Milloin tulitte raskaaksi keskenmenon jälkeen?

Vastaavia ketjuja on varmaan tuhat, tiedän, mutta halusin perustaa omanki ketjun ja toivon että jokunen jaksais vastaillakin.

Yritämme esikoistamme. Maaliskuussa ihan raskauden alussa sain keskenmenon, ja raskautta epäiltiin kohdunulkoiseksi kovien kipujen ja kipukohdan perusteella. Vatsaonteloon oli lisäksi valunut jonkin verran verta. En ole käyttänyt tyhjennyslääkitystä tai muutakaan vastaavaa.

Mutta missä pirussa nyt sitten on vika, kun kiertoni jatkoi normaalia rullaustaan keskenmenon jälkeen ja jatkaa edelleen, mutta uutta raskautta ei kuulu eikä näy?! Ovulaatiotestit sun muut donnat on käytössä ja ovulaatio sieltä löytyykin.

Vastaavia kokemuksia, neuvoja, lohdun sanoja?

 

Anybody?

 

Ekana pahoitteluni keskenmenoistasi. :hug:

Mullakin kaksi kemiallista raskautta jotka molemmat alkoivat clomifenilla. Toisella clomi-kuurilla tärppäs eka ja sit neljännestä tämä toinen. Välissä oli sii yhdet menkat ja toiset alkoivat kun clomit piti aloittaa 3. vuotopäivänä. Sitten tuon toisen kemiallisen jälkeen ei tapahtunutkaan vuoteen mitään,vaikka söin clomeja ja ovis tuli! Olimme siis lapsettomuuspolin asiakkaita. Jossain kohtaa aloitin piikittämään hormoneja,Gonal F melkein maximi-annosta ja tarkoitus oli tehdä IVF. Se tehtiin,meni mönkään. Heitettiin hanskat tiskiin ja jätettiin asia sikseen ja painuttiin hotelliin rentoutumaan kaiken sen härdellin jälkeen. Kuinkas ollakaan,plussa tärähti testiin kuukautta myöhemmin. Nyt se plussa just nukahti yöunilleen ja on pian 6kk vanha.

Eli nyt viisaampana voin sanoa että kyllä plussa tulee, ihan varmasti, mutta monestikin vasta siinä vaiheessa kun asian unohtaa. Tiedän helpommin sanottu kuin tehty, minä jos joku tiedän sen,kuitenkin melkein 9v lapsettomuutta takana ennenkuin tyttö sai alkunsa. Ja kuinka mua otti kaaliin kun ihmiset tuota mulle sanoi,että "unohda koko asia hetkeksi" ja "älä mieti sitä koko ajan" jne. :headwall: Olivat oikeassa,ehdottomasti!
Auttaisiko joku uusi harrastus saamaan ajatukset pois asiasta? Ehkäpä jopa joku remontti kotona,loma,koiran/kissanpentu


Kuten varmasti tiedätkin,kun vuosi on yritystä takana ilman tulosta,voi hakeutua lapsettomuus- klinikalle potilaaksi oman tk-lääkärin kautta. Toki yksityiselle pääsee nopeammin,mutta hintahan o sitten paljon kovempi. Ensin suosittelen tuota muuhun keskittymistä,vaikket sitä haluakaan.
Pidän peukkuja ja jaksamista sekä tsemppiä jatkoon!

 

Kiitos, ihana viesti ja ihanan paljon tekstiä!

Sitä mulle on kans toitotettu, että unoha, lakkaa miettimästä, mutta vaikeeta se on! Tämäkin kierto on ollut joka ikinen päivä yhtä miettimistä miettimästä päästyä jokaisella valveillaolohetkellä. Noin valtavan pitkän ajan yrittäneenä tiedät vielä paremmin sen saakutan pakkomielteen omaisen vatvomisen ja tuskastumisen kun ei tiiä miten päin ois! :headwall: Tänään käytiin yllättävän tahon, nimittäin mun PERSONAL TRAINERIN kanssa piiiitkät keskustelut ja se kans yritti herätellä, että elämä menee ohi jos koko elämä on yhtä yrittämistä! :O puolivuotinen koiranpentu meillä on, joka otettiin asiaa auttamaan, mutta ei siitäkään moneks kuukaudeks ollu harhauttajaks! Auttaapahan ees vähän aikaa kulumaan kun sen kans pitää touhuta ja lenkkiä heittää.

