Milloin veisitte vauvan iltahoitoon

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja y
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

Ei taida suurimmalla osalla äideistä olla mitään käsitystä äidin ja lapsen välisestä symbioosista ja sen merkityksestä tai tarkoituksista.

Jos on ollut 2 kk lähinnä neljän seinän sisällä, on aika lähteä ulos, mutta miksi sitä vauvaa ei muka voi ottaa mukaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

Se on vaikea asettua parikuisen vauvan asemaan, ja yrittää miettiä miltä vauvasta jokin asia tuntuu. Varmaan vauva mielellään ois ihan aina äidin kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En todellakaan lähde vaativan vauvan kanssa minnekään kirjastoon tai kauppoihin kiertelemään. Eikä minulla ole ystäviä tällä paikkakunnalla joten ainoa seura oikeastikin on oma mies, jos jonnekin haluan lähteä. Tai sitten pitäisi tutustua joihinkin uusiin ihmisiin täällä. Mutta siis, aloituksen tarkoitushan olikin kysyä mielipiteitä, itse olen asiasta epävarma ja siksi kyselenkin. Voi olla ettei lähdetäkään mihinkään vaan pysytään kotona vielä. Mummo on tosiaan ainoa, jota tavataan ja hän on meillä paljon ollut kylässä.

Hmm... Olisko jotain mitä kotioloissa voisi parantaa helpottaaksesi sun oloa? Anteeksi kun kuulostin niin hyökkäävältä aluksi, tuli vaa paha mieli pienen puolesta.

Käytätkö kantoliinaa? Keskimmäinen omistani oli todella vaativa tapaus, todella.. hmm. Kovaääninen? Ja kantoliinailu helpotti huomattavasti arkea.

Siis meidän vauvalla ei ole mitään hätää, kukaan sitä ei ole hylkäämässä ja vasta minulle tuli tämä ajatus että muutama tunti rauhassa tekisi terää. Vauvalla on paremmin asiat kuin miljoonilla ihmisillä täällä maapallolla, hänen olostaan ei tarvitse huolehtia tai tuntea pahaa mieltä. Vauva ei nuku päivällä juurikaan, on kantoliinassa kun teen kotitöitä. Edelleenkin vasta MIETIN tätä asiaa, tämä AJATUS tuli, en ole vauvaa heti jättämässä mummonsa hoitoon.

Vauva nukahti n. 40 min sitten, olen käynyt suihkussa ja päätin tulla tänne kysäisemään tätä asiaa ja kohta painun nukkumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Kun mä ajattelen asiaa vauvan näkökulmasta niin tule heti todella paha mieli. Vauvalla ei ole mitään käsitystä ajasta tai elämän pysyvyydestä. Vauva elää jatkuvaa "nyt-hetkeä" ja kuvittelen vauvan kauhun kun äitiä ei olekaan enää. Tuon ikäinen ei välttämättä ulkoisesti reagoi kovin näkyvästi äidin lähtemiseen, hän ei ymmärrä ja toisaalta hänen on tärkeä miellyttää ketä tahansa häntä sitten hoitaa. Näitä asioita on kuitenkin tutkittu, ja vauvan kortisolitasot suorastaan räjähtävät. Kortisoli on siis stressihormoni.

Eli en voisi itse missään nimessä jättää parikuista muutamaksi tunniksi sillä ymmärrän sen kuolemankauhun mitä lapsen päässä on koko sen ajan kun olen poissa.

laitas jotain linkkiä näistä tutkimuksista!
sen ymmärtäisin jos tenava menisi jonnekin vieraalle hoitoon, mutta se että hän menee omalle isoäidilleen. en usko että se on noin iso asia.
 
peesaan täysin meah:n ja ellan kirjoitusta!! Menkää ihmeessä käymään tuulettumassa, varsinkin kun olette saaneet noin hyvin hoidon järjestymään!!
Mukavaa iltaa!!
 
