Tässäpä tulee avautuminen.
Minun vaikka kuinka monella ystävälläni, menestyneillä ja ei-niin-menestyneillä, pitkillä ja pätkillä, lihavammilla ja hoikilla, on suuria ulkonäkökriisejä. Aina on jokin huonosti, pieni pullotus siellä täällä kuolemaan johtava synti, jota tietysti yritetään kovasti vältellä. Valittamista, itsesääliä, kehukerjuuta ja vastaavaa toimintaa esiintyy aika ajoin suurissakin mittasuhteissa.
Kuitenkin kyseessä on älykkäät ihmiset, jotka muiden mielestä eivät ole rumia/lihavia/selluliittisia/"mitämuutakauheaa".
En minäkään täydellinen ole (kuka on?), mutta sillä mennään mitä on saatu ja omia puolia pitää korostaa. Mitä on jäljellä, jos ei arvosta itseänsä? Kyllä itseänsä pitää oikeasti rakastaa, se on se ainoa mikä loppupeleissä jää, vaikka muut vierellä kulkeekin. Keho on kuitenkin luotu ylläpitämään elämää ja selviytymään maailmassa, se tekee tärkeitä tehtäviä vaikka pakettiin kuuluisikin roikkuvat allit.
Tykätkää naiset itsestänne - jo helpottaa kummasti! :heart: Elämä on vähän rennompaa, kun näkee itsestään hyvät puolet ja pyrkii unohtamaan ns. "huonot" tai sitten oppii tykkäämään niistä "huonoistakin". Ja vielä sen lisäisin, että elämä ei oikeasti ole jatkuvaa kilpailua, jos siitä ei sellaista tee. Tietysti akkamaisessa maailmassa kilpailua riittää, mutta siitä voi koittaa irtisanoutua.
Ei mulla muuta, hauskaa tammikuuta itse kullekin!
Minun vaikka kuinka monella ystävälläni, menestyneillä ja ei-niin-menestyneillä, pitkillä ja pätkillä, lihavammilla ja hoikilla, on suuria ulkonäkökriisejä. Aina on jokin huonosti, pieni pullotus siellä täällä kuolemaan johtava synti, jota tietysti yritetään kovasti vältellä. Valittamista, itsesääliä, kehukerjuuta ja vastaavaa toimintaa esiintyy aika ajoin suurissakin mittasuhteissa.
Kuitenkin kyseessä on älykkäät ihmiset, jotka muiden mielestä eivät ole rumia/lihavia/selluliittisia/"mitämuutakauheaa".
En minäkään täydellinen ole (kuka on?), mutta sillä mennään mitä on saatu ja omia puolia pitää korostaa. Mitä on jäljellä, jos ei arvosta itseänsä? Kyllä itseänsä pitää oikeasti rakastaa, se on se ainoa mikä loppupeleissä jää, vaikka muut vierellä kulkeekin. Keho on kuitenkin luotu ylläpitämään elämää ja selviytymään maailmassa, se tekee tärkeitä tehtäviä vaikka pakettiin kuuluisikin roikkuvat allit.
Tykätkää naiset itsestänne - jo helpottaa kummasti! :heart: Elämä on vähän rennompaa, kun näkee itsestään hyvät puolet ja pyrkii unohtamaan ns. "huonot" tai sitten oppii tykkäämään niistä "huonoistakin". Ja vielä sen lisäisin, että elämä ei oikeasti ole jatkuvaa kilpailua, jos siitä ei sellaista tee. Tietysti akkamaisessa maailmassa kilpailua riittää, mutta siitä voi koittaa irtisanoutua.
Ei mulla muuta, hauskaa tammikuuta itse kullekin!