Milloin veisitte vauvan iltahoitoon

[jatka samaa rataa]

Sä et ilmeisesti ole ollut erossa vauvastasi edes vessassa käynnin ajan.
Kuolemankauhu?Voi jeesus,että täällä oin välillä väsynyttä porukkaa liikenteessä.

Parin kuukauden ikäisinä lapseni ovat olleet sylissäni, joko kantorepussa tai liinassa, koko ajan. On surullista, että nykyään vauvat ovat niin yksin kokoajan. Ei pidä ihmetellä miksi niin moni kärsii mielenterveydellisistä ongelmista aikuisina kun varhaislapsuutta ja aivojen kehitystä väheksytään nykymenolla.

Ihan koko ajan.Hullua.
Sinulla se siellä päässä taitaa viirata jos luulet et vauva pitää olla koko ajan iholla kiinni.Kait sitä on mielenterveyden kanssa ongelmia,jos sitä itse tekee asioista noin helvetin vaikeita,ja kuvittlee ettei kukaan muu ikinä pärjää vauvan kaa ku äiti itse.

 

[Besserwisser]

Tiijalle ja muille samoilla linjoilla oleville suosittelen tutustumista lapsen kehityspsykologiaan ennen kuin tulette kertomaan, kuka puhuu ****** ja kuka ei.

 

[ella]

Jopas saa taas asiallinen ja asiasta jotain tietävä ged paljon paskaa niskaansa vähemmän älykkäiltä ihmisiltä. Ikävää.

ahaa, täällä toinen albert einstein. no sivistä sitten sinä lisää meitä tyhmiä. selitä samalla että onko lapsen oikeasti parempi olla koko ajan stressaantuneen ja vittuuntuneen äidin kanssa kuin mummulassa sen muutaman tunnin kestää se elokuva ja matkat?

 

[ged]

Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.

Tässä tekstissä on ehkä vähän ristiriita.
Parikuinen ei siis ymmärrä/vaistoa/tajua olevansa erillinen olento. Tämän olen kuullut ennenkin. (Edelleen ihmettelen, miten se vaikuttaa silloin, jos vauva nukkuu??)
Sun mielestä se sama parikuinen kuitenkin ymmärtää/tajuaa/vaistoaa että se äiti, josta hän ei missään nimessä edes ole erillinen olento, on kuollut??

Ei hän tietenkään ajattele käyttämällä sanoja "äiti on kuollut" mutta hän "tietää" että äiti on poissa eikä koskaan tule takaisin. Jos äiti kerran on osa lasta/lapsi osa äitiä, tarkoittaa äidin poismeno myös lapsen menehtymistä, niin kun on ollut miljoonia vuosia.

 

[ei paineita]

Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

Ei taida suurimmalla osalla äideistä olla mitään käsitystä äidin ja lapsen välisestä symbioosista ja sen merkityksestä tai tarkoituksista.

Jos on ollut 2 kk lähinnä neljän seinän sisällä, on aika lähteä ulos, mutta miksi sitä vauvaa ei muka voi ottaa mukaan?

Miksi se vauva pitäisi ottaa aina mukaan?Kait sitä voi joskus jossain käydä ihan yksin vaikka onkin lisääntynyt.
Jos on hyvä ja luotettava hoitaja lapselle,niin voi ihan hyvin käydä välillä tuulettumassa.

 

[onpa]

hyvä tappeluketju! peukut!

 

[vieras]

Jopas saa taas asiallinen ja asiasta jotain tietävä ged paljon paskaa niskaansa vähemmän älykkäiltä ihmisiltä. Ikävää.

ahaa, täällä toinen albert einstein. no sivistä sitten sinä lisää meitä tyhmiä. selitä samalla että onko lapsen oikeasti parempi olla koko ajan stressaantuneen ja vittuuntuneen äidin kanssa kuin mummulassa sen muutaman tunnin kestää se elokuva ja matkat?

Jos on tämmöinen olotila äidillä, niin kannattaako tehdä niitä lapsia?

On se harmi, miten erilaisiin olosuhteisiin lapset syntyvät.

 

[Besserwisser]

Jopas saa taas asiallinen ja asiasta jotain tietävä ged paljon paskaa niskaansa vähemmän älykkäiltä ihmisiltä. Ikävää.

ahaa, täällä toinen albert einstein. no sivistä sitten sinä lisää meitä tyhmiä. selitä samalla että onko lapsen oikeasti parempi olla koko ajan stressaantuneen ja vittuuntuneen äidin kanssa kuin mummulassa sen muutaman tunnin kestää se elokuva ja matkat?

