Minä olen se nainen joka lähti toisen miehen matkaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vierailija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vierailija"

Vieras
Mulla ja eksällä oli jo kohta vuoden mennyt todella huonosti. Ei toisiamme ja kommunikaatio ei pelannyt. Eksä ei halunnut lähteä kanssani ulos tai edes katsoa kanssani tv:tä. Ei osattu olla tukena toistemme työjutuissa ja usein riideltiinki.

Puolen vuoden ajan olin salaa ihastunut erääseen työn kautta tuttuun henkilöön. Yritin peittää ihastuksen ja monesti houkuttelin eksää terapiaan, jos kuitenkin olisin jatkanut hänen kanssaan. Ei lähtenyt. Joskus eksä ehdotteli itsekin eroa. Naimisissa ei oltu eikä lapsia ole.

Eräänä iltana tuo toinen mies kertoi että tykkää minusta ja suuteli. Sanoin heti että olen varattu ja tämän jälkeen juttelimme kaikesta sen illan ajan. Seuraavana päivänä sitten jätin eksän ja aloin tiivisti oleilemaan tämän toisen miehen kanssa.

Erosta on jo useita kuukausia ja olen tämän toisen tyypin kanssa yhdessä ja meillä on tosi mukavaa. Mulla vaan on vaan kauhea morkkis tästä jättämisestä edelleen. Miksi minä hölmö etenin väärässä järjestyksessä ja tavallaan petin ja loukkasin eksääni. En vain voi antaa anteeksi että tein niin moraalini vastaisesti. Jotenkin ahdistaa edelleen :(
 
Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Opit siitä tärkeän läksyn ja luultavasti olet pyytänyt exältäsi anteeksi. Jossain vaiheessa sinun pitää antaa itsellesikin anteeksi, että pääset eteenpäin. Ihmiset tekevät virheitä ja joskus jopa oppivat niistä.

Tämä ei ihan käy tilanteeseesi mutta ehkä siitä on apua.
[video=youtube;YhxjNYvJbgM]http://www.youtube.com/watch?v=YhxjNYvJbgM[/video]
 
Mä en tajua mikä tuossa oli ongelma. Jätit miehesi toisen miehen takia, ok. Sellaista sattuu. Käyttäydyit kuitenkin rehdisti, jätit entisen miehesi ennen kuin aloit seurustella seuraavan kanssa. Eikä teillä ollut lapsiakaan. En tajua mistä tunnet omantunnontuskia.
 
Joskus käy noin, ei elämä ole mustavalkoista. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat joka käänteessä tuomitsemassa muita. Et sinä minusta ole tehnyt mitään kamalaa. Entinen suhde oli selvästi jo siinä vaiheessa mennyttä. Ole vain onnellinen rakkaudestasi. :)
 
Ei tuohon oikein muuta voi sanoa, kuin että joskus vaan tulee tehtyä sellaisia ratkaisuja jotka kauemapaa katsottuna tekisi toisin. Mutta silloin et pystynyt parempaan, tuskin enää toiste teksisit samalla tavalla, joten parasta on vaaan ottaa opin kannalta ja armahtaa itsensä tuosta syyllisyyden tuskasta.
 
Kiitos Data hulvattomasta biisistä ja kaikki lohdutuksesta. Ehkä mää oonki liian täydellisyyttä haluava. Kai tää tästä pikku hiljaa :/ Kyllä sen tiedostan miten maailmassa on ihan oikeitakin isoja ongelmia ja niihin verrattuna mun tunnontuskat on pientä.
 
Joskus sitä vaan tarvitsee pakotien pois suhteesta. Ei tule muuten lähdettyä.

Se on vaan elämää. Ei tuollaisen takia tarvitse itseään vihata tai kärsiä huonosta omatunnosta.

Ja mun mittapuun mukaan sä et edes pettänyt eksääsi.
 
Jotenkin vaan itse koen että petin. Ainakin siinä mielessä että en hoitanut tilannetta toisen miehen kanssa rauhallisesti, vaan hyppäsin heti hänen matkaansa. Hyvinhän tässä kävi, mutta silti hirvittää vieläkin..
 
[QUOTE="Vierailija";25178912]Jotenkin vaan itse koen että petin. Ainakin siinä mielessä että en hoitanut tilannetta toisen miehen kanssa rauhallisesti, vaan hyppäsin heti hänen matkaansa. Hyvinhän tässä kävi, mutta silti hirvittää vieläkin..[/QUOTE]

Minä olen kyllä sitä mieltä, että joskus pitää vain ns. seurata sydäntään. Kaikkea ei voi aina suunnitella ja tehdä rauhallisesti. Minä en voi tuomita rakkaudettomassa liitossa tapahtunutta pettämistä ylipäätään. Arvostan sen verran paljon rakkautta.
 
