosta ollut yhtään sen fiksumpaa. Olipa kyseessä adoptiolapsi tai biologinen lapsi aistii lapsi aikuisista myös tunteita, ilmeitä ja kehon kieltä. Jos sinä olet ollut ärtynyt oma lapsesi voi säikähtää jo sitäkin.

En tiedä millaisen suhde sinulla on siskoosi, mutta vertailit lastasi hänen lapsiinsa. Ja että siskosi olisi kateellinen sinun lapsestasi? Onko se asia, jonka siskosi on myöntänyt vai oletko itse niin päätellyt? Ihan kuin puhuisit kauppatavarasta, miten sinä teit hyvän lapsikaupan ja siskoparka se joutuu kärventymään ihan mahdottomien olioiden kanssa. Siis haloo, nämä asiat ovat jokaisella vanhemmalla tässä maailmassa: yhdellä on helppo lapsi ja toiselle haastavampi. Lasta ei anneta adoptioon tuosta vain kelle vain. Tiedät myös, että adoptioon kuuluu haasteita lasten kanssa. Ehkä sinun lapsesi on ylikiltti pelätessään joutuvansa taas hylätyksi? Eikö näitä juttuja käyty kanssasi läpi ennen adoptiota?[/QUOTE]

Siskoni on ihan avoimesti avautunut että on kateellinen "helposta" lapsestamme verrattuna heidän vaikeuksiinsa. Olemme puhuneet tästä paljon, mutta ei hän aiemmin ole käynyt omimaan lasta noin.

Meillä on omat vaikeutemme kuten kaikilla, mutta lapsi on loppujen lopuksi hyvin tavallinen kiva tyttö. Ei ylikiltti, päinvastoin, temperamenttiä riittää enemmän kuin pienessä kylässä. Mutta ei traumaattista käytöstä esim. heijaamista tai muuta vastaavaa mitä lastenkotilapsilla voi olla.

En ole tehnyt lapsikauppaa tai edes ole valinnut lasta. Kukaan ei saa valita, mitä viranomaiset hänelle nimeävät. Kaikki ei myöskään näy päälle päin, siis tarkoitan että kenelle vain saattaa tulla lapsi, jolla on joku synnynnäinen sairaus tai vaikka adhd tms. Ei synnyttäessäänkään tiedä, mitä saa.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";29015144]Sinä ja siskosi molemmat harrastitte aika julmaa leikkiä lapsen kustannuksella. Arvostelet sisartasi, mutta eipä sinunkaan palautteesi Tuhkimosta ollut yhtään sen fiksumpaa. Olipa kyseessä adoptiolapsi tai biologinen lapsi aistii lapsi aikuisista myös tunteita, ilmeitä ja kehon kieltä. Jos sinä olet ollut ärtynyt oma lapsesi voi säikähtää jo sitäkin.

En tiedä millaisen suhde sinulla on siskoosi, mutta vertailit lastasi hänen lapsiinsa. Ja että siskosi olisi kateellinen sinun lapsestasi? Onko se asia, jonka siskosi on myöntänyt vai oletko itse niin päätellyt? Ihan kuin puhuisit kauppatavarasta, miten sinä teit hyvän lapsikaupan ja siskoparka se joutuu kärventymään ihan mahdottomien olioiden kanssa. Siis haloo, nämä asiat ovat jokaisella vanhemmalla tässä maailmassa: yhdellä on helppo lapsi ja toiselle haastavampi. Lasta ei anneta adoptioon tuosta vain kelle vain. Tiedät myös, että adoptioon kuuluu haasteita lasten kanssa. Ehkä sinun lapsesi on ylikiltti pelätessään joutuvansa taas hylätyksi? Eikö näitä juttuja käyty kanssasi läpi ennen adoptiota?[/QUOTE]

Tuhkimon otin esiin, koska lapsi on itse joskus puhunut siitä, että se äitipuoli ei kohtele Tuhkimoa nätisti. Ja muutkin sadut missä on vastaavia juttuja on käyty läpi.

Sanoin sen vitsinä, lapsikin ymmärsi sen vitsiksi ja ajatteli että siskoni tukkii suunsa sillä. Tilanne tuli hyvin yllättäen, en voinut uskoa korviani kun se alkoi.

 

["jopas"]

Olipa sisko ajattelematon. Typerää sekoittaa noin lasta. En tykkäisi itse yhtään, ja lapset on meillä siis ihan synnytetty eikä ehkä välittäisi tuollaisista yhtään.

 

[Madicken04]

Eiköhän tuo siskon "kateus" liene ihan normaalia. Siis jos omien lasten kanssa on poikkeuksellisen haastavaa niin ei liene erikoista että tuntee tietynlaista kateutta heitä kohtaan joilla on helpompaa. Voi olla rankkakin tilanne herätä siihen että toisen pieni lapsi tekee asioita mitä omat, isommat lapset eivät ole koskaan tehneet. Varainkin kun molemmilla on samaa adoptiotaustaa. Tietysti on sitten eri asia miten tuon tuo ilmi ja lapsia siihen ei luonnollisesti saa sotkea.

Ehkä myös jotenkin ylireagoit siskosi puheisiin, tai siis tarkoitusperiinsä. Itse muistan lapsuudesta useammankin "tädin" hokeneen tuollaista että "voi kun olet ihana tyttö! Muuta kuule meille asumaan niin ostan sinulle sitä ja tätä/tehdään yhdessä kaikkea kivaa" jne. Typeriä juttuja ja toivat oudon olon ilman adoptiotaustaakin. Ei pitäisi lapselle puhua tuollaista mutta ehkä sisko ei vaan ajatellut enempää, varmaan voisi vastaavan varalta keskustella asiasta kanssaan rauhallisesti.

Muuten kannattaa myös yrittää karistaa mielestä noita ajatuksia kuinka paljon enemmän olette lapsenne eteen tehneet mitä siskosi omiensa ja varsinkin jos/kun lapsilla on ongelmia olla pistämättä niitä siskon syyksi. Vaikkei sitä ääneen sano se voi hyvin näkyä asenteena ja osaltaan ärsyttää siskoa. Ehkä mielummin vaan ymmärtää olevansa onnekas että sai noin terveen lapsen joka on sopeutunut hyvin tilanteeseen jne.