Milloin uskaltaa katsoa alapäätä synnytyksen jälkeen?

Minulta leikattiin väliliha, synnytyksestä nyt kolme päivää... Milloinkohan uskaltaisi katsoa alapäätä? Olen antanut alapäälle ilmakylpyjä ja suihkutellut paljon, mutta varmaankin istunut liikaa imetyksen vuoksi – onko kenelläkään kokemusta tikkien repeämisestä liiallisen istumisen vuoksi? Sairaalassa sanottiin että tikit eivät voi revetä, mutta olen nyt kuullut muuta...

Ahdistaa ja surettaa tuo eppari .

Myös ekasta ulostuksesta kaipaisin vinkkejä...

Kiitos jo etukäteen kaikille <3.

 

Älä mee katteleen sinne alapäähän ainakaan pariin viikkoon. Ei siellä mitään kaunista nähtävää välttämättä ole.

Movicolia oon jounu, jotta oon saanut ulosteen löysähköksi, heti jo synnytyksen jälkeen. On paljon mukavampaa käydä asioilla vessassa ku ei tarvi ponnistella.

 

Valitettavasti kyllä ne tikit voi revetä. Kokemusta nimittäin tuosta on. Mutta älä mene suotta sinne nyt kurkkimaan vähään aikaan.

 

Minä en yleensä ole sinne hirveästi kurkkinut, jälkeenpäin harmittaa koska olisihan se ollut ihan mielenkiintoista. Mutta seksiä harrastin jo viikko synnytyksen jälkeen koska libido oli ihan sanoinkuvaamaton.

 

Ehkä sinne kannattaisi katsoa jotta tietää treenailun tarpeen. Jos on jotain laskeumia emättimessä niin vaatii kovaa treenausta. Myös peräpukamat ovat pahoja, treenata pitää ja voi vaatia myös viielyttäviä voiteita.

 

Mä katsoin sinne vasta yli puolen vuoden kuluttua synnytyksestä. Repesin pahasti ja tehtiin iso eppari. Ei todellakaan ollut mitään halua nähdä sitä tuhoa, mulle riitti että kätilöt katsoi ja terveydenhoitaja.

Yllätyin sitten iloisesti kun näytti melkein samalta kuin ennen.

 

Mulle tuli 3. asteen repeämät enkä kyllä hetkeen halunnut tiirailla tilannetta. Mies sen sijaan raportoi kehityksestä Kerran sitten katsoin mielenkiinnosta, ehkä 6kk päästä, ja säikähdin että joku on nyt pahasti vinksallaan kun sielä näkyi sellainen ylimääräinen lärppä. No, mies osasi tähän kertoa että siellä se lärppä on ollut synnytyksestä lähtien. Ei ollut mitään vakavaa (laskeumaa tms), varmistin gynellä.

Mutta siis, riippuu kuinka herkkä omien värkkiensä suhteen on että kannattaako tiirailla.

 

En ole uskaltanut katsoa vieläkään ja viimeisestä synnytyksestä on sentäs kulunut jo 25 vuotta :x

 

Mä menin suoraan synnytyksestä peilaamaan alapäätäni synnytyssalin vessaan.
Ommeltiin toki ensin, mutta siitä suoraan suihkuun peseytyyn niistä veristä ym. ja samalla peilasin alapään.

Eka ulostus seuraavana päivänä synnytyksestä, kuidun ja veden avulla.
Ei kannata pitkittää ulostusväliä kolmeen päivään!

 

Katoin 5vk kohdalla ja monta yötä valvoin. Olen muuten äitiysneuvolan tiimoilta ammattilaisen ominaisuudessa aika monta alapäätä itse katsonut Sanoisin, että siihen on syynsä kun kehoitetaan odottamaan se 8 viikkoa... Siihen mennessä omakin värkki, jonka kaltaista tuhoa en ollut ennen nähnytkään, ehti normalisoitua. Jos epäilet tikeissä häikkää niin käy näyttämässä ihan neuvolassa.

 

Minua jäi jälkeenpäin harmittamaan etten katsonut miltä se näyttää. Ihan mielenkiinnosta, kun sieltä kuitenkin sellaisen pötkylän on joutunut tunkemaan ulos, että millaisen luolan se on jälkeensä jättänyt. (Olen varmaan hieman outo..)

 

Mulle sanottiin synnärillä, että kannattaa katsoa kotiin päästyään miltä alapää näyttää, että huomaa sitten jos tikit tulehtuvat tai tulee jotain muita komplikaatioita. Jälkeenpäin kaduttaa, että tein työtä käskettyä. Jäi ikuiset traumat ja alapääni on ahdistanut ja oksettanut mua siitä lähtien, vaikka haavat ovatkin jo parantuneet aikaa sitten (synnytyksestä reilusti yli vuosi aikaa).