[QUOTE="Vierailija";25178912]Jotenkin vaan itse koen että petin. Ainakin siinä mielessä että en hoitanut tilannetta toisen miehen kanssa rauhallisesti, vaan hyppäsin heti hänen matkaansa. Hyvinhän tässä kävi, mutta silti hirvittää vieläkin..[/QUOTE]

No, jos yhtään lohduttaa, niin suurimmalle osalle varmasti jää jotain menneisyydestä kaivertamaan jonka olisi tehnyt myöhemmin toisin. Tehtyä et saa tekemättömäksi, ehkä ja luultavasti sun ex on jo päässyt asian yli. Yritä sinäkin päästä. Vaikeaa tuossa on varmasti sekin, että joutuu ajattelemaan itsestään että olisi sellainen "petturi" ihminen vaikka ei ole eikä halua olla.
 
Ei tuohon oikein muuta voi sanoa, kuin että joskus vaan tulee tehtyä sellaisia ratkaisuja jotka kauemapaa katsottuna tekisi toisin. Mutta silloin et pystynyt parempaan, tuskin enää toiste teksisit samalla tavalla, joten parasta on vaaan ottaa opin kannalta ja armahtaa itsensä tuosta syyllisyyden tuskasta.

Mä kiitän sua näistä sanoista.
Mulla on ihan vähän samankaltainen tilanne nyt kuin ap:lla. Tosin mä oon sinkku, mutta vastapuoli ei.. ja nyt tilanne meni sitten siihen, että suudeltiin ja mä tunnustin tunteeni. Mies sanoi tuntevansa samoin. Ja mä oon elämässäni veitsenterällä, en tiedä mitä tapahtuu. Toivon koko sydämestäni, että mies tulisi luokseni. Mutta en voi olla varma sittenkään.
Tiedän vain sen, että mieheltä en vaadi mitään. Jos tämä on oikeaa rakkautta, hän jättää nykyisensä ja tulee luokseni. Jos tämä taas ei ole sitä.. niin nuolen haavani ja koetan selviytyä eteenpäin. Hetken voin odottaa, loppuelämääni en.
 
[QUOTE="vieras";25178737]Joskus käy noin, ei elämä ole mustavalkoista. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat joka käänteessä tuomitsemassa muita. Et sinä minusta ole tehnyt mitään kamalaa. Entinen suhde oli selvästi jo siinä vaiheessa mennyttä. Ole vain onnellinen rakkaudestasi. :)[/QUOTE]

Äh. Siis tätä viestiä piti lainata.. mutta ehkä tuo toinenkin sopii mulle.
 
[QUOTE="vierailija";25178648]Mulla ja eksällä oli jo kohta vuoden mennyt todella huonosti. Ei toisiamme ja kommunikaatio ei pelannyt. Eksä ei halunnut lähteä kanssani ulos tai edes katsoa kanssani tv:tä. Ei osattu olla tukena toistemme työjutuissa ja usein riideltiinki.

Puolen vuoden ajan olin salaa ihastunut erääseen työn kautta tuttuun henkilöön. Yritin peittää ihastuksen ja monesti houkuttelin eksää terapiaan, jos kuitenkin olisin jatkanut hänen kanssaan. Ei lähtenyt. Joskus eksä ehdotteli itsekin eroa. Naimisissa ei oltu eikä lapsia ole.

Eräänä iltana tuo toinen mies kertoi että tykkää minusta ja suuteli. Sanoin heti että olen varattu ja tämän jälkeen juttelimme kaikesta sen illan ajan. Seuraavana päivänä sitten jätin eksän ja aloin tiivisti oleilemaan tämän toisen miehen kanssa.

Erosta on jo useita kuukausia ja olen tämän toisen tyypin kanssa yhdessä ja meillä on tosi mukavaa. Mulla vaan on vaan kauhea morkkis tästä jättämisestä edelleen. Miksi minä hölmö etenin väärässä järjestyksessä ja tavallaan petin ja loukkasin eksääni. En vain voi antaa anteeksi että tein niin moraalini vastaisesti. Jotenkin ahdistaa edelleen :([/QUOTE]
Aika Biatch
 

Yhteistyössä