Oletteko nyt ihan tosissanne, että jos äiti ei ole vauvan näköpiirissä muutamaan tuntiin niin hänelle tulee "kuolemankauhua"? Miten ihmeessä ennen syntyi tervejärkisiä lapsia kun äitiyslomaa ei ollut kuin muutama viikko?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis meidän vauvalla ei ole mitään hätää, kukaan sitä ei ole hylkäämässä ja vasta minulle tuli tämä ajatus että muutama tunti rauhassa tekisi terää. Vauvalla on paremmin asiat kuin miljoonilla ihmisillä täällä maapallolla, hänen olostaan ei tarvitse huolehtia tai tuntea pahaa mieltä. Vauva ei nuku päivällä juurikaan, on kantoliinassa kun teen kotitöitä. Edelleenkin vasta MIETIN tätä asiaa, tämä AJATUS tuli, en ole vauvaa heti jättämässä mummonsa hoitoon.

Vauva nukahti n. 40 min sitten, olen käynyt suihkussa ja päätin tulla tänne kysäisemään tätä asiaa ja kohta painun nukkumaan.

Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.

Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis meidän vauvalla ei ole mitään hätää, kukaan sitä ei ole hylkäämässä ja vasta minulle tuli tämä ajatus että muutama tunti rauhassa tekisi terää. Vauvalla on paremmin asiat kuin miljoonilla ihmisillä täällä maapallolla, hänen olostaan ei tarvitse huolehtia tai tuntea pahaa mieltä. Vauva ei nuku päivällä juurikaan, on kantoliinassa kun teen kotitöitä. Edelleenkin vasta MIETIN tätä asiaa, tämä AJATUS tuli, en ole vauvaa heti jättämässä mummonsa hoitoon.

Vauva nukahti n. 40 min sitten, olen käynyt suihkussa ja päätin tulla tänne kysäisemään tätä asiaa ja kohta painun nukkumaan.

Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.

Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

Vauvathan ne hirveesti tietääkin kuolemasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ella:
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Kun mä ajattelen asiaa vauvan näkökulmasta niin tule heti todella paha mieli. Vauvalla ei ole mitään käsitystä ajasta tai elämän pysyvyydestä. Vauva elää jatkuvaa "nyt-hetkeä" ja kuvittelen vauvan kauhun kun äitiä ei olekaan enää. Tuon ikäinen ei välttämättä ulkoisesti reagoi kovin näkyvästi äidin lähtemiseen, hän ei ymmärrä ja toisaalta hänen on tärkeä miellyttää ketä tahansa häntä sitten hoitaa. Näitä asioita on kuitenkin tutkittu, ja vauvan kortisolitasot suorastaan räjähtävät. Kortisoli on siis stressihormoni.

Eli en voisi itse missään nimessä jättää parikuista muutamaksi tunniksi sillä ymmärrän sen kuolemankauhun mitä lapsen päässä on koko sen ajan kun olen poissa.

laitas jotain linkkiä näistä tutkimuksista!
sen ymmärtäisin jos tenava menisi jonnekin vieraalle hoitoon, mutta se että hän menee omalle isoäidilleen. en usko että se on noin iso asia.

Ei parikuinen vielä ymmärrä mitään, että kuka on isoäiti ja kuka on vieras ihminen :o Hänelle se on aika yksi ja sama, jos äitiä ei ole.

En nyt tähän aikaan yöstä jaksa alkaa palvelemaan muita etsimällä linkkiä johonkin tutkimukseen. Etsi itse tutkimuksia vauvojen kehityksestä. Tai käytä järkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

Se on vaikea asettua parikuisen vauvan asemaan, ja yrittää miettiä miltä vauvasta jokin asia tuntuu. Varmaan vauva mielellään ois ihan aina äidin kanssa.


Mistä parikuinen vauva nukkuessaan tietää, onko se äidin kanssa, vai ei?

