Milloin veisitte vauvan iltahoitoon

[y]

Kaivataan miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa siksi koska ollaan etäännytty kamalasti. vauva on 2kk ja tottunut mummoonsa. jos pyydämme mummon esim. jonainen perjantaina klo 20 aikaan meille ja lähdetään kaupungille vaikka elokuviin ja syömään, niin tuleeko vauvalle siitä jotain traumoja? vauva menee nukkumaan klo 23 ja nukkuu yleensä aamu kuuteen (herää ekalle syötölle silloin). Tultaisiin takaisin tietysti hyvissä ajoin ennen aamua eikä tarkoituksena ole kännejä vetää tms.. pitäisikö vielä odotaa tuota iltaa, mitä mieltä olette? ei ole akuutti hätä mutta tekisi hyvää meille olla hetki kahdestaan.

 

[ap]

lisään vielä että en ole vielä käynyt kuin kerran kaupassa ilman vauvaa.

 

[ap]

äh, lisään vielä että vauvaa ei vietäisi siis minnekään vaan hoitaja tulisi meidän kotiin.

 

[ella]

kyllä tuon ikäisen uskaltaa mun mieletsä jo jättää mummolle hoitoon oma ipana oli tuon ikäisenä ensimmäistä kertaa yön yli hoidossa mummulassa.

 

[äiti 07]

Minäkään en käynyt käytännössä missään ilman vauvaa ennen ekaa iltahoitoa, jolloin isovanhemmat tulivat kotiime. Vauva oli silloin reilut 3kk enkä usko traumatisoineeni häntä...

 

[vieras]

Menkää ihmeessä! Ei vauva siitä mitään traumoja, hyvää se vain välillä on ollu muutama tunti ihan omassa rauhassa miehen kanssa

 

[samperi]

Menkää vaan ja pitäkää hauskaa :wave:

 

[vieras]

Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

 

[ged]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

 

[ap]

Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

Ei nuku kuin yöunet ja niille alkaa klo 23. Ei olla etäännytty kahdessa kuukaudessa vaan pitemmällä aikavälillä, mutta nämä 2 kuukautta ollaan oltu väsyneitä, ei olla edes koskettu toisiimme kun ollaan menty nukkumaan heti kun pystytään. miehellä 2 työtä ja vapaa-aika kortilla.

 

[ap]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

Oletpas idiootti. Olen 2 kuukautta ollut neljän seinän sisällä, onko kamalaa jos haluaisin muutamaksi tunniksi lähteä käymään jossain? Mikä siinä on niin kamalaa? Jospa jaksaisin sitten paremmin taas olla iloinen äiti?

 

[ella]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

sulla ei taida olla omia lapsia? naurettava tää sun tekstis.

 

[vieras]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

Oletpas idiootti. Olen 2 kuukautta ollut neljän seinän sisällä, onko kamalaa jos haluaisin muutamaksi tunniksi lähteä käymään jossain? Mikä siinä on niin kamalaa? Jospa jaksaisin sitten paremmin taas olla iloinen äiti?

Mene ihmeessä, mies voi hoitaa vauvaa sen aikaa.

 

[ged]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

Oletpas idiootti. Olen 2 kuukautta ollut neljän seinän sisällä, onko kamalaa jos haluaisin muutamaksi tunniksi lähteä käymään jossain? Mikä siinä on niin kamalaa? Jospa jaksaisin sitten paremmin taas olla iloinen äiti?

Miksä sä olet kotona nyhjöttänyt? Vauvat on käteviä pakata mukaan ja lähteä ulos, kahville, kirjastoon, kauppoihin kiertelemään. Onko vauva jotenkin sairas tms jos et voi hänen kanssaan käydä missään?

Lapsella ja äidillä jolla on turvallinen ja vankka kiintymyssuhde ei ole mitään tarvetta "omalle ajalle" normaalitilanteissa. Päinvastoin, niin äiti ku vauva kärsivät erosta kun lapsi on vielä noin pieni.

 

[ella]

Mene ihmeessä, mies voi hoitaa vauvaa sen aikaa.

Entäs jos ap haluaa mennä miehensä kanssa?

 

[ged]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

sulla ei taida olla omia lapsia? naurettava tää sun tekstis.

On lapsia, kolme kappaletta. Ei olisi tullu mieleenkään varsinkaan esikoista jättää kahden kuukauden ikäisenä!

 

[ap]

Siis kaksi kuukautta on niin pitkä aika että pitää heti saada jotain omaa aikaa? Hohhoijakkaa.

Itse en todellakaan jättäisi noin pientä hoitoon. Mielestäni jotenkin naurettavaa valittaa jotain yhteisen ajan puutetta huiman kahden kuukauden äitinä olon jälkeen. Ettekö te etukäteen tienny mitä teitte kun lapsen teitte?

Noh. Tuskin vauva siitä mitään "traumoja" saa, mutta ei ne siitä nauti yhtään.

Oletpas idiootti. Olen 2 kuukautta ollut neljän seinän sisällä, onko kamalaa jos haluaisin muutamaksi tunniksi lähteä käymään jossain? Mikä siinä on niin kamalaa? Jospa jaksaisin sitten paremmin taas olla iloinen äiti?

Miksä sä olet kotona nyhjöttänyt? Vauvat on käteviä pakata mukaan ja lähteä ulos, kahville, kirjastoon, kauppoihin kiertelemään. Onko vauva jotenkin sairas tms jos et voi hänen kanssaan käydä missään?

Lapsella ja äidillä jolla on turvallinen ja vankka kiintymyssuhde ei ole mitään tarvetta "omalle ajalle" normaalitilanteissa. Päinvastoin, niin äiti ku vauva kärsivät erosta kun lapsi on vielä noin pieni.