Yksityiselle päätettiin hakeutua tän kierron jälkeen, en millään kyllä kykene jonottamaan julkisella!! Nyt on taas kierto kohta lopuillaan ja tissit kuin hakatut ja ihan outoja kipuja ja kipristelyjä kohdussa, mutta yritän suhtautua "turhaa toivoa se vaan antaa" -periaatteella, ettei pettymys taas oo niin totaalinen. :attn:

Onnea teille pienestä tylleröstä, ootte ansainneet maailman ihanimman jälkeläisen!! :flower:

 

Osanottoni keskenmenosta :flower:

Tosiaan, jos voin antaa oman vinkkini, mikä meillä toimi kahden vbuoden yrittämisen jälkeen on ehdottomasti stressaamisen lopettaminen. Itse en ole kokenut keskenmenoa, mutta kierto ollut aina hyvin epäsäännöllistä ja työstressi oli todella kova -> tästä kysymys, että onko töissä stressaavaa? Lopetin työni ja vietin 4kuukautta pitkän kesäloman, jolloin minulla meni 3kuukautta lopettaa stressaaminen. Syksyllä kumminkin palattuani uuteen työhön tein seuraavana iltana raskaustestin lääkärin niin käskiessä, itse en uskonut raskauteeni koska olin muutenvain kärsinyt stressivatsasta. Illalla tulos oli plussa ja myöhemmin neuvolassa selvis että oltiin jo rv 5+2 menossa.

Omalta kohdalta tämä neuvo tuntui myös erittäin tyhmältä. Miksi lopettaisin stressaamisen, koska muut saavat vauvan ja ovat asenteella "kappas, eihän me ees yritetty vaan jätettiin kerran kumi käyttämättä". Oli todella turhauttavaa kun itse kävi kovaa vauvakuumetta läpi. 2vuoden jälkeen tosiaan nappasi ja olen iloinen että pystyin unohtamaan vauvanteon ja nauttimaan itse aktista, josta raskaus luomuna tärppäskin Nyt viikoilla 17+3 <3

Me emme käyneet klinikalla puhumassa, koska inhotti ajatus että joku "ulkopuolinen" tulee sotkemaan meidän yksityiselämää. Iältäni en kumminkaan kuulu riskiryhmiin (23v) joten päätin että yritämme luomuna niin kauan ennen kuin olisin lähemmäs kolmekymppinen Pideään peukkuja raskaustestit valmiina teille, ONNEA!

 

Kiitos myöskin pitkästä vastauskesta!

Kai se olis pyrittävä ensimmäisenä tuohon stressinpoistoon, kun niin monet siihen kehottaa... Mun työ ei ehkä oo varsinaisesti stressaavaa, mutta todella hermoja raastavaa (haastavasti käyttäytyvät kehitysvammaiset). Välillä puhkun ja puhisen raivosta siellä ihan punasena... |O Kylläpä tuollakin varmaan on tiivis yhteys tähän lastensaantiasiaan. Nykyinen työsopimus vaan on ens heinäkuun puoleenväliin, että siihen asti joudun tuolla tasapainottelemaan. Ja itsekin takuulla juuri tuollaisen useamman kuukauden loman tarvitsisin, jotta alkais taas henki kulkemaan.

Luulen että omalla kohallani se tutkimuksissa käyminen voi olla yks stressiä vähentävä tekijä, kun välillä ahistaa ajatus siitä, että jos jommassa kummassa onkin "pahasti" jokin vialla ja yritetään tässä "turhaan". Kun/Jos saa terveen paperit tippuu yksi kivi pois hartioilta.

Onnea teille tulevasta pallerosta, ja kiitos tsempistä, tämmöset aina helpottaa mieltä hetkeks eteenpäin! :wave:

 

Meillä homma meni niin, että lisääntymistä alettiin yrittämään viime huhtikuussa eikä vaan millään tärpännyt vaikka laskin päiviä ja peittoa heiluteltiin naurettavankin aktiiviseen tahtiin... Kesälomalla heinäkuussa ajattelin, että nyt saa lisääntymisstressi jäädä! Keskityn lomaan, tissuttelen silloin tällöin pari sihijuomaa ja otan rennosti. Ja eikö se heti tärpännyt!

Se raskaus päättyi keskenmenoon rv 8. Keskenmeno oli ensimmäinen (kuten raskauskin) ja spontaani, joten mitään tutkimuksia siitä ei seurannut. Yksi kierto tuli keskenmenon jälkeen ja se oli lyhyempi kuin normaalisti. Nyt sitten tärppäsi taas eli yksi kierto oli siis välissä. Tässäkin välissä tein psyykkistä työtä itseni kanssa ja ajattelin, etten ota stressiä mistään vaan teen töitä rennolla otteella ja nautin seksistä silloin kun se sattuu maistumaan. Kuinka ollakaan luontoäiti on niin viisas, että maukkaimmat päivät on ne, jolloin sitten tärppääkin . Nyt vaan toivon, että tämä saadaan syliin saakka.

