Milloin veisitte vauvan iltahoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja y
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä se varmaan minäkin oon sitten ollu niin huono äiti, kun oon lähtenyt käymään koiran kans puolen tunnin lenkillä ja alle 2 kk ikäinen vauva jääny isänsä hoitoon siksi aikaa. Vauva kärsi pahasta koliikista ja pakko oli päästä hiukan pois kotoa, että edes jossakin välissä kuulisi omat ajatuksensa siltä huudolta. Hui kamala, onkohan toi meidän taapero nyt sitten traumatisoinu, kun en ottanu sitä lenkille mukaan vaunuihin huutamaan.......




 
Mun poika oli 2 viikon ikäinen kun mun parhaan kaverin 30-vuotis juhlat oli,mun äiti oli meillä ja minä ja mies käytiin kääntymässä siellä.Mulla oli rintapumppu mukana ja pumppailin siellä välillä.Oltiin 4-5 tuntia matkoineen siellä ja poika oli nukkunut lähes koko sen välin.Enkä suostu kokemaan mitään huonoa omaatuntoa siitä,koska se sopi kaikille osapuolille.
 
ap:n kannattais hankkii niitä kavereita / ystäviä, muuten se pää hajoo tosiaan jos ainoo "kaveri" on oma mies. koita alkaa käydä vaikka jossain mammakerhoissa/kahviloissa .mieli piristyy kummasti, kun on muitakin puhekavereita ku oma mies.
 
Alkuperäinen kirjoittaja GeeBee Besserwisser:
Alkuperäinen kirjoittaja ella:
Alkuperäinen kirjoittaja GeeBee Besserwisser:
Jopas saa taas asiallinen ja asiasta jotain tietävä ged paljon paskaa niskaansa vähemmän älykkäiltä ihmisiltä. Ikävää.

ahaa, täällä toinen albert einstein. no sivistä sitten sinä lisää meitä tyhmiä. selitä samalla että onko lapsen oikeasti parempi olla koko ajan stressaantuneen ja vittuuntuneen äidin kanssa kuin mummulassa sen muutaman tunnin kestää se elokuva ja matkat?

Ole hyvä ja lainaa alan kirjoja kirjastosta tai käytä googlea. Mä en ala tähän selostaa tän enempää, kun jokainen voi etsiä tietoa itsekin niin halutessaan.

Joka esittää väittämän (tässä tapauksessa sinä kuulutat kehityspsykologian perään) on velvollinen myös näyttämään sen toteen. Joten linkkiä kehiin.
 
Eli joka toinen perjantai toivoisitte miehesi kanssa että voisitte käydä ulkona syömässä tai vaikka leffassa, jonka ajan mummo olis teillä ja laittais vauvan nukkumaan.

Täähän on aivan mahtava ajatus, joten nyt tuumasta toimeen vaan :hug:
 
Meidän vauva on vajaa 2 kk ja hän on ollut mummolla hoidossa jo 3 kertaa. Ja ihan tervepäiseltä tuo ainakin toistaiseksi vielä vaikuttaa :D

Mitenköhän lapset muualla maailmassa pärjäävät kun kaikkialla ei todellakaan ole mitään 9 kk äitiyslomia?

Ihan hyvä että keskustellaan siitä että vauva tarvitsee äitiä elämänsä ensimmäisten kuukausien ajan, mutta eikös sillä vauvalla ole se isäkin? Ja miksi muka mummo ei voi olla vauvalle myös erittäin turvallinen hoitaja?

En usko että vauvan mielestä VAIN äiti kelpaa vaan uskon vahvasti että myös isä, mummo tai sisarus voi hoitaa vauvaa ja vauvalla voi olla heidän hoidossaan aivan yhtä turvallinen olo kuin äidin hoivissa. Tätä perustelen sillä, että eilenkin kun vietimme mummolassa koko päivän (ja mummo siis tietenkin tahtoi koko ajan hoitaa vauvaa kun se oli hereillä) niin mummo sai hymyjä siinä missä normaalisti äitikin, eikä vauva misään kohtaa ollut yhtään itkuisempi kuin äidinkään hoivissa. Mummo myöskin sai lapsen syömään ja nukahtamaan aivan samalla tavalla kuin äitikin. Vauva oli kyllä kaikin puoli levollinen.

Olin siis itse paikalla tämän toteamassa, mutta en siis ns. osallistunut vauvan hoitoon vaan ompelin. Vauva ei todellakaan joka hetki siis tiennyt että onko äiti paikalla vai ei ja kovin tyytyväinen silti oli.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

no meillä 2 kk:n ikäinen nukkui vartin-puolen tunnin pätkissä. siinä ei ollut mitään omaa aikaa, saati että ois parisuhdetta jaksanut hoitaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Esim. kirjassa Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus (toim. Niemelä, Siltala, Tamminen) käsitellään tätä aihetta mm. sivuilla 16-42, kannattaa tutustua.

Mulla ei oo tota kirjaa käsillä nyt, mut sanotaanko siellä jotain negatiivista siihen et äiti olis poissa vauvan luota muutaman tunnin kerran kahdessa viikossa jolloin vauvan hoitaisi nukkumaan vauvan mummu?

