V
vieras
Vieras
Ja käyn terapiassa. Terapeuttini vain on lomalla, joten pakko purkaa johonkin.
- Syöminen. Joka kerta kun syön, niin kärsin huonosta omasta tunnosta. Eli siis päivittäin on huono omatunto. (omistan löllerövatsan, josta en pääse syömiseni takia eroon)
- Lastenhoito. En jaksa olla kotona päivät pitkät pelkästään lasten kanssa. Olen totaalisessa stressissä, koska lapsi pissaa housuihin ja olen saanut päähäni, että lapsen pitäisi olla jo kuiva.
Minä olen aivan kauhea äiti ja todellakin minulta pitäisi jonnekkin viedä lapset, mutta koska olen myös itsekäs en halua antaa lapsiani minnekkään.
- En jaksa olla töissä. Vaikka en jaksa olla kotona lasten kanssa, niin kun olen töissä niin olen maani myynyt, koska inhoan työtäni. Opiskelen uutta ammattia, mutta vielä on pitkä matka, että voin niitä töitä tehdä.
- Pelkään kokoajan jotakin. Lapsi kuolee, mies kuolee, minä kuolen. Minä sekoan. Joku nolaa minut, joudun epämukaviin tilanteisiin. Minulla on siis diagnosoituna sosiaalisten tilanteiden pelko, joka oireilee paniikkikohtauksin.
Tuossa äskettäin ajattelin, että olisi reilua jos minusta olisi tullut vain jokin epämääräinen nisti, joka vain piikittää itseään ja kuihtuisi pois. Olisi ollut lopulta helppo luopua elämästä, koska ei tiennyt mitä se voisi olla. Nyt elämästä luopuminen ei onnistu, koska haluan elää. Sairasta ajattelua tiedän. Mutta minkä sitä ajatuksilleen mahtaa. Ehkä niitä ei pitäisi kertoa ääneen, mutta otin nyt riskin.
No mitähän sitä vois tehdä kun on tällainen sekopää, jolla mikään ei ole koskaan hyvin. En minä tosissani halua sairaalaan hoidettavaksi. Ja pelkään lääkitystäkin...siis ssri-lääkitystä. Kun olen siis terapiassa niin oloni paranee aina muutamaksi viikoksi eteenpäin, jonka jälkeen saa taas uuden istunnon.
- Syöminen. Joka kerta kun syön, niin kärsin huonosta omasta tunnosta. Eli siis päivittäin on huono omatunto. (omistan löllerövatsan, josta en pääse syömiseni takia eroon)
- Lastenhoito. En jaksa olla kotona päivät pitkät pelkästään lasten kanssa. Olen totaalisessa stressissä, koska lapsi pissaa housuihin ja olen saanut päähäni, että lapsen pitäisi olla jo kuiva.
Minä olen aivan kauhea äiti ja todellakin minulta pitäisi jonnekkin viedä lapset, mutta koska olen myös itsekäs en halua antaa lapsiani minnekkään.
- En jaksa olla töissä. Vaikka en jaksa olla kotona lasten kanssa, niin kun olen töissä niin olen maani myynyt, koska inhoan työtäni. Opiskelen uutta ammattia, mutta vielä on pitkä matka, että voin niitä töitä tehdä.
- Pelkään kokoajan jotakin. Lapsi kuolee, mies kuolee, minä kuolen. Minä sekoan. Joku nolaa minut, joudun epämukaviin tilanteisiin. Minulla on siis diagnosoituna sosiaalisten tilanteiden pelko, joka oireilee paniikkikohtauksin.
Tuossa äskettäin ajattelin, että olisi reilua jos minusta olisi tullut vain jokin epämääräinen nisti, joka vain piikittää itseään ja kuihtuisi pois. Olisi ollut lopulta helppo luopua elämästä, koska ei tiennyt mitä se voisi olla. Nyt elämästä luopuminen ei onnistu, koska haluan elää. Sairasta ajattelua tiedän. Mutta minkä sitä ajatuksilleen mahtaa. Ehkä niitä ei pitäisi kertoa ääneen, mutta otin nyt riskin.
No mitähän sitä vois tehdä kun on tällainen sekopää, jolla mikään ei ole koskaan hyvin. En minä tosissani halua sairaalaan hoidettavaksi. Ja pelkään lääkitystäkin...siis ssri-lääkitystä. Kun olen siis terapiassa niin oloni paranee aina muutamaksi viikoksi eteenpäin, jonka jälkeen saa taas uuden istunnon.
