Milloin vauvalle muodostuu jonkinlainen rytmi?

Hei,

vauvani on nyt 2 vkoa ja siis ensimmäinen lapsi kyseessä. Nyt haluaisin kysyä itseäni viisaammilta ja kokeneemmilta, milloin voin odottaa vauvalle syntyvän jonkinlaista rytmiä? Tokihan kaikki on aina yksilöllistä, mutta mielelläni kuulisin miten teillä muilla on mennyt.
Olen kokenut nämä kaksi viikkoa äärimmäisen raskaina. Ennen vauvaa olen ollut (ja varmasti edelleenkin) hyvin työorientoitunut ja tottunut liikkumaan paljon kodin ulkopuolella. Nyt kun olen sidottu kotiin ja pieneen vauvaan, jonka tarpeet muuttuvat koko ajan ja ovat lähes ennustettamattomat, koen ahdistusta... Odotan palavasti, että vauva kasvaa ja rytmiä alkaa muodostumaan niin, että päiviä voisi suunnitella enemmän ja lähteä jo pikkuhiljaa kodin ulkopuolellekin. Samalla tunnen hieman syyllisyyttä siitä, etten osaa nauttia tästä pikkuvauvavaiheesta vaan odotan kuukausien kuluvan siivillä... ja niinhän sitä kehotetaan nauttimaankin tästä vaiheesta, joka kuitenkin menee niin nopeasti. Nyt vaan tuntuu melko ahdistavalta olla 24/7 kiinni vauvassa ja kotona seinät alkavat kaatua päälle Ainoa ajatus, joka tuo toivoa tilanteeseen on todeta se, että aika tosiaan kuluu, vaikkakin hitaasti, ja että niin monet muutkin perheet/äidit ovat tästä ihan pikkuvauva-ajasta selvinneet!
 
hei!
Meillä ainaki eemillä (ikää vähä päälle 2kk) on alkanut tulemaan sellainen rytmi että herää aamulla siinä 07-08 ja on sitten hetken hereillä ennen kuin alkaa päiväunille, nukkuu noin 30-60min. ja päivisn on paljon hereillä, syö välillä ja nukkuu pikku torkkuja. illalla käy kylvyssä siinä 19-20 aikaan ja sitten yöunille menee 21-22. :) yöllä herää sen pari kertaa.
 
Aika paljon riippuu lapsesta. Toiset tuntuvat löytävän rytmin hyvinkin nopeasti, meidän 2-v pojalla ei ole koko elämänsä aikana ollut rytmiä. Toki nukkuu nykyään yöllä, mutta muu ei ole ennustettavissa. Päiväunet on joskus 12-16 välillä ja osana päivistä ei nuku ollenkaan. Aivan pienestä pitäen on ollut rytmitön lapsi, nukkui, söi ja valvoi miten sattui. Vähitellenn opin tulkitsemaan lapsen tarpeita ja tiesin suunnilleen kuinka kauan syömisestä menee, kunnes alkaa olla väsynyt jne. Ensimmäisen vuoden yritin vääntää rautalangasta rytmiä ja haukkasin päätä seinään, kun mikään ei toiminut/ollut ennustettavissa, mutta kun olen hyväksynyt, että meillä ei rytmiä ole, tai se muuttuu joka kolmaspäivä, niin elämä on hieman helpottanut. Edelleen koen silti rytmittömyyden hyvin raskaana.

Sinun lapsesi on vielä niin pieni, että on hyvin mahdollista, että rytmi löytyy. Kannattaa itse esimerkiksi iltaisin tehdä kaikki asiat tietyssä järjestyksessä ja mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan. En tiedä miten olette toimineet, mutta esimerkiksi se, ettei illalla enää olisi isot valot päällä, että koittaisi rauhoittaa tilanteen ja ettei yöllä sytytetä lamppuja jne, voi olla hyväksi. Vauvan tarpeet eivät noin pienenä vielä ole oikein ohjailtavissa, nälkä tulee kun tulee jne, mutta pienillä asioilla voi itse hieman yrittää ohjailla lapsen rytmiä. Mielestäni muutaman kuukauden ikäinen vauva ehkä n 2-4kk on sen verran iso että vanhemmat voivat jo hieman muokata lapsen rytmiä.

Mutta kaikilla lapsilla ei vaan muodostu rytmiä. Senkin kanssa onneksi oppii elämään.
 
Kiitos kommenteista! Lähinnä juuri mietin, milloin vauva alkaa nukkumaan pidempiä pätkiä yöllä ja miten päiväunet alkavat jaksottua. Nyt kun sekä yö että päivä ovat yhtä silppua, eli nukutaan ja syödään miten sattuu, meinaa usko välillä loppua. Toki tiedän tämän kuuluvan juuri nyt asiaan, mutta oman jaksamiseni kannalta koitan nähdä valoa tunnelin päässä muiden kokemusten kautta!