Ole hyvä ja lainaa alan kirjoja kirjastosta tai käytä googlea. Mä en ala tähän selostaa tän enempää, kun jokainen voi etsiä tietoa itsekin niin halutessaan.

 

[meah]

Toisekseen ihminen ei ole kuollut nukkuessaan, varsinkin pieni vauva jonka uni/valve säätely on ihan erilaista kun aikuisen. Koomassakin oleva ihminen aistii kosketuksen ja vierellä olevan ihmisen.

Äidin masennus tuskin paranee yhdellä leffakäynnillä.

Aistiiko koomassa oleva ihminen, että vierellä on juuri SE ihminen, vai yleensäkin vaan joku, joka välittää (vauvan tapauksessa esim. mummi, joka varmasti myös välittää ja rakastaa)?

Lynkataanko hei samantien kaikki äidit, jotka nukuttaa lapsen omaan sänkyyn kainalon sijasta? Kun lapsi ei voi aistia vierellä olevaa ihmistä...

Äidin alkavaa masennusta ja olemassa olevaa väsymystä voi huomattavasti helpottaa jo yksi leffakäynti.

 

[vieras]

Miksi se vauva pitäisi ottaa aina mukaan?Kait sitä voi joskus jossain käydä ihan yksin vaikka onkin lisääntynyt.
Jos on hyvä ja luotettava hoitaja lapselle,niin voi ihan hyvin käydä välillä tuulettumassa.

Isä on hyvä ja luotettava hoitaja pienelle lapselle, niin äiti pääsee tuulettumaan. Mieluummin vaikka ulkoilemaan luontoon kuin aina sinne tunkkaiseen baariin.

 

[pieni ristiriita]

Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.

Tässä tekstissä on ehkä vähän ristiriita.
Parikuinen ei siis ymmärrä/vaistoa/tajua olevansa erillinen olento. Tämän olen kuullut ennenkin. (Edelleen ihmettelen, miten se vaikuttaa silloin, jos vauva nukkuu??)
Sun mielestä se sama parikuinen kuitenkin ymmärtää/tajuaa/vaistoaa että se äiti, josta hän ei missään nimessä edes ole erillinen olento, on kuollut??

 

[ella]

Jos on tämmöinen olotila äidillä, niin kannattaako tehdä niitä lapsia?

On se harmi, miten erilaisiin olosuhteisiin lapset syntyvät.

on se harmi ettei äiti voi valita millaisen lapsen saa. vaativan lapsen kanssa se tuulettumisen tarve tulee aikaisemmin.

 

[vieras]

Kyllä muakin nyppii kaveri, joka tehtailee aina vaan lisää lapsia, jättää ne hoitoon anopille tai omalle äidilleen ja lähtee miehen kanssa tuulettumaan. Niin kannattaako kasvattaa perhettä, jos vaan oikeasti haluaisi tuuletella itseään? Miksi ei voi mies jäädä hoitamaan lapsia?

 

[ged]

Mikähän se "oikea" ikä sitten on ,että vauvan voi jättää hoitoon, omaan tuttuun ympäristöön, omaan sänkyyn, omaan kodin tuoksuun...?

Ihan täyttä ***** tollanen että vauvalle tulee kuolemankauhu.....

Jos ap koet sen tarpeelliseksi niin menette ja käytte ulkona tuulettumassa!! Ja kotiin on takuuvarmasti mukava palata kun on pari tuntia saanut omaa aikaa miehen kanssa! Omasta jaksamisesta ja toimivasta parisuhteesta lähtee perustumaan hyvän perheen henki!!!!

Vauvoja ei pidä jättää hoitoon.

Lapsi on valmis jäämään/menemään hoitoon sitten kun itse osaa pyytää sitä ja keskustella asiasta. Tajuaa ajankulua ja osaa tehdä pieniä päätöksiä. Esikoiseni alkoi puhumaan aikaisin ja oli muistaakseni 1½ vuotiaana pari tuntia isoäitinsä kanssa kun kävin kampaajalla, puhuimme asiasta ja hän tuntui ymmärtävän.

Nykyään hän vierailee mummon luona erittäin tiuhaan, mummun vieressä asuu mukava leikkikaveri, joten ei ole kyse mistään "mammanpoika" tapauksesta

 

[ella]

Miksi se vauva pitäisi ottaa aina mukaan?Kait sitä voi joskus jossain käydä ihan yksin vaikka onkin lisääntynyt.
Jos on hyvä ja luotettava hoitaja lapselle,niin voi ihan hyvin käydä välillä tuulettumassa.

