Millonkohan ihmiset herää tajuamaan missä mennään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaneli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kaneli

Vieras
Tämä homma on niin mätää. Aikuisen itsekkyys ja mukavuudenhalu on asia nro1 ja kaikki pyörii sitten sen mukaan.

Millonkohan tajutaan, että pienten lasten paikka olisi kotona, äidin ja/tai isän hellässä huomassa?

Millonkohan tajutaan, että tämä systeemi kusee käsille ennenpitkää?
Jos ihminen on syntynyt tälle pallolle osaksi luontoa, miksi luonnollisuus ei sitten kuuluisi ihmiselle?

Kuka sanoi, että tärkeintä elämässä on päästä ammatillisesti mahdollisimman korkealla ja tienata mahdollisimman paljon rahaa ja saada elämän aikana mahdollisimman paljon kaikkea mammonaa haltuunsa?

Kuka sanoi, että pienen lapsen tarvii pienestä asti päästä käsiksi koko maailmaan, saada sosiaalinen verkosto ja kaikenlaiset virikkeet ja aikataulut?

Kuka sanoi, ettei oma koti, vanhempien rakkaus ja huomio riittäisi pienelle lapselle?
Tuoli olkkarin lattialla voi olla lapselle suuri linnake, joka on täynnä satuhahmoja ja jonka ympärille voi kehitellä mitä mainioimman leikin!
Aikuiselle se on vain tuoli, joka tulee pian pistää "oikealle" paikalle.

Ettei vain aikuinen luulisi, että lapsi olisi yhtä kykenemätön näkemään maailman ihanuuden kuin hän itse on?

Miksi pitää kiiruhtaa maailman pahuuteen?

Ja ei, en ole Nina Mikkonen.

:flower:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Micosa:
Meillä tehdään miten meidän perheessä koetaan parhaaksi.
Tajuaa sen sitten joku muu tai ei.

näin juuri! Kukaan ei voi kertoa mikä meidän perheelle olisi parhaaksi. Me tiedämme sen ihan itse!
 
Tälle valaistuneelle ap:lle :)

Samalla kun palattaisiin siihen, että asutaan maalla ja tuotetaan itse oma ruoka, lapsia olisi katras, niin silloin kuulostaa järkevältä että lapsetkin on kotona. Kannatan satasella!

Mutta jos asutaan 50 neliön kerrostalokopperossa yhden lapsen ja vanhempien voimin, ei ole ehkä hirveen järkevää säilöä sitä lastakin sinne vanhempien kanssa. Tämä alle 50 v. käytössä ollut sairas kapitalistinen yhteiskuntarakenne ei ole terve.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Tälle valaistuneelle ap:lle :)

Samalla kun palattaisiin siihen, että asutaan maalla ja tuotetaan itse oma ruoka, lapsia olisi katras, niin silloin kuulostaa järkevältä että lapsetkin on kotona. Kannatan satasella!

Mutta jos asutaan 50 neliön kerrostalokopperossa yhden lapsen ja vanhempien voimin, ei ole ehkä hirveen järkevää säilöä sitä lastakin sinne vanhempien kanssa. Tämä alle 50 v. käytössä ollut sairas kapitalistinen yhteiskuntarakenne ei ole terve.

Jep. Kuka pakottaa asumaan siellä kopperossa? Elämä=valintoja.
 
Tällälailla olen oppinut itsekin ajattelemaan.yritän toimia lapsen lähtökohdista,iloita pienistä asioista,suojella luontoa ja sitä lasta.
ja kyllä,hoidan lapseni kotona,kaikessa rauhassa,minulla ei ole minnekään kiire ei nyt eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan.
hoidetaan hyvin lapsemme ja iloitaan niistä hetkistä kun he ovat pieniä ja kasvavat:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Otsikosta voisi päätellä, että ap tuntee olevansa ainoa joka on tiedon lähteille löytänyt.

No pitääkö vetää hernettä nenään? Tais sattua arkaan paikkaan.

Asiaa. :flower:

Ei ole tehotuotettua eikä luomuhernettä nenässä, oli vaan sen verran ylimielisesti kirjoitettu, että menee minun kohdalla kyllä lapsi pesuveden mukana :D Se ei tietty ole ap:n vika vaan kokonaan minun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaneli:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Tälle valaistuneelle ap:lle :)

Samalla kun palattaisiin siihen, että asutaan maalla ja tuotetaan itse oma ruoka, lapsia olisi katras, niin silloin kuulostaa järkevältä että lapsetkin on kotona. Kannatan satasella!