Miten parikuisen vauvan olo helpottuu siitä, että sitä hoitaa täydellisessä symbioosissa masentunut, ahdistunut, väsynyt äiti?
Verrattuna äitiin, joka on (vauvan nukkuessa suurimman osan ajasta) käynyt kerran miehensä kanssa kodin ulkopuolella muutaman tunnin? Varsinkin, jos kyse ei ole siitä, että kiskaistaan nuppi turvoksiin. Äiti ja isi käy syömässä, ehkä leffassa. Vauva nukkuu, mummi vahtii ja ilmoittaa, jos jokin hätä on.
Big deal??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.

Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

en edelleenkään voi uskoa tota bull**ittiä :') edelleen tuloksia niistä tutkimuksista kiitos!
 
Alkuperäinen kirjoittaja melkoisia:
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis meidän vauvalla ei ole mitään hätää, kukaan sitä ei ole hylkäämässä ja vasta minulle tuli tämä ajatus että muutama tunti rauhassa tekisi terää. Vauvalla on paremmin asiat kuin miljoonilla ihmisillä täällä maapallolla, hänen olostaan ei tarvitse huolehtia tai tuntea pahaa mieltä. Vauva ei nuku päivällä juurikaan, on kantoliinassa kun teen kotitöitä. Edelleenkin vasta MIETIN tätä asiaa, tämä AJATUS tuli, en ole vauvaa heti jättämässä mummonsa hoitoon.

Vauva nukahti n. 40 min sitten, olen käynyt suihkussa ja päätin tulla tänne kysäisemään tätä asiaa ja kohta painun nukkumaan.

Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.

Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

Vauvathan ne hirveesti tietääkin kuolemasta.

Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kumma homma kun se muutaman tunnin "haikailu" on jotenkin kauhean tuomittavaa, että sellaista ajatustakaan ei saisi tulla, huhhuh....

Kun mä ajattelen asiaa vauvan näkökulmasta niin tule heti todella paha mieli. Vauvalla ei ole mitään käsitystä ajasta tai elämän pysyvyydestä. Vauva elää jatkuvaa "nyt-hetkeä" ja kuvittelen vauvan kauhun kun äitiä ei olekaan enää. Tuon ikäinen ei välttämättä ulkoisesti reagoi kovin näkyvästi äidin lähtemiseen, hän ei ymmärrä ja toisaalta hänen on tärkeä miellyttää ketä tahansa häntä sitten hoitaa. Näitä asioita on kuitenkin tutkittu, ja vauvan kortisolitasot suorastaan räjähtävät. Kortisoli on siis stressihormoni.

Eli en voisi itse missään nimessä jättää parikuista muutamaksi tunniksi sillä ymmärrän sen kuolemankauhun mitä lapsen päässä on koko sen ajan kun olen poissa.

Sä et ilmeisesti ole ollut erossa vauvastasi edes vessassa käynnin ajan.
Kuolemankauhu?Voi jeesus,että täällä oin välillä väsynyttä porukkaa liikenteessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja melkoisia:
Vauvathan ne hirveesti tietääkin kuolemasta.

Ei ne paljon mistään mitään tiedä, siksi niitä pitääkin hellästi hoitaa ja kasvattaa.

Musta on jotekin niin etäisiä tällaiset kauniit puheet mitä pidetään, kun vauva syntyy. Ja sitten kun on kulunut muutama viikko, unohtuu kaikki kaunis ja herkkä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja melkoisia:
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis meidän vauvalla ei ole mitään hätää, kukaan sitä ei ole hylkäämässä ja vasta minulle tuli tämä ajatus että muutama tunti rauhassa tekisi terää. Vauvalla on paremmin asiat kuin miljoonilla ihmisillä täällä maapallolla, hänen olostaan ei tarvitse huolehtia tai tuntea pahaa mieltä. Vauva ei nuku päivällä juurikaan, on kantoliinassa kun teen kotitöitä. Edelleenkin vasta MIETIN tätä asiaa, tämä AJATUS tuli, en ole vauvaa heti jättämässä mummonsa hoitoon.

