MIM vuorovaikutustutkimus

Oltiin tänään pojan kanssa tuollaisessa MIM vuorovaikutus videoinnissa ja minulle jäi toooodella paha maku suuhun

Onko kukaan ollut sellaisessa tutkimuksessa ja millaista oli?

Meillä oli huoneessa tehtävät ja tavarapussit ja ne tehtävät piti tehdä vuorotellen. Videokamera oli jalustalla pöydän edessä ja se täti istui taka-alalla. Videokameran takana oli nukkekoti, joka pilasi kyllä kaiken!!! Kuka lapsi haluaa leikkiä tyhmillä palikoilla ja näkee koko ajan nukkekodin, jota ei saa koskea..? :/ Hommaan olisi pitänyt kuluttaa n.30min, meillä meni vartti! Poika ei puhunut sanaakaan (muutenkaan ei puhu, siksi sinne jouduimme) eikä edes äännellyt juurikaan millään lailla, ei keskittynyt yhtään niihin tehtäviin, enkä minä alkanut pakottaa. Olikohan se nukkekoti siellä taustalla tarkoituksella häiritsemässä? Ei meidän vuorovaikutus kotona noin surkeaa ole!

Voi että minua harmittaa ihan todella!!! :ashamed: :'(

 

En tiedä, mikä on MIM, mutta olemme olleet lasten psykiatrisella vastaavassa ja se oli kyllä aika haastavaa, kun piti tehdä tehtäviä tietyssä järjestyksessä ja lopettaa, vaikka lapsi olisi ollut hyvinkin kiinnostunut jatkamaan. Meillä psykologi tarkkaili asiaa toisesta huoneesta. Ja palaute oli sitten muutaman viikon päästä vain vanhemmille.

 

No meillekkään ei palautetta annettu vielä..

 

Voin lohduttaa, että ainakin meillä palaute oli positiivista. Ammattilainen ymmärsi, miksi lapsi käyttäytyi, niinkuin käyttäytyi. Meillä esim. piti syödä keksiä jonakin tehtävänä. Isä teki testin ensin lapsen kanssa ja minä seuraavana. Tottakai lapsi muisti keksit ja halusi aloittaa niistä...=)

 

Meilläkin yritettiin syödä keksiä, mut se nukkekoti vei voiton siitäkin :|

 

Onko muilla kokemuksia tälläisestä? Minkälaisia tehtäviä siinä on?

 

Tämä on jo vanha ketju, mutta en voi olla kommentoimatta. Kävin tänään tytön kanssa ko. videoinnissa ja täytyy todeta, että oli kyllä jotain ihan älytöntä. En ole koskaan elämäni aikana tuntenut oloani niin typeräksi ja nöyryytetyksi kuin tänään (tyttö oli samaa mieltä).

Mahtaa tulla mielenkiintoinen palaute videoinnista. Sekä minä että tyttäreni olimme tilanteessa äärimmäisen vaivaantuneita ja epäuskoisia, koska jouduimme tekemään tehtäviä, jotka sopisivat 2-vuotiaalle; minun tyttö on kuitenkin jo 12-vuotias..

Vuorovaikutuksessamme ei kotioloissa ole mitään vikaa. Tämän videoinnin perusteella asian voi kyllä todellakin niin halutessaan tulkita toisin, ja näinhän tässä tietenkin tullaan tekemään. Lapsi on jo esiteini-iässä, joten tehtävät olivat siihen nähden todella omituisia. Olisi ehkä syytä päivittää tehtävät iänmukaisiksi, eikä käyttää samoja kaavoja 2-vuotiailla ja 12-vuotiailla.

Meidän piti leikkiä pehmoleluilla, syöttää ja juottaa toinen toistamme (siis hei haloo; eiköhän ole tärkeää, että 12-vuotias osaa syödä ja juoda ihan itse, eivätkä kaikki voi syödä vehnää sisältävää vohvelia..), leikkiä jotain leikkiä, piirtää yksinkertainen kuva paperille, voidella toisiamme ihorasvalla (en voi käyttää mitään kemikaaleja, joten en kovin iloisin ilmein voidetta tytön käsiin levittänyt reaktion pelossa), sovitella hassuja hattuja (joo, emme halunneet saada täitartuntaa) jne. jne. Minun piti myös opettaa lapselle jotain, jota hän ei vielä osaa, mutta 12-vuotias osaa aika paljon sellaisiakin asioita, joita äiti ei edes itse osaa..