Mutta jos asutaan 50 neliön kerrostalokopperossa yhden lapsen ja vanhempien voimin, ei ole ehkä hirveen järkevää säilöä sitä lastakin sinne vanhempien kanssa. Tämä alle 50 v. käytössä ollut sairas kapitalistinen yhteiskuntarakenne ei ole terve.

Jep. Kuka pakottaa asumaan siellä kopperossa? Elämä=valintoja.

Tää yhteiskunta on tällä hetkellä taloudellisesti niin vinksallaan että ei ole realistisia mahdollisuuksia kaikkien ihmisten asua maalla. Ei riitä tukia kaikille jos kaikki on siellä kotona, eikä maalla ole töitä. Eikä ole maata kaikille kun ne omistaa suurtilalliset ja valtio.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äippä:
Tällälailla olen oppinut itsekin ajattelemaan.yritän toimia lapsen lähtökohdista,iloita pienistä asioista,suojella luontoa ja sitä lasta.
ja kyllä,hoidan lapseni kotona,kaikessa rauhassa,minulla ei ole minnekään kiire ei nyt eikä toivottavasti tulevaisuudessakaan.
hoidetaan hyvin lapsemme ja iloitaan niistä hetkistä kun he ovat pieniä ja kasvavat:)

Harvinaisen viisaita sanoja. :flower: Miksi pitäis olla kiire? Sepä se.
 
Alkuperäinen kirjoittaja herää:
Alkuperäinen kirjoittaja kaneli:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Tälle valaistuneelle ap:lle :)

Samalla kun palattaisiin siihen, että asutaan maalla ja tuotetaan itse oma ruoka, lapsia olisi katras, niin silloin kuulostaa järkevältä että lapsetkin on kotona. Kannatan satasella!

Mutta jos asutaan 50 neliön kerrostalokopperossa yhden lapsen ja vanhempien voimin, ei ole ehkä hirveen järkevää säilöä sitä lastakin sinne vanhempien kanssa. Tämä alle 50 v. käytössä ollut sairas kapitalistinen yhteiskuntarakenne ei ole terve.

Jep. Kuka pakottaa asumaan siellä kopperossa? Elämä=valintoja.

Tää yhteiskunta on tällä hetkellä taloudellisesti niin vinksallaan että ei ole realistisia mahdollisuuksia kaikkien ihmisten asua maalla. Ei riitä tukia kaikille jos kaikki on siellä kotona, eikä maalla ole töitä. Eikä ole maata kaikille kun ne omistaa suurtilalliset ja valtio.

Mä en ikinä maailmassa haluais asua maalla. Mä asuin kuukauden ajan kirkkonummella ja totesin että sekin on liian maalaista mulle. Ei oo mun paikka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiimarinvihko:
Koskahan ymmärretään, että jokainen lapsi on oma yksilönsä, jota tod.näk. omat vanhemmat parhaiten lukee? Aina ollaan tuputtamassa omia ratkaisuja ainoina oikeina.

En minä suinkaan ollut se, joka teki ihmisen osaksi luontoa. Kaikki ovat kyllä yksilöitä, mutta ihmisiä kuitenkin. Ja ihminen on osa luontoa, halusi sitä tai ei.

On olemassa kuitenkin se yksi ainoa peruskuvio, jonka mukaan ihmisen olisi suotuisinta elää. Siitä voi aina poiketa tai yrittää poiketa, jotta saa huomata, ettei se toiminutkaan. Eikä se ole mikään MINUN keksimä kuvio.
 
Sattuiko joku katsomaan eilen oprahin kun oli juttua siitä äidistä joka vahingossa jätti lapsensa kuumaan autoon 9 tunniksi ja tyttö kuoli. Vain siksi että hänellä oli niin kiire ja ajatukset muualla. Kyllä minä ainakin tunnistan tuosta itseni, vaikka kotiäiti olenkin, liikaa on tekemistä ja liian vähän aikaa lapsille. Vahinkoja voi sattua kun on niin paljon tekemistä jatkuvasti ja pelottavinta on huomata että lapset onkin hetkessä isoja eikä ole pysähtynyt ihailemaan heidän kehitystään tarpeeksi :/
 
Suurin osa asioista jotka tehdään "perheen hyväksi " ovat itseasiassa perheen aikuisten hyväksi ja mukavuudenhalun ehdoilla tehtyjä juttuja.
:(
Kyllä sen huomaa taas 5v-10v kuluttua kun kysellään että miksi ......
Kun jotain kauheaa taas tapahtuu.
Yhtä vuosipäivää tänäänkin vietetään :(
 
Minä taas edustan ehkä sellaista seitkytlukulaista edistysajattelua, että lapselle on hyväksi olla perheenjäsenyyden lisäksi yhteiskunnan jäsen.

