Miltä tuntuu olla varakas?

No ei yhtään miltään. Aina lapsena haaveilin sellaisesta elämästä jollaista jotkut kaverit elivät: oli hienoa omakotitaloa, hienoja autoja, hienoja harrastuksia jne. jne. ja nyt kun itse jostain kumman syystä olen vaatimattomasta taustastani huolimatta päässyt ko. elämän makuun, ei se tunnukaan juuri miltään. Toki elämä on tietyin osin helpompaa, kun ei tarvitse ruokakaupassa miettiä ostaako juustoa vai hedelmiä jne. mutta ei se mun onnellisuuteen ole vaikuttanut millään tavalla - itseasiassa, taisin olla onnellisimmillani köyhänä opiskelijana. Onko muita jotka ovat tehneet elämässään "sosiaalisen nousun" ja sitten huomanneetkin, ettei ruoho "toisella puolella" sen vihreämpää ollutkaan?

 

Eipä se tunnu miltään. Ei raha tee onnelliseksi. Vaikka sillä saaki talon, mökin, autot ja matkat ym, ei ole mistään materiasta puutetta. Mut kyllä mie sen olen jo lapsena huomannu että onnellisuus tullee jostaki ihan muualta, kuin rahasta ja siitä mitä sillä saa. Minkäänlaista sosiaalista nousua en ole tehny, mut kyllä olen köyhäilly mieki joskus, exän takia.

 

Eihän se raha kaikkia ongelmia ratkaise, vaikka sitä olisi kuinka paljon. Sitten voi olla että tietyt ihmiset ei halua nähdä ihmistä sen hyvin pärjäämisen lävitse, vaan ottaa ikävän ennakkoasenteen.

 

Mä en todellakaan ole varakas, mutta olen kyllä tehnyt "sosiaalisen nousun" silti

Meillä ei ole omaa asuntoa ja autokin on vielä puoliksi pankin, mutta ennen en olisi voinut kuvitellakaan että jokin päivä meillä on ihana vuokrarivari upealla paikalla, mahdollisuus ottaa autoa varten pankkilaina jonka kykenemme maksamaan ja harrastaa mitä huvittaa.

Mun mielestä tämä on ihanaa! Mä osaan ihan mielettömästi arvostaa sitä mitä mulla nyt on. Mä olen niin onnellinen meidän sohvakalustosta ja olohuoneen sisustuksesta...tämä on juuri sellainen mitä olen aina halunnut mutta jonka koin asiaksi jota en tule milloinkaan saavuttamaan. Eikä nämä mööpelit ole enää edes uusia...mutta ne on omia. Ne on kokonaan maksettu pois

Lapsilla on mun mielestä todella kauniit huoneet ja nättejä vaatteita. Muutoinkin olen pystynyt sisustamaan kotini juuri sellaiseksi kun haluan...ennen piti ottaa se mitä sai. Nyt on rahaa ostaa juuri sitä mitä haluaa. Tokikaan mun halut ei suuntaudu Design-huonekaluihin, vaan ihan perushuttuun mutten ajatellut koskaan saavani edes sitä.

Mä itseasiassa kerran viikossa aina mietin että jos joku ois mulle 10v sitten sanonut että 10v päästä mun elämä on tällaista, olisin väittänyt kertojan puhuvan potaskaa ja pahasti!

 

No en tiedä mihin rajataan varakas, mutta reilun sosiaalisen nousun olen tehnyt mieheni taustan takia. Ei mulla ihan mikään ei tunnu miltään fiilis oo, mutta ei mulla raha ole päivittäisissä ajatuksissa. Ehkä kun sitä on ,niin sitä ei tarvitse ajatella.

Usein kuitenkin ajattelen että olen onnekas kun voin ostaa lapsille mitä haluan, meillä on kiva koti ja matkustellaan paljon. Olen onnellinen. Olisin varmaan onnellinen ilman rahaakin, mutta kyllä se raha on myös mahdollistanut paljon asioita, jotka ilahduttaa mua..