Vauva nukahti n. 40 min sitten, olen käynyt suihkussa ja päätin tulla tänne kysäisemään tätä asiaa ja kohta painun nukkumaan.

Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.

Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

Vauvathan ne hirveesti tietääkin kuolemasta.

Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.

rouva mikkonen taitaa piiloutua nimimerkin taakse :') jos täällä olisi keskustelu päivähoidosta niin ged vertaisi sitä keskitysleiriin x')
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

Se on vaikea asettua parikuisen vauvan asemaan, ja yrittää miettiä miltä vauvasta jokin asia tuntuu. Varmaan vauva mielellään ois ihan aina äidin kanssa.


Mistä parikuinen vauva nukkuessaan tietää, onko se äidin kanssa, vai ei?

Miten parikuisen vauvan olo helpottuu siitä, että sitä hoitaa täydellisessä symbioosissa masdentunut äiti, verrattuna äitiin, joka on (vauvan nukkuessa suurimman osan ajasta) käynyt kerran miehensä kanssa kodin ulkopuolella muutaman tunnin? Varsinkin, jos kyse ei ole siitä, että kiskaistaan nuppi turvoksiin. Äiti ja isi käy syömässä, ehkä leffassa. Vauva nukkuu, mummi vahtii ja ilmoittaa, jos jokin hätä on.
Big deal??

Ensinnäkin ap kertoo lapsen menevän nukkumaan n klo 23, eli laps olis hereillä hoitoajan.

Toisekseen ihminen ei ole kuollut nukkuessaan, varsinkin pieni vauva jonka uni/valve säätely on ihan erilaista kun aikuisen. Koomassakin oleva ihminen aistii kosketuksen ja vierellä olevan ihmisen.

Äidin masennus tuskin paranee yhdellä leffakäynnillä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja melkoisia:
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Siis meidän vauvalla ei ole mitään hätää, kukaan sitä ei ole hylkäämässä ja vasta minulle tuli tämä ajatus että muutama tunti rauhassa tekisi terää. Vauvalla on paremmin asiat kuin miljoonilla ihmisillä täällä maapallolla, hänen olostaan ei tarvitse huolehtia tai tuntea pahaa mieltä. Vauva ei nuku päivällä juurikaan, on kantoliinassa kun teen kotitöitä. Edelleenkin vasta MIETIN tätä asiaa, tämä AJATUS tuli, en ole vauvaa heti jättämässä mummonsa hoitoon.

Vauva nukahti n. 40 min sitten, olen käynyt suihkussa ja päätin tulla tänne kysäisemään tätä asiaa ja kohta painun nukkumaan.

Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.

Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

Vauvathan ne hirveesti tietääkin kuolemasta.

Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.

Vai että ylihysteeriset mammat pitäisivät kiinni lapsistaan,niin ettei edes lapsen isä pääse lähelle lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.
Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

Siis eikö tämä nyt ole jo ihan liioittelua. EN kyllä yhdy tähän mielipiteeseen YHTÄÄN. Kaikilla on oma mielipiteensä, mutta tää menee jo yli hilseen...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jatka samaa rataa:
Sä et ilmeisesti ole ollut erossa vauvastasi edes vessassa käynnin ajan.
Kuolemankauhu?Voi jeesus,että täällä oin välillä väsynyttä porukkaa liikenteessä.

Parin kuukauden ikäisinä lapseni ovat olleet sylissäni, joko kantorepussa tai liinassa, koko ajan. On surullista, että nykyään vauvat ovat niin yksin kokoajan. Ei pidä ihmetellä miksi niin moni kärsii mielenterveydellisistä ongelmista aikuisina kun varhaislapsuutta ja aivojen kehitystä väheksytään nykymenolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tottakai:):
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Kyllä mulle vaa tulee paha mieli kun kuvittelen pienen vauvan joka luulee 1. että äiti on kuollut 2. että hän itse mitä todennäköisemmin kuolee kohta.
Sen takia pyrkisin mieluummin vaikuttamaan siihen "arkeen" kun jättää vauva hoitoon.

