Minä taas, jonka lapsella biologinen isä eri kuin kasvattajaisä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"Apua"

Vieras
Js joku muistaa minut? En löytänyt vanhaa aloittamaani ketjua. Otin yt asia puheeksi mieheni kanssa, että lapselle 6-v.olisi hyvä kertoa että biologinen isä on toisalla. Mies veti iha kauheat raivarit. :( Sanoi, että jos tulen vielä kyselemään muilta neuvoja netissä asiasta, voin olla varma että menetän lapseni. Miten tuokin pitäisi tulkita? :(
 
Veti niin kauheet pultit ja herneet nenään. Haluaa olla isä tälle lapselle viimeiseen hengenvetoon, sitä on kyllä ollutki ja se hänelle suotakoon. Mutta kun jotkut aiemmin neuvoi mua täällä, että ois parempi lapselle jos tietäis kuka on biologinen isä
 
Veti niin kauheet pultit ja herneet nenään. Haluaa olla isä tälle lapselle viimeiseen hengenvetoon, sitä on kyllä ollutki ja se hänelle suotakoon. Mutta kun jotkut aiemmin neuvoi mua täällä, että ois parempi lapselle jos tietäis kuka on biologinen isä

Täällä on myös ollut neuvoja tuollaisen miehen varalle. Ootko sä nyt ihan varma koko kuviosta, aika huono ennuste?
 
Mies alkoi vaahtoamaan siitä että hän on ollut lapselle isä 6 vuotta. Ja totta en parempaa isää voisi kuvitellakaan. Puhui myös siitä, onko lapsen biologinen isä kertaakaan halunnut tavata poikaansa, tunnustaa isyyttä, maksaa elatusapuja jne. Mies haluaa lapselle hyvä lapsuuden. Suren vain sitä, että jos lapsi aikuisena kokee että häntä on huijattu. Toisaalta aikuisena, jos lapsi perii kasvatti-isänsä (siis perheenisän) temperamentin, voi olla että haluaa tavata biologisen isänsä ja ladata aika tiukkoja kysymyksiä. :(
 
Olikos tämä se tapaus, missä mies oli jo lapsen adoptoinut? Jos oli, niin mä ymmärrän miestäkin. Adoptoimalla lapsen hän on osoittanut haluavansa olla pojan oikea isä ja juridisestihan hän onkin. Adoptiosta voi lapselle kertoa myöhemminkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25426171:
Olikos tämä se tapaus, missä mies oli jo lapsen adoptoinut? Jos oli, niin mä ymmärrän miestäkin. Adoptoimalla lapsen hän on osoittanut haluavansa olla pojan oikea isä ja juridisestihan hän onkin. Adoptiosta voi lapselle kertoa myöhemminkin.

Ei ole adoptoinut, mutta on juridisesti lapsen oikea isä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25426302:
Vai onko lapsi syntynyt kuitenkin avioliitossa, vaikkei aviopuoliso olekaan lapsen biologinen isä? Enpäs ajatellutkaan, että tuokin on tietysti mahdollista :D

Kuviomme on paljon onimutkaisempi mitä kukaan saattaisi olettaa. Olin tavannut mieheni muutaman kerran. Sen jälkeen mies lähti kotimaahansa useammaksi kuukaudeksi. Koska meillä ei ollut kunnon yhteistä kieltä (vain huono englanti, mies ei ole siinä kielessä kovin hyvä) jäi tosi epävarma vaikutelma onko hän tulossa suomeen takaisin vai ei. Menin kavereiden kanssa iltaa viettämään, ja bongasin sieltä yhden aiemman mieskumppanin. Aamuyöstä satuttiin samaan sänkyyn , vain kerra oltiin yhdynnässä. Lähdin aamulla kotiin huonoa omaatuntoa potien. "Miesystävästä" toisesta maasta ei kuulunut mitään. Puhelimeen ei saanut yhteyttä. Vain viikko vapaailtani jälkeen mies seisoi ulko-ovellani. Olin aivan shokissa. Siinä sitten alettiin lämmitellä suhdetta uudelleen. Kun raskaus vahvistui mulle, mua jäyti koko ajan pelko kumpi on isä. Annoin ajan kulua, en kestänyt ajatusta. Mentiin naimisiin. Lapsi on siis tuon yhden illan suhteen, mutta mieheni suostui ottamaan lapsen omakseen. Avioliiton kautta.
 
Mun mielestä tuollaiset asiat pitäisi kertoa mahdollisimman pienelle lapselle, että asiasta tulisi luonnollinen osa lapsen elämää.
Jos tuollaisen asian kertoo vaikkapa murrosikäiselle, se voi olla lapselle kova shokki ja lapsi saattaa kokea, että häntä on huijattu koko elämänsä ja nyt vedetään ikäänkuin matto jalkojen alta.

