Milloin tämä loppuu - kivulias odotus.

Eikö kyllä lohduta, jos se loppuu vasta viikon 40 tienoilla.

Tämä on toinen raskauteni, ensimmäinen oli hyvinkin helppo ja miellyttävä. Tämä nykyinen on kaikkea muuta.

Jo muutaman viikon on ollut ongelmana se, että vauva on kohdussa poikittain ja se tuottaa ajoittain aikamoista kipua. Istuminen ei onnistu kivutta, kun vauvan pää on oikeiden kylkiluideni kohdalla ja jollen istu ihan tikkusuorana (joka taas on kivuliasta selkävaivojeni vuoksi) niin tosiaan se tuntuu kivuliaalta.

Tästä selviän toki sillä, että menen makuulle ja painan kädellä vauvaa vastaan...autoa ajaessa tämä vain on vähän paskamaista toteuttaa.

Lisäksi sattuu aivan vietävästi vasemmalle alavatsaan. Noin suoliluun ja häpyluun puolessa välissä on kipupiste. Tämä estää ajoittain kokonaan kävelyn ja makuuasennossa kääntymisen. Kivut ovat pahimmillaan kestäneet 3 tuntia putkeen, mutta yleensä pääsen edes vähän helpommalla. En käsitä mistä tämä kipu johtuu, mutta ainoa mitä keksin on se, että vauva painaa/potkii jaloillaan ko paikkaan.

Vatsanahka on ajoittain mielettömän kipeä, sillä tuntuu että iho repeää. Sf mitta on 25 ja maha on mielestäni viikkoihin nähden iso. Toisaalta painoa on tullut nyt 8,4 kiloa mikä on vähemmän, kuin mitä ensimmäisessä raskaudessani, joten omat läskit ei asiaa kokonaan selitä.

Olen nyt pikkuhiljaa siinä tilanteessa että rupean olemaan tähän raskauteen aivan loppu. Kipua, kipua ja kipua on tämä koko 26 viikkoa ollut. Töistä en voi jäädä pois ja toisaalta eipä tämä sairasloman syy varmaan olisikaan. Kotihommiakaan en esim tänään varmaan pysty yhtään tekemään ja tämä koneella istuminen tuottaa taas kipua, joten lopetanpa rustailun nyt taas tähän ja siirryn sänkyyn makaamaan.

Ei kellään sattuis olemaankokemusta vastaavasta?

 

Heh, kuulostipa tutulta. ..tai no, jos yhtään lohduttaa, sulla kuulostaa menevän vielä hiukan "paremmin" kuin mulla. :saint: :hug:

Emmä tiiä. Yhtä kipua, stressiä ja huolta ollu koko raskaus eikä YHTÄÄN käy kateeksi niitä, jotka pystyy harrastamaan kaikkia liikuntaharrastuksia melkein synnytykseen asti. Ei käy, ei... :saint: ...ja mulla vasta tänään tasan 21+0. :xmas: Kun yks kipu loppuu, toinen tulee. Mä en usko, että niitä kivuttomia, oireettomia raskauksia on olemassakaan. =) Eikä oo... myytti vain. Mun eka meni pershiilleen ja tämä toka... noh, kunhan tästä edes syntyis se lopputulos. Ja syntyykin. Varmasti.

Mutta juu, en tiiä. Ehkä se loppuu sinne synnytyssaliin. Mun säkällä ei, vaan sit tulee jotain uutta (miten niin pessimistiksi ruvennut :xmas: ). Mutta koitetaan kestää. Niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, on se sen arvoista. :flower:

 

Ei viitti sen enempiä valitella, mutta sanotaan lyhkäsesti näin että olen hengessä mukana! ..Oon vielä niin "taikauskonen" tai jotain että en uskalla hirveitä määriä valitellakkaa tai muuten tapahtuu jotain kamalaa muka.... :ashamed:

 

Etkö pääsis käynnisteltäväksi jos kovin käy eläminen vaivalloiseksi...

Minä uskallan oottaa että nämä tuskat helpottaa 6 viikon päästä, jolloin on alustavasti sovittu käynnistysaika. Pitkästi sinne on vielä, varsinkin kun torstaisen lääkärireissun seurauksena piti jättää pois ne viimeisetki lääkkeet joista oli jotain apua. Enää ei riitä että valvoo kipeänä yöt ja päivät läpeensä, nyt on kyllä ite he---tti irti. Viime yön kuljin pitkin taloa ja koetin sietää tätä olemassaoloa sohvan nurkassa, että mies ees sais nukkua. Aamuseiskalta kykenin pikkuaikaa makoilee sängyssä ihan rauhassa, ilman että tarvii kiemurrella tuskissaa.