 

No me ollaan varakkaita,vaikken itse sitä koskaan edes ajattele niin. Omistamme 5 vuotta sitten rakennetun omakotitalon,joka on velaton. Kaksi auto jotka nyt ovat ihan normi perhe autoja,velattomia. Molemmat hyväpalkkaisessa työssä. Ei tunnu miltään ihmeelliseltä,koska ympäristössämme suurin osa ihmisitä elää samalla lailla. Eli ihan normaalia arkea,ei kuluteta mihinkään luxukseen silti rahaa koska en koe sitä tärkeänä. Kerran vuodessa ulkomaan matka koko perheen kanssa(5hlö) Ja se maksetaan aina käteisellä. Mitenkään en koe että eläisimme erillailla kun joku muu lapsiperhe. Kyse on varmaan siitä mihin on tottunut. Mun lapsuuden perhe suht. samanlailla elänyt aikoinaan.

 

Kyllä tämä tuntuu ihan hyvältä, kiitos kysymästä.

 

[QUOTE="vieras";22187445]No me ollaan varakkaita,vaikken itse sitä koskaan edes ajattele niin. Omistamme 5 vuotta sitten rakennetun omakotitalon,joka on velaton. Kaksi auto jotka nyt ovat ihan normi perhe autoja,velattomia. Molemmat hyväpalkkaisessa työssä. Ei tunnu miltään ihmeelliseltä,koska ympäristössämme suurin osa ihmisitä elää samalla lailla. Eli ihan normaalia arkea,ei kuluteta mihinkään luxukseen silti rahaa koska en koe sitä tärkeänä. Kerran vuodessa ulkomaan matka koko perheen kanssa(5hlö) Ja se maksetaan aina käteisellä. Mitenkään en koe että eläisimme erillailla kun joku muu lapsiperhe. Kyse on varmaan siitä mihin on tottunut. Mun lapsuuden perhe suht. samanlailla elänyt aikoinaan.[/QUOTE]
Jos omaan elämääni vertaan, niin ette mielestäni ole mitenkään varakkaita.

 

mä tein taloudellisen laskun ja erosin miehestäni kun huomasin että varakkuudesta huolimatta en ole onnellinen mieheni kanssa.nyt olen köyhä kirkonrotta uusioperheessä yh vaiheen jälkeen,ja ikinä en ole näin onnellinen ollut!olen syntynyt myös kultalusikka suussa,sieltä "svenska talande bättre folkista",elämä on ollut täynnä rikkauksia ja materiaa...mutta todella onnettomana...

 

Hiukan asian vierestä, mutta mulla sit sieppaa korvaan, kun välillä kuulee jossain telkkarissa jonkun selvästi varakkaamman julkisuuden henkilön sanovan, että raha ei merkitse hänelle mitään. Just joo reps. Ei varmaan. Antais sitten pois ne. Ei kai se merkitsekään mitään, kun sitä tulee ovista ja ikkunoista.

 

[QUOTE="Pauliina";22187214]No ei yhtään miltään. Aina lapsena haaveilin sellaisesta elämästä jollaista jotkut kaverit elivät: oli hienoa omakotitaloa, hienoja autoja, hienoja harrastuksia jne. jne. ja nyt kun itse jostain kumman syystä olen vaatimattomasta taustastani huolimatta päässyt ko. elämän makuun, ei se tunnukaan juuri miltään. Toki elämä on tietyin osin helpompaa, kun ei tarvitse ruokakaupassa miettiä ostaako juustoa vai hedelmiä jne. mutta ei se mun onnellisuuteen ole vaikuttanut millään tavalla - itseasiassa, taisin olla onnellisimmillani köyhänä opiskelijana. Onko muita jotka ovat tehneet elämässään "sosiaalisen nousun" ja sitten huomanneetkin, ettei ruoho "toisella puolella" sen vihreämpää ollutkaan?[/QUOTE]

Kyllä mä arvostan jokaista päivää, kun mun ei enää tarvitse miettiä jokaista penniä. Raha itsessään ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se helpottaa elämää.

 

[QUOTE="vieras";22187479]Jos omaan elämääni vertaan, niin ette mielestäni ole mitenkään varakkaita.[/QUOTE]

Varakas ja rikas on muuten eriasia..