 

Kiitos! Eli jälleen se stressin eliminointi!! Mulla on nyt kuukautiset myöhässä, pelkästään vähän ruskeaa vuotoa tulee välillä! Melkein pieni toivo nostaa päätään...

Toivotaan, että kaikki menee nyt hyvin ja saatte pian kanniskella pientä nyyttiä :wave:

 

Eli 1,5 vuotta odoteltiin, kesäkuussa tulin raskaaksi, elokuun lopussa keskenmeno ja siitä reilun viikon päästä uuudelleen olin raskaana Joskus näinkin. Nyt menossa 16. viikko - hip hei - toivottavasti menee tällä kertaa kaikki ok. Ikää mulla nyt 39 ja toinen lapsi kyseessä, ensimmäinen on nyt 3 vee.

 

Meillä kävi niin, että sain viime elokuun lopulla keskenmenon 7. viikolla, jota seurasi diagnoosi munasarjakystasta. Kysta viipyi 2 kierron ajan ja olimme (liki 3 vuoden esikoisen yrittämisen jälkeen, minä 35-v) vihdoin päättäneet aloittaa hoidot, hormonipistokset, heti kun kysta vaan häviäisi. Kystan vaikutuksesta kiertoni oli sekaisin, joten kun oletettu kierron alkamispäivä tuli ja meni marraskuun alussa en edes tehnyt testiä, odottelin vaan. Puolitoista viikkoa meni ja mies patisti tekemään testin ja yllätysplussa! Emme koskaan ehtineet aloittaa hoitoja. En edes tikuttanut ovista tuossa kierrossa koska odotin vaan innolla hoitojen alkamista, emmekä kumpikaan edes muistaneet tarkkaan milloin oltiin sänkypuuhissa Todellinen yllätys ison pettymyksen jälkeen. Nyt 16 rv koossa.

 

vuoden päästä ensimmäisen keskenmenon jälkeen(30v). Vuoden päästä toisen keskenmenon jälkeen(41v). Kolmannen keskenmenon jälkeen heti kun aloitimme yrittämään. Odotimme yhdet menkat, sitten aloitimme(42v). Ensimmäisen keskenmenon jälkeen on syntynyt monta ihanaa vauvaa.

 

Antaa toivoa...mulla perjantaina oli np-ultra rv 11+1 jossa todettiin että alkio kuollut rv 8, eli KKM. Nyt olen ottanut tyhjennyslääkkeet ja odottelen että alkaisi vuoto.

Pahin järkytys on mennyt jo ohi, ja positiivisella asenteella koitan katsella tulevaisuuteen. Mahakivut on aika järkyt, mutta mitään ei ole ulos tullut! Vois alkaa tapahtumaan jo. Pääsis sitten uuteen yritykseenkin.

 

Itsellä meni ensimmäinen raskaus keskenmenoon viikoilla 8 tai 9, alkio oli jäänyt kuuden viikon kieppeille kehityksessä, lääkkeillä sitten hoputettiin harjoituskappale pois. Tämä nykyinen raskaus alkoi heti seuraavasta kierrosta, ei kerinnyt menkkoja tulemaan väliin, ja nyt mennään jo viikolla 18.
Lääkityksestä sen verran että itselläni se keskeytyslääke ei toiminut ollenkaan. Otin kaksi panacodia "kipuihin" valmiiksi, josta seurasi se että olin koko päivän ihan sumussa eikä mitään tapahtunut, ei kipuja eikä vuotoa. Seuraavan kerran ultrassa katsoivat kuitenkin alkion hävinneen, joten kaiketi se sitten oli lähtenyt aiemmin tai myöhemmin lääkkeiden otosta.

 

Mulla nyt viikko takana tuosta lääkkeellisestä, ja voin sanoa että kyllä muuten tuli tavaraa ulos aika reilusti... Huhhuh...Kumma jos jotain jäi sisälle.
No nyt alkaa vuotokin pikkuhiljaa loppumaan, eli viikon verran kesti. Uutta yritystä ei oo vielä alkanut, kun ei viiti vuotojen kanssa pupuilla..ehtiihän tässä. Mulla muutenkin luonnostaan pitkät kierrot joten tuskin se ovis heti paukahtaa päälle