 

Molemmilla kerroilla olen katsonut heti kun olen päässyt kotiin. Mulla ei kyllä ole ollut tikkejä tms.
Siistiltä se on näyttänyt, turvoksissa tietysti jonkin verran, mutta ei todellakaan kammottava näky.

Kurkin välillä muutenkin peilin avulla alapäätäni. Menee samaan kategoriaan kuin rintojen tutkiminen kuukausittain.

 

ihan heti katsoa. Itse katsoin n.viikko synnytyksestä ja voi jestas,että järkytyin! Sen jälkeen valvoin pari vkoa nyt synnytyksestä reilu 3 vuotta ja näyttää värkki kaamealta vieläkin, kun häppärit repesivät ja toinen häppäri venyi ja roikkuu ihan törkeästi

 

Mulle lyötiin peili käteen sairaalassa ja yhdessä kätilön kanssa tutkailtiin. Oli paljon pienemmät ruhjeet mitä kuvittelin ja miltä tuntui. Kannatti siis vaikka kieltämättä ajatus kauhistutti.

 

Miltä se sitten on näyttänyt teillä, jotka olette kauhistuneet? Tai siis mikä on ollut niin kamalaa ja yllättävää?

Minä selvisin melko vähällä, vaikka ponnistusvaihe pitkittyi ja vauva piti lopulta auttaa imukupilla ulos. Silti epparia ei tarvinnut tehdä ja ne tikit, mitkä tuli, oli sisäpuolella. Niistä siis näkyi vaan tikkilangan päitä vähän ulospäin ja muuten alapää oli ihan siisti, ei juuri normaalista poikkeava kun vajaa viikko synnytyksestä tilanteen peilillä tarkistin.

 

Miltä se sitten on näyttänyt teillä, jotka olette kauhistuneet? Tai siis mikä on ollut niin kamalaa ja yllättävää?

Minä selvisin melko vähällä, vaikka ponnistusvaihe pitkittyi ja vauva piti lopulta auttaa imukupilla ulos. Silti epparia ei tarvinnut tehdä ja ne tikit, mitkä tuli, oli sisäpuolella. Niistä siis näkyi vaan tikkilangan päitä vähän ulospäin ja muuten alapää oli ihan siisti, ei juuri normaalista poikkeava kun vajaa viikko synnytyksestä tilanteen peilillä tarkistin.

Alapää näytti venyneeltä, turvonneelta ja täysin vieraalta - se ei ollut enää edes tunnistettavissa omaksi. Verta ja tikkejä joka paikassa, ja huonosta tikkauksesta johtuen välilihalla roikkui iso verinen limakalvon riekale, josta ei saanut selvää mikä se oli ja mihin se kuului. (Jälkivuoto oli mulla sen verta runsasta, että alapesusta huolimatta paikat oli hetkessä taas uudestaan veren peitossa.) Lisäksi emättimen takaseinämän laskeuma, joka lähinnä näytti siltä kuin emättimen aukosta olisi ryöminyt ulos joku iso paksu etana. Lääkärit toki itsepintaisesti vieläkin väittävät, ettei mulla mitään laskeumaa ole...

 

Oon molemmilla kerroilla katsonut noin 2kk kuluttua synnytyksestä. Repeämiä tuli molemmista, tokasta vähän pienemmät. IHan normaalilta se jo tuolloin näytti, aiemmin en olisi halunnut katsoakaan.
Toki sen verran on muuttunut, että uloimmat häpyhuulet ovat ponnistusvaiheessa hiukan venyneet ja ovat nyt "ulkonevat", eli klitoris on enemmän esillä (mikä ei oo tietenkään huono juttu ), mutta ei ne roiku onneksi mitenkään. Muistelin van eräänä päivänä, että silloin ennen ekaa synnytystä häppärit olivat tiiviisti yhdessä ja niitä sai oikein aukoa esileikeissäkin, että pääsi sinne mihin oli matka

 

Ei ole leikattu välilihaa ja kolme synnytin, ekasta tuli 1. asteen repeämä eikä se miltään näyttänyt. Het olen alapäätä peilannut ja ihan yhtä ruma on ollut kuin ennenkin.

 

Ai niin ja tosta ulostamisesta, mä oon molemmilla kerroilla saanut toimitettua asiani ekaa kertaa jo sairaalassa ollessa. Olen pyytänyt levolacia tai vastaavaa jo osastolla ja lisäksi ottanut joka ruuan yhteydessä sitä ei-niin-hyvää-mutta-tehokasta luumunektaria edes puoli mukillista. Kotimatkalla käytiin hakemassa levolacia ja sitä oon käytellyt sit pari viikkoa joka aamu ja sitten harventuvassa tahdissa siitä eteenpäin. En yli kuukautta kumminkaan.
On vaan miellyttävämpää käydä kakalla, kun tietää, että sieltä ei mitään tiiliskiveä ole tulossa.