Siis eikö tämä nyt ole jo ihan liioittelua. EN kyllä yhdy tähän mielipiteeseen YHTÄÄN. Kaikilla on oma mielipiteensä, mutta tää menee jo yli hilseen...

No mitä se vauva sun mielestä ajattelee? "Ai, äiti halus käyä leffassa. No, mikäs tässä mummin kanssa hengaillessa."

EI. Vauva ei osaa ajatella niin pitkälle. Vauvan päässä on lähinnä ne vaistot, että äiti = hyvä, ei äitiä = erittäin huono asia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Äidin masennus tuskin paranee yhdellä leffakäynnillä.

usko pois, se yks leffassa käynti tekee jo paljon. sä tuskin vieläkää käyt yksin edes vessassa? ootko päästäny esikoisen päivähoitoon/eskariin/kouluun/kaverille leikkimään ilman että änget mukaan ja raahaat pikkusisarukset kans?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Se on vaisto, sisäänrakennettu tunne, kuolemankauhu. Se on olemassa, jotta vauvat/lapset pitäisivät kiinni äideistään. Tuon ikäinen ei edes ymmärrä olevansa äidistänsä erillinen olento, ei saisi jättää hoitoon.

Tässä tekstissä on ehkä vähän ristiriita.
Parikuinen ei siis ymmärrä/vaistoa/tajua olevansa erillinen olento. Tämän olen kuullut ennenkin. (Edelleen ihmettelen, miten se vaikuttaa silloin, jos vauva nukkuu??)
Sun mielestä se sama parikuinen kuitenkin ymmärtää/tajuaa/vaistoaa että se äiti, josta hän ei missään nimessä edes ole erillinen olento, on kuollut??
 
Alkuperäinen kirjoittaja ged:
Alkuperäinen kirjoittaja jatka samaa rataa:
Sä et ilmeisesti ole ollut erossa vauvastasi edes vessassa käynnin ajan.
Kuolemankauhu?Voi jeesus,että täällä oin välillä väsynyttä porukkaa liikenteessä.

Parin kuukauden ikäisinä lapseni ovat olleet sylissäni, joko kantorepussa tai liinassa, koko ajan. On surullista, että nykyään vauvat ovat niin yksin kokoajan. Ei pidä ihmetellä miksi niin moni kärsii mielenterveydellisistä ongelmista aikuisina kun varhaislapsuutta ja aivojen kehitystä väheksytään nykymenolla.

Näin juuri. Samaan aikaan vauvoja viedään ulkomaanmatkoille virikkeitä saamaan.

On kyllä niin käsittämättömän vääristynyt käsitys vauvan psyykkisestä kehityksestä. Vauva kun ei paljoa tarvi, mutta se, mitä tarvii on juuri äidin läheisyyden. kaikkea muuta tyrkytetään, mutta sitä tärkeintä ei haluttaisi antaa.
 
Mikähän se "oikea" ikä sitten on ,että vauvan voi jättää hoitoon, omaan tuttuun ympäristöön, omaan sänkyyn, omaan kodin tuoksuun...?

Ihan täyttä ***** tollanen että vauvalle tulee kuolemankauhu.....

Jos ap koet sen tarpeelliseksi niin menette ja käytte ulkona tuulettumassa!! Ja kotiin on takuuvarmasti mukava palata kun on pari tuntia saanut omaa aikaa miehen kanssa! Omasta jaksamisesta ja toimivasta parisuhteesta lähtee perustumaan hyvän perheen henki!!!!

 

Yhteistyössä