"Pauliina"
No ei yhtään miltään. Aina lapsena haaveilin sellaisesta elämästä jollaista jotkut kaverit elivät: oli hienoa omakotitaloa, hienoja autoja, hienoja harrastuksia jne. jne. ja nyt kun itse jostain kumman syystä olen vaatimattomasta taustastani huolimatta päässyt ko. elämän makuun, ei se tunnukaan juuri miltään. Toki elämä on tietyin osin helpompaa, kun ei tarvitse ruokakaupassa miettiä ostaako juustoa vai hedelmiä jne. mutta ei se mun onnellisuuteen ole vaikuttanut millään tavalla - itseasiassa, taisin olla onnellisimmillani köyhänä opiskelijana. Onko muita jotka ovat tehneet elämässään "sosiaalisen nousun" ja sitten huomanneetkin, ettei ruoho "toisella puolella" sen vihreämpää ollutkaan?