Laalaa88: ihana kuulla, että teillä nukutaan jo niinkin hyvin yöllä, että herätyksiä on vain kaksi! Toivottavasti meilläkin alkaisi yöunet pitenemään pikkuhiljaa, nyt tosiaan kun herätään 1,5-2 tunnin välein...

Haltia: mukava kuulla, että myös "rytmittömän" lapsen kanssa oppii elämään. Kai se vain niin on, että kaikkeen tottuu...

Koitan ajatella, että maltti on valttia ja muu maailma odottaa tuolla ulkona kyllä, kunhan vaan vauva kasvaa ja päästään liikkumaan. Nyt vain kun on naulittuna päivät sohvalle imettämään ja yöt sängylle samoihin puuhiin, tuntuu ettei oikein meinaa jaksaa. Kateellinen olen kyllä niille, jotka todella osaavat nauttia kotona olemisesta, kun itsellä on olo kuin jossakin kuplassa.
 
Onko teillä jo lupaa liikkua ulkona? Imettää voi muuallakin kun kotisohvalla. Kauppakeskuksissa on lastenhoitohuoneita ja vaunulenkkejäkin voi tehdä lähiympäristössä jos ei uskalla kauemmaksi lähteä.
Meillä on kaikki kolme lasta ollu alussa ihan täysin rytmittömiä. Oikeet rytmit alkanu löytymään vasta kun kiintitä on alettu syömään, eli 4 kk ikäsinä. Nuorin on nyt 8 viikkoa ja edelleenkään ei selkeetä rytmiä ole. Vaunuissa nukkuu hyvin ainakin niin kauan kun vaunut on liikenteessä/liikkuvassa bussissa joten rytmittömyys ei ole meidän elämää haitannut mitenkään.

Sinuna lähtisin ulos ihmisten ilmoille kokeilemaan miten onnistuu. Vaikka ensin pienelle kävelylenkille tai lähikauppaan jos pidemmät ulkoilut alkuun jännittää.
 
  • Tykkää
Reactions: Susimieli
meillä on jo 6kk ikäinen ja vasta nyt alkaa rytmi olla vakiintunut. Toki olen itse joutunut tekemään töitä sen eteen. Vanhemmistahan se lähtee. Itse tein itseäni varten lapun jota pyrin suurinpiirtein noudattamaan. Viimeistään ysiltä ylös +aamupala, n.11.45 lounas jonka jälkeen päikkärit klo 12, klo 15 päivällinen ja taas tunnin torkut n.klo 17. klo 18 tarvittaessa esim. hedelmää ja klo 21 velli ja nukkumaan.
Jonkin verran kellonajat saattaa heittää, mutta pyrin pitämään niistä kiinni kuitenkin lapsen ehdoilla. Jos ei ole nälkä niin silloin ei tietenkään ole pakko syödä ja nukkuminen illalla voi viivästyä lapsen taitojen kehittymisen aikoina paljonkin..
 
Heissan,

Minullakin 2 vkoa vanha vauva! Olen kuitenkin pakottautunut ulos kotoa, kun ulkoilee ja tapaa ihmisiä niin väsymys ei tunnu niin pahalta ja pää ei hajoile kotona. Imettämiseen tottuu muualla (paras imetyspaikkani tähän asti on varmaan alkon kassajono). Jos pelkää vauvan kiukkuamista julkisilla paikoilla niin siihenkin tottuu; oppii miten vauva rauhoittuu ja ennen kaikkea oppii olemaan välittämättä muiden mielipiteistä. Jos ei halua "julkisille" paikoille niin on olemassa paljon äiti-lapsi kerhoja yms. Niistä sain itse paljon apua ja ystäviä esikoiseni kanssa. Itsekään en osannut nauttia kahden ensimmäisen vauva-ajasta kun piti opiskella yms, mutta nyt otan sen koroilla takaisin sillä tiedän jo että tämä on tosi lyhyt aika! Edelliset ovat 10 ja 11 ja heitä ei enää paljon sylissä näy :) Paljon tsemppiä!!!!
 
Tuo on vaikeinta aikaa ja elämä helpottaa kyllä, vaikkei rytmiä muodostuisi. Opit silti tulkitsemaan vauvasi elkeitä ja vauva nukkuu pidempiä jaksoja.

Meillä helpotti 2 kk iässä, nyt neiti on 4 kuukautta. Sitä ennen emme voineet mennä edes kauppaan illalla, koska nälkä yllätti viimeistään kotimatkalla. Isompi vauva kestää hetken tutin voimalla, minkä suosittelen ottamaan käyttöön, jos et vielä ole ottanut. Elämä helpottuu kummasti :)
 
Hilkka77
Esikoiseni ei löytänyt rytmiä öihinsä ensimmäiseen 3 ikävuoteen, mutta kuopus nukkui pidempiä, 6h pätkiä jo parin viikon ikäisenä. Piti ihan kello laittaa päälle, että muistin syöttää lapsen jos poika ei vaikka heräisikään. Olin huolissani, saako lapsi tarpeeksi ravintoa, kun nukkui niin hirveästi. Yksilöllistä siis, tosiaan.
 
