Niin, on se todella ihana tunne jos löytää jonkun jonka kanssa tuntee jotain tällaista.. Kaiken harmiksi minäkin olen naimisissa ja lapsi... Koskaan en tahdo miestäni ja suhdettamme vahingoittaa. Toinen osa puoli tietää tämän paremmin kuin hyvin, hänelläkin on aivan liikaa menetettävää. On myös naimisissa ja lapsia.. Salaisuutemme pysyy vain sisällämme ja meidän välisenä juttuna. Voimme nauttia toisistamme kaikin tavoin, vain salaamalla suhteemme muilta. Oikeus ja kohtuus kaikessa... Se ei vain tunnu minulla siltä että kadun mitään. Mutta sen tiedän, jos suhteeni toiseen mieheen paljastuu, ei mieheni sitä katso sormiensa välistä. Silti vaarannan yhteiselomme.. Kumma asia.. En osaa tuollekkaan sanoa miksi näin teen.. Ehkä avioliitto on jo aikansa elänyt sen suhteen että mitään järisyttävän ihanaa ei enää tapahdu. Sekin oli toista silloin ennen... Nykyään arki on itsestään selvyys. Kohan vain elämme perhettä, ilman suurempia ihanuuksia.. Voi olla että se ajattaa toisen miehen syliin.. En tiedä..