Kai te puhuitte miehesi kanssa tuon asian jo silloin kun hynttyyt yhteen löitte?
Että lapselle kerrotaan joskus totuus?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Väpe;25426473:
Eli sä haluat nyt särkee tän perheidyllin ja tuoda koko maailman tietoon sun makaamisen toisen miehen alla ? Onko kaikilla sama ihonväri ?

No on kyllä kaikilla sama ihonväri. En halua särkeä perheidylliä. Mutta kun noita fortunaten kaltaisia vastauksia kuuntelee, ei enää tiedä mikä on parasta. Miehen kanta on jo selvä-parempi varmaan kuunnella sitä...
 
Mun mielestä tuollaiset asiat pitäisi kertoa mahdollisimman pienelle lapselle, että asiasta tulisi luonnollinen osa lapsen elämää.
Jos tuollaisen asian kertoo vaikkapa murrosikäiselle, se voi olla lapselle kova shokki ja lapsi saattaa kokea, että häntä on huijattu koko elämänsä ja nyt vedetään ikäänkuin matto jalkojen alta.

Kai te puhuitte miehesi kanssa tuon asian jo silloin kun hynttyyt yhteen löitte?
Että lapselle kerrotaan joskus totuus?

Mies haluaa kertoa kun lapsi on täysi-ikäinen.
 
[QUOTE="Hissu";25426658]Onko tehty isyystesti et se toinen on biologinen isä vai oletko muuten varma ettei se ole miehesi?[/QUOTE]

Olemme varmoja lasketun ajan, ja lapsen ulkonäön perusteella
 
Jos vaikka kysyisitte neuvoa lapsipsykologilta tai vastaavalta. Että milloin ja miten kannattaisi. Ja mies mukaan kuulemaan neuvot. Hankala tilanne, mutta lapsenne ei varmasti ole ainoa laatuaan, joten tilanteeseen on varmasti myös neuvoja saatavilla.
 
Just vasta tuli tuo kadonneet uk versio jossa poika sai kuulla 15-vuotiaana vasta, että oikea isä onkin joku aivan muu kuin se joka häntä oli koko iän kasvattanu. Poika oliki ihmetelly, että miten ei saa "isäänsä" semmosta läheistä suhdetta ja "isä" tuntu aina jotenkin etäiseltä. Sit kerran joku sukulainen lipsautti jotenki tyyliin "oot ihan kuin isäs" johon tää poika sano, ettei todellakaan ole. Sukulainen paljasti että onhan se ihan kuin oikea isänsä, ja siitä lähti pitkä ja vaivalloinen taival etsiä oikea isä.
 
Mies haluaa kertoa kun lapsi on täysi-ikäinen.

Ok. Ymmärrän kyllä miehesi kannan, mutta silti olen sitä mieltä, että on lapsen OIKEUS saada tietää biologiset juurensa mahdollisimman pienenä.

Jos kerrotte lapselle totuuden hänen tultuaan täysi-ikäiseksi niin luulen, että lapsi pitää edelleenkin kasvatti-isäänsä isänään, mutta lapsenne eli siinä vaiheessa nuoren aikuisen ihmisen identiteetti voi mennä täysin palasiksi.
Ja tuo identiteetin murskautuminen varsinkin herkässä iässä olevalle nuorelle voi olla todella vaikea ja kauaskantoinen juttu.

Jos taas kertoisitte mahd.pienenä, lapsi varmaan kelailisi asiaa varsinkin murrosiässä, mutta asia olisi silti hänelle luonnollinen juttu joka on "aina ollut niin".

Tietystikään en tunne lastasi enkä tiedä teidän perheestä mitään muuta kuin nämä pienet tiedot, kaikkihan voi mennä aivan toisin kuin mun skenaarioissa, mutta nuo mun mainitsemat vaihtoehdot on ihan todellisia ja mun mielestä sun äitinä pitäis pyrkiä ajattelemaan lapsesi parasta, voi olla aika tuskaisaa ja repivää saada tietää 18-vuotiaana että isäsi ei olekaan oikeasti sulle mitään sukua.
Varmasti kyllä ajatteletkin lapsesi parasta, niinhän tämä aloituskin antaa ymmärtää ja ymmärrän kyllä, että on varmasti vaikeaa olla tuossa tilanteessa kun mies on noin jyrkästi kertomista vastaan.
Hirmusesti voimia! :hug:
 
Kiitos fortunate tilanne vaan paisuu meillä.Riitaa yms. Mies haluaa nähdä mun kaikki keskustelut täällä. Ja FB-kaverit ja mitä puhun heidän kanssa. Voin pahoin ja pelottaa. Tämä ei ole provo. Miehelle ei voi puhua mitään, mikä on hänelle kipeä paikka..
 

Yhteistyössä