Joskus näistä keskusteluista jää sellainen vaikutelma, että ansiotyössä käyvät ihmiset eivät saisi lisääntyä lainkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaneli:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Tälle valaistuneelle ap:lle :)

Samalla kun palattaisiin siihen, että asutaan maalla ja tuotetaan itse oma ruoka, lapsia olisi katras, niin silloin kuulostaa järkevältä että lapsetkin on kotona. Kannatan satasella!

Mutta jos asutaan 50 neliön kerrostalokopperossa yhden lapsen ja vanhempien voimin, ei ole ehkä hirveen järkevää säilöä sitä lastakin sinne vanhempien kanssa. Tämä alle 50 v. käytössä ollut sairas kapitalistinen yhteiskuntarakenne ei ole terve.

Jep. Kuka pakottaa asumaan siellä kopperossa? Elämä=valintoja.

On joo. Mutta ikävä kyllä ne omakotitalot maalla on vähän vittusen kalliita ja sen rahoittaakseen on PAKKO käydä töissä. Ellei ole sattunut saamaan perintöä tms. Kun se talokin on pakko jollain maksaa, vaikka nyt kaiken ruuan saisikin omasta maasta ja possuja ja lehmiä kasvattamalla. :whistle:

Että meidän valinta on kyllä asua maalla, mutta ei tämä torppa ihan ilmainen ole ollut eikä itse itseään maksa, joten molemmat vanhemmat käydään töissä ja maksellaan asuntolainaa pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Minä taas edustan ehkä sellaista seitkytlukulaista edistysajattelua, että lapselle on hyväksi olla perheenjäsenyyden lisäksi yhteiskunnan jäsen.

Joskus näistä keskusteluista jää sellainen vaikutelma, että ansiotyössä käyvät ihmiset eivät saisi lisääntyä lainkaan.

Saa lisääntyä, mutta MIKSI tehdä se lapsi "tielle"? Jos on tärkeämpää tienata ja luoda uraa, miksi siihen pitää sitten tehdä se lapsi, jonka sitten vie sinne päiväkotiin 1-vuotiaana?

Ettei se vain olisi sitä kaikki-tänne-mulle-heti-kulttuuria? "Nykyajan aikuisten" kulttuuria. Uskallan väittää, että tässä poljetaan lasten oikeuksia.
 
On hyvä muistaa yksi hyvin oleellinen seikka:

Lapsi, kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi, tarvitsee YHDEN turvallisen aikuisen.

Tämä ei edes tarkoita sitä että äiti/isä olisi lapselle se turvallinen aikuinen.
Kaikilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämään. Taatkamme siis lapsillemme oikeus olla lapsi, olla kantamatta aikuisten murheita/vastuita, kotona taikka hoidossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanna80:
Alkuperäinen kirjoittaja kaneli:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
Tälle valaistuneelle ap:lle :)

Samalla kun palattaisiin siihen, että asutaan maalla ja tuotetaan itse oma ruoka, lapsia olisi katras, niin silloin kuulostaa järkevältä että lapsetkin on kotona. Kannatan satasella!

Mutta jos asutaan 50 neliön kerrostalokopperossa yhden lapsen ja vanhempien voimin, ei ole ehkä hirveen järkevää säilöä sitä lastakin sinne vanhempien kanssa. Tämä alle 50 v. käytössä ollut sairas kapitalistinen yhteiskuntarakenne ei ole terve.

Jep. Kuka pakottaa asumaan siellä kopperossa? Elämä=valintoja.

On joo. Mutta ikävä kyllä ne omakotitalot maalla on vähän vittusen kalliita ja sen rahoittaakseen on PAKKO käydä töissä. Ellei ole sattunut saamaan perintöä tms. Kun se talokin on pakko jollain maksaa, vaikka nyt kaiken ruuan saisikin omasta maasta ja possuja ja lehmiä kasvattamalla. :whistle:

Että meidän valinta on kyllä asua maalla, mutta ei tämä torppa ihan ilmainen ole ollut eikä itse itseään maksa, joten molemmat vanhemmat käydään töissä ja maksellaan asuntolainaa pois.

Mitä auttaa itkeä sellaisesta, jonka on itse valinnut?
Pahimmassa tapauksessa rakentanut uuden kodin, fiinin sellaisen ja sitten itketään, kuin se oli kallis juttu ja nyt on PAKKO käydä töissä...

Elämä=valintoja. Arvojärjestys, siinä on jännä termi.
 

Yhteistyössä