 

määritelkää varakas?
Onko se ihminen jolla on xxx € summa kuussa palkka,tilillä saldo xx€ vai omaisuutta niin ja niin paljon?

 

Kaikki jotka eivät ole tyytyväisiä varakkuuteensa: minäkin haluaisin kokea sen varakkaana olemisen tylsyyden, joten otan vastaan rahalahjoituksia!

 

[QUOTE="Pauliina";22187214]No ei yhtään miltään. Aina lapsena haaveilin sellaisesta elämästä jollaista jotkut kaverit elivät: oli hienoa omakotitaloa, hienoja autoja, hienoja harrastuksia jne. jne. ja nyt kun itse jostain kumman syystä olen vaatimattomasta taustastani huolimatta päässyt ko. elämän makuun, ei se tunnukaan juuri miltään. Toki elämä on tietyin osin helpompaa, kun ei tarvitse ruokakaupassa miettiä ostaako juustoa vai hedelmiä jne. mutta ei se mun onnellisuuteen ole vaikuttanut millään tavalla - itseasiassa, taisin olla onnellisimmillani köyhänä opiskelijana. Onko muita jotka ovat tehneet elämässään "sosiaalisen nousun" ja sitten huomanneetkin, ettei ruoho "toisella puolella" sen vihreämpää ollutkaan?[/QUOTE]

Onhan se mukava, kun ei tarvitse penniä venyttää. Voi matkustella ja ostaa mitä haluaa. Tosin itse olen sen verran säästäväinen, että kiertelen kirppikset ja alennusmyynnit. Ostan tarpeeseen hyvää ja laadukasta. On turvallinen olo, kun tietää, että on mistä ottaa, jos tarvii.

Opiskeluajoista kaipailen lähinnä nuoruutta, vapautta, opiskelurientoja, kavereiden kanssa källäilyä yms. Nykyelämä turvallista perhe-elämää. Puitteet on kunnossa, välillä kaipailisin muuta.

 

me ollaan varakkaita. ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. helppoa elämää, ei tarvi miettiä mitä voi ostaa/ millä hinnalla. toisaalta jopa liian helppoa

 

[QUOTE="vieras";22187681]määritelkää varakas?
Onko se ihminen jolla on xxx € summa kuussa palkka,tilillä saldo xx€ vai omaisuutta niin ja niin paljon?[/QUOTE]

Minusta varakkuutta on se, jos pystyy ostamaan kaupasta juuri sitä ruokaa kuin haluaa, käymään ravintoloissa syömässä, lomilla,... Jos pystyy ostamaan uusia vaatteita sen kummemmin miettimättä, ts. jos rahaa on niin paljon ettei sen riittämistä täydy arjessa pohtia. Upporikkaus on sitten asia erikseen.

 

en nyt tiedä olenko varakas, mutta omaisuutta on minulle kyllä kertynyt. Esim. 5 omistusasuntoa ja kaksi kesämökkiä. Enemmän tästä haittaa on kun hyötyä. Huoli aina kaikesta ja pitäisi ehtiä sinne ja tänne. Maksuja tulee sieltä ja täältä ja vuokralaiset aina ties minkälaisia. No joo. Voisi olla huonomminkin. En koskaan kerro kenellekään mitä omistan, koska kateellisia ihmisiä on ja ei kukaan ymmärrä mikä huoli tästä kaikesta on. Ainoastaan aviomieheni, veljeni ja äitini tietävät mitä omistan. Muut eivät.

 

[QUOTE="vieras";22187681]määritelkää varakas?
Onko se ihminen jolla on xxx € summa kuussa palkka,tilillä saldo xx€ vai omaisuutta niin ja niin paljon?[/QUOTE]

No varmaan näitä kaikkia pitäs olla että varakkaana pysyis myös..