En todellakaan lähde vaativan vauvan kanssa minnekään kirjastoon tai kauppoihin kiertelemään. Eikä minulla ole ystäviä tällä paikkakunnalla joten ainoa seura oikeastikin on oma mies, jos jonnekin haluan lähteä. Tai sitten pitäisi tutustua joihinkin uusiin ihmisiin täällä. Mutta siis, aloituksen tarkoitushan olikin kysyä mielipiteitä, itse olen asiasta epävarma ja siksi kyselenkin. Voi olla ettei lähdetäkään mihinkään vaan pysytään kotona vielä. Mummo on tosiaan ainoa, jota tavataan ja hän on meillä paljon ollut kylässä.

 

[ap]

Kumma homma kun se muutaman tunnin "haikailu" on jotenkin kauhean tuomittavaa, että sellaista ajatustakaan ei saisi tulla, huhhuh....

 

[Tottakai :)]

Ei muuta, kun mummoa pyydätte kylään ja miehen kanssa viettämään yhteistä iltaa. Ei tuosta lapselle mitää traumoja tule. Ja tekee varmasti hyvää omalle jaksamiselle ja parisuhteelle, kun saatte viettää yhteistä aikaa

Älä välitä moralisoivista viesteistä- oma henkinen hyvinvointi on kaiken perusta lapsen hyvälle kasvuympäristölle.

Mukavaa iltaa teille- koska nyt aiottekaan mennä ;o)

 

[vieras]

Mene ihmeessä, mies voi hoitaa vauvaa sen aikaa.

Entäs jos ap haluaa mennä miehensä kanssa?

Vanhemman pitää osata myös joustaa ja venyä, eikä mennä omien mielitekojensa mukaan. Sellaista se elämä oli nuorena, ennen lapsia. Nyt on uusi vastuu, ainakin monet mieltävät vanhemmuuden niin.

 

[ged]

En todellakaan lähde vaativan vauvan kanssa minnekään kirjastoon tai kauppoihin kiertelemään. Eikä minulla ole ystäviä tällä paikkakunnalla joten ainoa seura oikeastikin on oma mies, jos jonnekin haluan lähteä. Tai sitten pitäisi tutustua joihinkin uusiin ihmisiin täällä. Mutta siis, aloituksen tarkoitushan olikin kysyä mielipiteitä, itse olen asiasta epävarma ja siksi kyselenkin. Voi olla ettei lähdetäkään mihinkään vaan pysytään kotona vielä. Mummo on tosiaan ainoa, jota tavataan ja hän on meillä paljon ollut kylässä.

Hmm... Olisko jotain mitä kotioloissa voisi parantaa helpottaaksesi sun oloa? Anteeksi kun kuulostin niin hyökkäävältä aluksi, tuli vaa paha mieli pienen puolesta.

Käytätkö kantoliinaa? Keskimmäinen omistani oli todella vaativa tapaus, todella.. hmm. Kovaääninen? Ja kantoliinailu helpotti huomattavasti arkea.

 

[meah]

Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

 

[ella]

On lapsia, kolme kappaletta. Ei olisi tullu mieleenkään varsinkaan esikoista jättää kahden kuukauden ikäisenä!

huhuh :')
entäs jos ap:n mies tekee pitkää päivää töissä, kyllä sillonkin halutaan käydä kumppanin kanssa jossain kahdestaan. ap:han itse tekee "kokopäivätyötä".

 

[ella]

Siis tuonikäinenhän nukkuu vielä paljon? Ettekö te muka silloin saa olla pari tuntia ihan kaksin? Ihmetyttää, että ensin tehdään vauva, sitten jo muutaman viikon päästä huokaillaan oman ajan, kahdenkeskisen ajan, juhlimisen, alkoholin yms. perään, vauva hoitoon vaan. 2 kk:ssa olette nyt etääntyneet toisistanne?

Koska tuon ikäinen nukkuu vielä paljon, mitä eroa on sillä, onko sen unta vahtimassa äiti ja iskä, vai esim. mummo?

Jos on 2kk ollut "neljän seinän sisällä" ja tuntuu, että pää hajoaa, eikö tuossa vaiheessa ole helpompi lähteä vaikka leffaan ja syömään, kuin esim. 6kk päästä kun on eroahdistusta ja ties mitä?

Ap:lle: ei lapsi siitä mitään traumoja saa, menkää kun on tilaisuus ja mahdollisuus.
Jos ei kykenen palstamammojen vaatimaan vuoden täydelliseen symbioosiin, ei se tarkoita, että on huono äiti. :hug:

ihan totta

 

[ged]

Kumma homma kun se muutaman tunnin "haikailu" on jotenkin kauhean tuomittavaa, että sellaista ajatustakaan ei saisi tulla, huhhuh....

Kun mä ajattelen asiaa vauvan näkökulmasta niin tule heti todella paha mieli. Vauvalla ei ole mitään käsitystä ajasta tai elämän pysyvyydestä. Vauva elää jatkuvaa "nyt-hetkeä" ja kuvittelen vauvan kauhun kun äitiä ei olekaan enää. Tuon ikäinen ei välttämättä ulkoisesti reagoi kovin näkyvästi äidin lähtemiseen, hän ei ymmärrä ja toisaalta hänen on tärkeä miellyttää ketä tahansa häntä sitten hoitaa. Näitä asioita on kuitenkin tutkittu, ja vauvan kortisolitasot suorastaan räjähtävät. Kortisoli on siis stressihormoni.

Eli en voisi itse missään nimessä jättää parikuista muutamaksi tunniksi sillä ymmärrän sen kuolemankauhun mitä lapsen päässä on koko sen ajan kun olen poissa.