Tästähän kaikki lähti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Mulla ei oo tota kirjaa käsillä nyt, mut sanotaanko siellä jotain negatiivista siihen et äiti olis poissa vauvan luota muutaman tunnin kerran kahdessa viikossa jolloin vauvan hoitaisi nukkumaan vauvan mummu?
Tästähän kaikki lähti.

En viiti koko viidensadan sivun kirjaa alkaa nyt selaamaan läpi mutta melko varma muistikuvani on että juuri tarkalleen noilla sanoilla, nimenomaan mummu, poissaolon syynä leffa ja ravintola ei tainnut olla mitään mainintaa. :xmas:

Mutta silti hyvä tutustua niille jotka väittävät joidenkin tässä ketjussa keksineen juttunsa itse.
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Alkuperäinen kirjoittaja Borkku:
Mulla ei oo tota kirjaa käsillä nyt, mut sanotaanko siellä jotain negatiivista siihen et äiti olis poissa vauvan luota muutaman tunnin kerran kahdessa viikossa jolloin vauvan hoitaisi nukkumaan vauvan mummu?
Tästähän kaikki lähti.

En viiti koko viidensadan sivun kirjaa alkaa nyt selaamaan läpi mutta melko varma muistikuvani on että juuri tarkalleen noilla sanoilla, nimenomaan mummu, poissaolon syynä leffa ja ravintola ei tainnut olla mitään mainintaa. :xmas:

Mutta silti hyvä tutustua niille jotka väittävät joidenkin tässä ketjussa keksineen juttunsa itse.

En mä tarkottanu millään pahalla tätä siis.

Mä vaan en itse oikeen keksi et tossa asiassa olis mitään negatiivista vauvaa kohtaan, koska kyse on lyhyestä ajasta ei päivittäin tapahtuvasta ja vauva olis kuitenki tutussa ympäristössä tutun aikuisen seurassa.
 
Pikkuvauvalle on olemassa vain tämä hetki, tuossa kirjassa selitetään mm. vauvan affektitilasta jos äiti tai muu ensisijainen hoitaja ei ole kannattelemassa. Mulle on ihan sama mitä ap tekee, laitoin vaan kirjavinkin kun jotkut vaativat todisteita joidenkin toisten ketjuun vastanneiden väitöksiin.

Itse henkilökohtaisesti varmaan katsoisin leffan kotona miehen kanssa ja menisin ravintolaan vauvan päivä/uniaikaan. Tai jos parisuhde on kriisiytymässä niin ehkä joku muu yhteistekeminen leffan sijaan olisi parempi vaihtoehto.
 
Alkuperäinen kirjoittaja coatrack:
Pikkuvauvalle on olemassa vain tämä hetki, tuossa kirjassa selitetään mm. vauvan affektitilasta jos äiti tai muu ensisijainen hoitaja ei ole kannattelemassa. Mulle on ihan sama mitä ap tekee, laitoin vaan kirjavinkin kun jotkut vaativat todisteita joidenkin toisten ketjuun vastanneiden väitöksiin.

Itse henkilökohtaisesti varmaan katsoisin leffan kotona miehen kanssa ja menisin ravintolaan vauvan päivä/uniaikaan. Tai jos parisuhde on kriisiytymässä niin ehkä joku muu yhteistekeminen leffan sijaan olisi parempi vaihtoehto.



Kiitos :flower:
 
vaipan, niin vauva on aivan kauhuissaan sen 15 minuutin ajan, että äiti on kuollut ja kohta mäkin kuolen? Outoa, kun tuo meidän vauveli se vaan jokeltelee ja hymyilee isukille kun on sen kanssa kaksin...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kumma homma kun se muutaman tunnin "haikailu" on jotenkin kauhean tuomittavaa, että sellaista ajatustakaan ei saisi tulla, huhhuh....

Kun mä ajattelen asiaa vauvan näkökulmasta niin tule heti todella paha mieli. Vauvalla ei ole mitään käsitystä ajasta tai elämän pysyvyydestä. Vauva elää jatkuvaa "nyt-hetkeä" ja kuvittelen vauvan kauhun kun äitiä ei olekaan enää. Tuon ikäinen ei välttämättä ulkoisesti reagoi kovin näkyvästi äidin lähtemiseen, hän ei ymmärrä ja toisaalta hänen on tärkeä miellyttää ketä tahansa häntä sitten hoitaa. Näitä asioita on kuitenkin tutkittu, ja vauvan kortisolitasot suorastaan räjähtävät. Kortisoli on siis stressihormoni.

Eli en voisi itse missään nimessä jättää parikuista muutamaksi tunniksi sillä ymmärrän sen kuolemankauhun mitä lapsen päässä on koko sen ajan kun olen poissa.

