Hei,
vauvani on nyt 2 vkoa ja siis ensimmäinen lapsi kyseessä. Nyt haluaisin kysyä itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta, milloin voin odottaa vauvalle syntyvän jonkinlaista rytmiä? Tokihan kaikki on aina yksilöllistä, mutta mielelläni kuulisin miten teillä muilla on mennyt.
Olen kokenut nämä kaksi viikkoa äärimmäisen raskaina. Ennen vauvaa olen ollut (ja varmasti edelleenkin) hyvin työorientoitunut ja tottunut liikkumaan paljon kodin ulkopuolella. Nyt kun olen sidottu kotiin ja pieneen vauvaan, jonka tarpeet muuttuvat koko ajan ja ovat lähes ennustettamattomat, koen ahdistusta... Odotan palavasti, että vauva kasvaa ja rytmiä alkaa muodostumaan niin, että päiviä voisi suunnitella enemmän ja lähteä jo pikkuhiljaa kodin ulkopuolellekin. Samalla tunnen hieman syyllisyyttä siitä, etten osaa nauttia tästä pikkuvauvavaiheesta vaan odotan kuukausien kuluvan siivillä... ja niinhän sitä kehotetaan nauttimaankin tästä vaiheesta, joka kuitenkin menee niin nopeasti. Nyt vaan tuntuu melko ahdistavalta olla 24/7 kiinni vauvassa ja kotona seinät alkavat kaatua päälle Ainoa ajatus, joka tuo toivoa tilanteeseen on todeta se, että aika tosiaan kuluu, vaikkakin hitaasti, ja että niin monet muutkin perheet/äidit ovat tästä ihan pikkuvauva-ajasta selvinneet!
vauvani on nyt 2 vkoa ja siis ensimmäinen lapsi kyseessä. Nyt haluaisin kysyä itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta, milloin voin odottaa vauvalle syntyvän jonkinlaista rytmiä? Tokihan kaikki on aina yksilöllistä, mutta mielelläni kuulisin miten teillä muilla on mennyt.
Olen kokenut nämä kaksi viikkoa äärimmäisen raskaina. Ennen vauvaa olen ollut (ja varmasti edelleenkin) hyvin työorientoitunut ja tottunut liikkumaan paljon kodin ulkopuolella. Nyt kun olen sidottu kotiin ja pieneen vauvaan, jonka tarpeet muuttuvat koko ajan ja ovat lähes ennustettamattomat, koen ahdistusta... Odotan palavasti, että vauva kasvaa ja rytmiä alkaa muodostumaan niin, että päiviä voisi suunnitella enemmän ja lähteä jo pikkuhiljaa kodin ulkopuolellekin. Samalla tunnen hieman syyllisyyttä siitä, etten osaa nauttia tästä pikkuvauvavaiheesta vaan odotan kuukausien kuluvan siivillä... ja niinhän sitä kehotetaan nauttimaankin tästä vaiheesta, joka kuitenkin menee niin nopeasti. Nyt vaan tuntuu melko ahdistavalta olla 24/7 kiinni vauvassa ja kotona seinät alkavat kaatua päälle Ainoa ajatus, joka tuo toivoa tilanteeseen on todeta se, että aika tosiaan kuluu, vaikkakin hitaasti, ja että niin monet muutkin perheet/äidit ovat tästä ihan pikkuvauva-ajasta selvinneet!