Isä on hyvä ja luotettava hoitaja pienelle lapselle, niin äiti pääsee tuulettumaan. Mieluummin vaikka ulkoilemaan luontoon kuin aina sinne tunkkaiseen baariin.

... kukaan ei ollut menossa baariin vaan elokuviin taikka ravintolaan syömään, kannattais edes selata sitä ketjua. ja ap haluaa mennä miehensä kanssa koska hänellä ei ole kyseisellä paikkakunnalla ystäviä.

 

[Tottakai :)]

Siis tottakai vauva tarvii äitinsä laheisyyyttä, koetakseen turvallisuuden tunteen. Ja tottakai läheisyyden puuttuminen vaikuttaa lapsen psyykkeeseen ja kehityksen. Mutta tässä onkin kyse yhdestä kerrasta ja parista tunnista- eikä vauva siitä traumatisoidu. Se on eri asiaa jos se on toistuvaa jne. Maalaisjärki käteen ja turhat pakokauhun lietronnat huitsin nevadaan. Mutta se on taas toinen juttu.

ps.
Ja olen lukenut mielestäni ihan tarpeekseni psykologiaa- olen erikoispsykiatrinen sairaanhoitaja. Työskentelen perheiden kanssa.

 

[ged]

Aistiiko koomassa oleva ihminen, että vierellä on juuri SE ihminen, vai yleensäkin vaan joku, joka välittää (vauvan tapauksessa esim. mummi, joka varmasti myös välittää ja rakastaa)?

Lynkataanko hei samantien kaikki äidit, jotka nukuttaa lapsen omaan sänkkyn kainalon sijasta? Kun lapsi ei voi aistia vierellä olevaa ihmistä...

Äidin alkavaa masennusta ja olemassa olevaa väsymystä voi huomattavasti helpottaa jo yksi leffakäynti.

Vauvalle on tärkeätä, että ensimmäisinä kuukausina ympäristö on mahdollisimman samanlainen kuin kohdussa. Vauva ei taida myöskään ymmärtää mitä mummi pälpättää? Rakkaus ja välittäminen ovat vauvalle aika tuntemattomia sanoja.

Mielestäni on aika hirviömäistä nukuttaa lapsi omaan sänkyyn alle 1-vuotiaana. Varsinkin alle 6 kk ikäisenä kun lapsen hermosto on vielä niin alikehittnyt.

Suosittelisin edelleen ap:lle lähtöä jonnekin vauvan kanssa.

 

[ella]

[Ole hyvä ja lainaa alan kirjoja kirjastosta tai käytä googlea. Mä en ala tähän selostaa tän enempää, kun jokainen voi etsiä tietoa itsekin niin halutessaan.

eli sä et tiedä asiasta yhtään.

 

[ged]

Siis tottakai vauva tarvii äitinsä laheisyyyttä, koetakseen turvallisuuden tunteen. Ja tottakai läheisyyden puuttuminen vaikuttaa lapsen psyykkeeseen ja kehityksen. Mutta tässä onkin kyse yhdestä kerrasta ja parista tunnista- eikä vauva siitä traumatisoidu. Se on eri asiaa jos se on toistuvaa jne. Maalaisjärki käteen ja turhat pakokauhun lietronnat huitsin nevadaan. Mutta se on taas toinen juttu.

ps.
Ja olen lukenut mielestäni ihan tarpeekseni psykologiaa- olen erikoispsykiatrinen sairaanhoitaja. Työskentelen perheiden kanssa.

Kuten sanoin, tuskin vauva traumatisoituu, tästä olen samaa mieltä. Minä vain en missään nimessä jättäisi hoitoon, sillä mielessä olisi kokoajan vauvan ahdistus.

 

[ged]

[Ole hyvä ja lainaa alan kirjoja kirjastosta tai käytä googlea. Mä en ala tähän selostaa tän enempää, kun jokainen voi etsiä tietoa itsekin niin halutessaan.

eli sä et tiedä asiasta yhtään.

Joka asiaan ei ole kätevää linkkiä jonka voisi tänne heittää. Minä tosin voisin laittaa linkin yhteen juttuun, joka sinunkin kannattaisi lukea.

http://www.epjournal.net/filestore/ep05102183.pdf

Tämä on aika kattava artikkeli siitä, miten vauvoja tulisi hoivata.