 

Olen ollut rutiköyhä, hyvätuloinen ja keskiluokkainen.
Rutiköyhänä eli ihan täysillä ja niistä ajoista on mahtavia muistoja, sekä se opetti arvostamaan sitä mitä on.
Hyvätuloisena en tainnut juuri muuta erikoista tehdä kun upottaa rahaa shoppailuun..mitä siitä jäi oikeasti käteen loppupelissä? Ei mitään. Onhan se kiva ostaa kaikkea mitä mieli halajaa, mutta kun ilmankin pärjää.
Keskiluokkaisena olen viihtynyt, muistan mitä oli olla köyhä ja osaan arvostaa sitä että on kaunis koti, ruokaa kaapissa ja lapsille se mitä ne tarvitsee. Näin mä pärjään lopun elämääni vallan mainiosti. Jos jostain mulle rahaa taas tipahtaa, niin se tuskin muuttaa mun elämääni enää tippaakaan, muuten kuin että laskujen maksu helpottuu.

 

[QUOTE="toinen näkökulma";22187847]en nyt tiedä olenko varakas, mutta omaisuutta on minulle kyllä kertynyt. Esim. 5 omistusasuntoa ja kaksi kesämökkiä. Enemmän tästä haittaa on kun hyötyä. Huoli aina kaikesta ja pitäisi ehtiä sinne ja tänne. Maksuja tulee sieltä ja täältä ja vuokralaiset aina ties minkälaisia. No joo. Voisi olla huonomminkin. En koskaan kerro kenellekään mitä omistan, koska kateellisia ihmisiä on ja ei kukaan ymmärrä mikä huoli tästä kaikesta on. Ainoastaan aviomieheni, veljeni ja äitini tietävät mitä omistan. Muut eivät.[/QUOTE]


no jos ne nuin paljo ressaa ni miksi et myy pois?? laitat asunnot "lihoiks" ni sillä siitä pääsee. näin mekin tehtiin kun alko kyrsiä jatkuva stressi asuntojen vuokrauksesta ym..

 

[QUOTE="toinen näkökulma";22187847]en nyt tiedä olenko varakas, mutta omaisuutta on minulle kyllä kertynyt. Esim. 5 omistusasuntoa ja kaksi kesämökkiä. Enemmän tästä haittaa on kun hyötyä. Huoli aina kaikesta ja pitäisi ehtiä sinne ja tänne. Maksuja tulee sieltä ja täältä ja vuokralaiset aina ties minkälaisia. No joo. Voisi olla huonomminkin. En koskaan kerro kenellekään mitä omistan, koska kateellisia ihmisiä on ja ei kukaan ymmärrä mikä huoli tästä kaikesta on. Ainoastaan aviomieheni, veljeni ja äitini tietävät mitä omistan. Muut eivät.[/QUOTE]

Meillä miehen äiti hoitaa kaikki vuokra-asuntoihin liittyvät toimet (myös meidän asuntojen). Jos hänestä joskus aika jättää, niin aiotaan ulkoistaa kaikki vuokralaisten hankkimiset ja muut, kyllä niistä tuottoa jää silti ihna kivasti eikä tarvi ite stressata..

Niin joo ja ei meidänkään lähipiiri tiedä meidän asunnoista..

 

[QUOTE="rikas";22187887]no jos ne nuin paljo ressaa ni miksi et myy pois?? laitat asunnot "lihoiks" ni sillä siitä pääsee. näin mekin tehtiin kun alko kyrsiä jatkuva stressi asuntojen vuokrauksesta ym..[/QUOTE]

Kun se olisikin niin helppoa. Ei se vaan ole. varsinkin kun muutama asunto on kaukana, jossa asuntokauppa on pysähtynyt tyystin. Ei kukaan osta kaksiota alueelta josta saa omakotitalonkin puoli ilmaiseksi. valitettavasti tuolla myös vuokralaiskanta on ns. erittäin huonoa.

 

Kun se olisikin niin helppoa. Ei se vaan ole. varsinkin kun muutama asunto on kaukana, jossa asuntokauppa on pysähtynyt tyystin. Ei kukaan osta kaksiota alueelta josta saa omakotitalonkin puoli ilmaiseksi. valitettavasti tuolla myös vuokralaiskanta on ns. erittäin huonoa.

Joo kyllä niitten vuokra-asuntojen kanssa on kaikenlaista. Me päätettiin jo aikoja sitten et ei pidetä missään muualla vuokra-asuntoja ku yliopistokaupungeissa, muualla vuokralaiskanta on nihkeetää..

 

raha tekee onnelliseksi