Haista nyt jo home. Meillä on iloinen ja reipas 3v poika joka jäi kahden kuukauden ikäisenä ihan samassa tilanteessa mummon hoiviin kun käytiin pizzalla ja leffassa. Ei todellakaan jää mitään traumoja. Ap:lle hauskaa iltaa,toivottavasti nautitte yhteisestä ajasta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kumma homma kun se muutaman tunnin "haikailu" on jotenkin kauhean tuomittavaa, että sellaista ajatustakaan ei saisi tulla, huhhuh....

No tietysti se on.

Lapsi kun on tehty sen hoitaa ÄITI ja vitut isästä ja muista sukulaisista. Äidin ei todellakaan missään tilanteessa tarvitse saada omaa aikaa ja huh huh jos haluaa yhteistä aikaa miehen kanssa, oisitte mennyt ennen lasta. Kato ku mä ja Ilpo-Petteri vietettiin aikoinaan yhdessä aikaa, niin ei me sitä enään koskaan tarvita kahdestaan tai no sitten kun lapset muuttaa kotoa. Lapsia ei tehdä muiden hoidettaviksi, ne hoidetaan aina kotona ja hoitajan pitää olla ÄITI tai lapsi traumatasioituu ja siittä tulee nuorisorikollinen tai röökiä vetävä teiniäiti.

Ap:lle olette ihmeessä miehesi kanssa kahdestaan, tämä palsta on viimeinen josta kannattaa kysyä, täällä höyrypäiset 10vuotta putkeen ilman edes yksin vessassa käyntiä olevat äidit paasaa kuinka lapsi traumatisoituu siittä mummin tai ihan tosi jopa isänsä kanssa olemisesta. Mieti 2 kertaa haluatko itse sellaiseksi. Huomaahan tuo jo tuosta kuinka pitää työntää se nokka joka asiaan ja kitistä ja vikistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dii:
Lapsi kun on tehty sen hoitaa ÄITI ja vitut isästä ja muista sukulaisista. Äidin ei todellakaan missään tilanteessa tarvitse saada omaa aikaa ja huh huh jos haluaa yhteistä aikaa miehen kanssa, oisitte mennyt ennen lasta. Kato ku mä ja Ilpo-Petteri vietettiin aikoinaan yhdessä aikaa, niin ei me sitä enään koskaan tarvita kahdestaan tai no sitten kun lapset muuttaa kotoa. Lapsia ei tehdä muiden hoidettaviksi, ne hoidetaan aina kotona ja hoitajan pitää olla ÄITI tai lapsi traumatasioituu ja siittä tulee nuorisorikollinen tai röökiä vetävä teiniäiti.

Ap:lle olette ihmeessä miehesi kanssa kahdestaan, tämä palsta on viimeinen josta kannattaa kysyä, täällä höyrypäiset 10vuotta putkeen ilman edes yksin vessassa käyntiä olevat äidit paasaa kuinka lapsi traumatisoituu siittä mummin tai ihan tosi jopa isänsä kanssa olemisesta. Mieti 2 kertaa haluatko itse sellaiseksi. Huomaahan tuo jo tuosta kuinka pitää työntää se nokka joka asiaan ja kitistä ja vikistä.

Onpa hienoa, että ollaan saatu tällainenkin älykkö seuraamme. Tervetuloa!:hug:
 
En tiedä lukeeko ap tätä ketjua enää, mutta:
itsellä oli juuri ekat 2-3kk kaikkein "pahimmat" ahdistuskuukaudet, sitten jostain syystä helpotti. En käynyt missään, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen ei siitä olisi ollut lapselle mitään haittaa (puhun nyt siis muutaman tunnin poissaolosta).
Mutta sitten kun "pääsin pois" kotoa, niin olo oli hirveä jo tunnin kuluttua. Hormoonit vai mitkä lie, oli pakottava tarve päästä kotiin. Rauhoitun vasta kun lapsi oli rinnalla. Hormonimyrsky tai jotain.
Iltamenoista pystyn nauttimaan jotenkuten vasta nyt, lapsi 1v 1kk.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sef:
Mitenköhän lapset muualla maailmassa pärjäävät kun kaikkialla ei todellakaan ole mitään 9 kk äitiyslomia?
Sanopa muuta! Ja Suomessakin oli meidän vanhempien vauva-aikaan vielä vain parin viikon tai kuukauden äitiysloma.
 
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
vaipan, niin vauva on aivan kauhuissaan sen 15 minuutin ajan, että äiti on kuollut ja kohta mäkin kuolen? Outoa, kun tuo meidän vauveli se vaan jokeltelee ja hymyilee isukille kun on sen kanssa kaksin...?

Niin. Jos tuo vauvan kauhu ollessaan äidistä erossa on tuota luokkaa niin esim sukulaisten vierailut minkä aikana vauva joutuu kiertelemään täysin vieraasta sylistä syliin taitavat olla todella järkyttävä kokomus pienelle. :/ Vaikkei nyt kuoleman kauhun hetket montaa minuuttia kestäisikään niin vauvahan elää vaan sitä hetkeä ja se kauhu on silloin todellinen ja kaiken muun yli menevä.

Eli ilmeisesti ei ainakaan ensimmäisten kuukausien aikana saisi ikinä antaa vauvaa kekenenkään muun syliin?
 

Yhteistyössä