Liinuliinuska, tunteesi kuulostavat NIIN tutuilta! Itsellä ensimmäiset 2 kk olivat aikamoista "mössöä", kun piti syöttää vauvaa 2-3 h välein eikä saanut kunnolla nukuttua siinä välissäkään. Itsellä ainakin väsymys kasvoi niin isoksi, ettei saanut unta, vaikka kuinka olisi väsyttänyt. Muutenkin olo oli tosi voimaton kaikin puolin. Mutta, mutta... nyt vauvamme on jo kohta 5 kk ja on jo helpompaa. Uskoisin, että jokainen päivä on teilläkin askel helpompaan. Tietty vauvat ovat tosiaan yksilöitä, joten vaikea sanoa. Itse uskoisin, että hieman pystyy vaikuttamaan vauvan rytmiin juuri noilla iltarutiineilla viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvaa ei enää tarvitse herätä syöttämään yöllä. Kun sitä pakkoa ei ollut, niin meillä ainakin poika alkoi nukkua itsestään pidempiä öitä. Aluksi 6 h, sitten 8 h ja joskus jopa 10 h! Hän ei heränyt edes syömään siinä välissä. Jouduin neuvolasta kysymään, että pitääkö häntä herätellä, jos nukkuu vaikka 12 h. Sain vastauksen, että ei tarvitse, kun kuitenkin nimenomaan nukkuessa erittyy kasvuhormonia. Itsekin olen sitä mieltä, että lapsi kyllä tietää, miten paljon tarvitsee unta.....

Mutta kunnes pääsette tuohon vaiheeseen, niin ehdotan, että yritä nukkua aina kun voit! Tosiaan on ihan turha miettiä ylimääräisiä kotihommia, vaikka kotona oletkin. Siivoamiset ehtii kyllä! Ja vaikkei saa unta, niin vaikka sitten ihan vaan lököilee sohvalla. Sekin auttaa. Kannattaa myös lukea jotain muuta kuin Vauva-lehteä tai katsoa telkkarista lempiohjelmiaan, niin saa vähän tuntumaa siihen, että elämää on muuallakin kuin kotona. Kannattaa mun mielestä kaikin puolin helliä itseään ja terveellisen syömisen lisäksi myös herkutella sopivasti! Laihduttamaankin ehtii myöhemmin. ;-)

Itse sovin myös mieheni kanssa, että hän hoitaa vauvaa muutamana yönä aina silloin tällöin (en imettänyt kovin pitkään). Itsellä ainakin olo helpottui huomattavasti, kun sai mennä nukkumaan ajoissa ja nukkua niin pitkään kuin huvittaa, apuna käytin jopa korvatulppia, sillä helposti heräsin joka ainoaan inahdukseen. Kaikkihan tietävät, että jo loppuraskaudesta nukkuu huonosti ja harvoin saa synnytyksen jälkeenkään nukkua väsymystä pois. Sitten kun siihen lisää vielä nuo valvomiset vauvan kanssa, niin ei hyvä seuraa siitä, ellei kierrettä saa poikki ja äiti nukkua KUNNOLLA muutamat yöunet.

Jos vieraita tuppaa tulemaan liikaa katsomaan vauvaa, niin heille voi sanoa kauniisti, että katsotaan myöhemmin.... ;-) itse jouduin vähän toppuuttelemaan innoikkampia, kun olin niin väsynyt enkä jaksanut emännöidä.

Sitten kun ei tosiaan yöllä tarvitse enää herättää vauvaa, niin sitten kannattaa ohjata häntä iltaisin nukkumaan rituaaleilla. Meillä on ollut jo 2 kk:n ikäisestä tapana lukea iltasatu iltapesun jälkeen. Toki nukahtamiseen liittyy huutoa edelleen, mutta ainakin vauva "tietää", että nyt on ilta ja tarkoitus on nukkua eri tavalla kuin päivällä.

Tällaisia ajatuksia täältä! Elo helpottaa varmasti päivä kerrallaan. Tiedän kyllä, että tuossa usvassa se ei niin kovasti lohduta. Ei ainakaan kannata potea huonoa omatuntoa siitä, ettei "osaa" nauttia vauva-ajasta. Osaat sinä, omalla tavallasi. Tuntemasi fiilikset ovat ihan normaaleita, niistä ei vaan yleensä juuri puhuta, kun kaiken "kuuluu" olla niin ihanaa ja harmonista.

Paljon voimia!
 

Yhteistyössä