 

[Tiija]

Miksi ihmeessä joka odotusoppaassa lukee "muistakaa hoitaa myös parisuhdettanne"? Mielestäni parisuhdetta hoidetaan kahden, ei vauvan kanssa. Siinä ei ole aikarajaa, koska on "sopivaa" alkaa hoitamaan suhdetta.. Joo, Kyllä! Parisuhdetta voi hoitaa myös kotona, lapsen nukkuessa saa yhteistä aikaa, mutta ap:n tapauksessa kyseessä on vaativa lapsi, joka nukkuu vähän päivällä, mies paljon töissä... Mitä hiton tuomittavaa siinä on että lähtee ulos pariksi tunniksi, ja tulee kotiin selvinpäin, luotettava hoitaja on kotona hoitamassa ja äidillä ja isälllä hyvä mieli kahdenkeskisestä ajasta?

 

[kun nuita juttujas lukee]

Siis tottakai vauva tarvii äitinsä laheisyyyttä, koetakseen turvallisuuden tunteen. Ja tottakai läheisyyden puuttuminen vaikuttaa lapsen psyykkeeseen ja kehityksen. Mutta tässä onkin kyse yhdestä kerrasta ja parista tunnista- eikä vauva siitä traumatisoidu. Se on eri asiaa jos se on toistuvaa jne. Maalaisjärki käteen ja turhat pakokauhun lietronnat huitsin nevadaan. Mutta se on taas toinen juttu.

ps.
Ja olen lukenut mielestäni ihan tarpeekseni psykologiaa- olen erikoispsykiatrinen sairaanhoitaja. Työskentelen perheiden kanssa.

Kuten sanoin, tuskin vauva traumatisoituu, tästä olen samaa mieltä. Minä vain en missään nimessä jättäisi hoitoon, sillä mielessä olisi kokoajan vauvan ahdistus.

Musta tuntuu että se on sulla siellä päässä se ahdistus,eikä sillä vauvalla.

 

[Besserwisser]

Kuten sanoin, tuskin vauva traumatisoituu, tästä olen samaa mieltä. Minä vain en missään nimessä jättäisi hoitoon, sillä mielessä olisi kokoajan vauvan ahdistus.

Tämäpä juuri.

 

[meah]

Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.

Tässä tekstissä on ehkä vähän ristiriita.
Parikuinen ei siis ymmärrä/vaistoa/tajua olevansa erillinen olento. Tämän olen kuullut ennenkin. (Edelleen ihmettelen, miten se vaikuttaa silloin, jos vauva nukkuu??)
Sun mielestä se sama parikuinen kuitenkin ymmärtää/tajuaa/vaistoaa että se äiti, josta hän ei missään nimessä edes ole erillinen olento, on kuollut??

Ei hän tietenkään ajattele käyttämällä sanoja "äiti on kuollut" mutta hän "tietää" että äiti on poissa eikä koskaan tule takaisin. Jos äiti kerran on osa lasta/lapsi osa äitiä, tarkoittaa äidin poismeno myös lapsen menehtymistä, niin kun on ollut miljoonia vuosia.

Miljoonien vuosien varrella lapsia on hoidettu miljoonalla eri tavalla. On ollut ulkopuolisia imettäjiä, on jätetty lapset mummolle ja menty peltotöihin, on eletty symbioosissa kantoliinan ja 15 vuoden kotiäitiyden ehdoilla.

Mikään näistä tavoista ja tekniikoista ei ole taannut täydellisiä lapsia. Osasta tulee hulttioita, suuremmasta osasta kunnon ihmisiä.

Se, että parikuinen vauva on mummon hoidossa muutaman tunnin, ei ole vauvan, kenenkään muunkaan tai maailman tulevaisuuden kannalta ratkaiseva tekjiä.

Kyllä ne tekijät on jossain muualla.

Jopa ne äidit, jotka katselevat maailmaa melkoisen kapeasti laput silmillä ja omaa erinomaisuuttaan julistaen, voivat saada aikaan yhteiskuntakelpoisia lapsia.

Onnenkantamoisia.

 

[ella]

Tiija on iha oikeassa
ja ged, kyllä mä osaan lastani hoitaa. älä sä sitä pelkää, mä nyt vaan haluan jotain täsmätietoa tosta sun väitteestä enkä ala sun iloksesi selaamaan 82 sivua.