Kyllä varmaan monta kertaa tulee vielä yön pimeinä tunteina mielee että käy kippaan vähä tuot lääkekaapin sisältöä sisuksiin, että helpottais. Mutta vielä ei oo järki sumennu onneksi. Nyt kun viikkoja on kasassa 32, uskaltaa pienesti jo toivoa että vauva päättäis syntyä ite ennen käynnistystä. Ja ehhhkä tuota käynnistystä vois aikaistaa jos alkaa näyttää ettei kroppa kestä enää. Paineita pitää nyt seurata päivittäin, heittävät miten sattuu kun unta ei ole kipujen kans näkyny kuukausiin.

Ja tämä raskaus ei oo sairaus, se vaan estää hoitamasta nuita omia sairauksia.

:hug:

 

niin, luin vielä uuestaan tuon kärppänä heinälatoon mietteet.

Minä uskallan toivoa että tämä helpottais sielä salissa, mutta autoimmuuni-sairauksien kans ku ollaa tekemisissä niin ei tartte olla ees pessimisti, että pelekää kui sitte synnytykse jäläkee käy. Järjellä arvioiden vielä hullumpaa elämää ku nyt, jos se on mahollista

 

Mulla oli kanssa kolmas poikittain aika ajoin masussa. Tuntui tosi kipeeltä kun se puski päätään toisesta kyljestä ulos. :/ . Mä menin silloin, mikäli vaan pystyin, sille kyljelle makaamaan mistä yritti ulos ja näin pakotin kersaa vähän suorempaan.

 

Tää on niin ihanaa tää odotusaika Yöt valvoo, päivällä närästää, liitoskivut jne... Ja sitten vielä tuo myyräkuume, joka vei kyllä meikäläiseltä voimat ihan täysin, mutta hengissä ollaan vielä.
Mulla oli tyttö poikittain mahassa rv 26 aina tuonne sektioon saakka joka tehtiin rv 40+1, että oli kivaa aikaa, ahisti aika vähän ne viimeviikot. No tämä kaveri on kanssa ainakin vielä toistaiseksi poikittain köllöttelemässä ja nyt siis menossa 26+3, elämä on, mutta asiat voisi olla huonomminkin.

 

Voi ei, kuulostaa tutulta ja ei ollenkaan kivalta... voimia :hug:

Tää saattaa kuulostaa hullulta, mutta mulla oli vauva kans tosi inhottavassa asennossa, ja sain kätilöltä listan liikkeitä tai asentoja siis kuvineen joita voi kokeilla päivittäin että sais vauvan kääntymään oikeaan asentoon. Ja se toimi!! Ei mennyt montaa päivää kun vauva oikeesti kyllästy kai niihin asentoihin ja siirtyi täydelliseen asentoon. Tietenkään niin ei välttämättä käy, mutta ei se kokeilukaan haittaa. Olo helpotti.

Toinen juttu mikä on mulla aiheuttanut aivan k a m a l i a kipuja on ollut lantion liika löystyminen. Mulla on siis noi liitokset lantiossa löystyneet niin paljon, että lihakset hermot ja kaikki siinä ympärillä kipeytyy välillä tosi pahasti. En ois ite ikinä tajunnut mistä on kyse, mutta sain onneks lähetteen fysioterapeutille (joka oli vielä erikoistunut raskauden aikaisiin vaivoihin) ja se totes ton liin löystymisen, sain tukivyön ja viikottaisen hieronnan fysioterapeutilla, ja kiellon istua/kävellä/siivota liikaa. Ainakin se auttaa että on vaivoille joku nimi. Tosin mulla tää todettiin tosi myöhään vasta joskus rv 34, ja olin tuskaillut kipuineni jo vaikka kuinka kauan, mutta aina sain vain kuulla että on normaalia, ja siks en tajunnut hiljentää vauhtia, mikä sit taas vaan pahens koko tilannetta. Kannattaa kyllä vaatia että syy kipuhin varmistetaan kunnolla!

 

jos ketään kiinnostaa, niin tuoltalöytyi joitain vinkkejä siitä miten saada vauva parempaan asentoon. Englanniks tosin, suomeks ei löytynyt linkkiä!

http://www.btinternet.com/~wellmother/backache.htm

 

manna- mä tein just noita liikkeitä edellisessä raskaudessa, tyttö ei hievahtanutkaa, ei kyllä kääntynyt vaikka yritettiin lääkärin voimin useamman kerran kääntääkin. Mut mun kaveri konttas viikon kotonaan, kun vauva oli huonossa asennossa ja niinpä vauva kiepsahti sitten oikein päin, oli se näky kyn emäntä vejätti nelivedolla maha pystyssä
Viimeyötä taas tuli valvottua useampi tunti, siis ei mitään syytä valvoa, mut kun ei nukuta, niin ei nukuta, vaikka en edes päivälläkään ota unia. No totutellaan jo siihen vauva-arkeen :heart:

 

Hei,
en valitettavasti osaa muuten auttaa tai lohduttaa mutta pisti silmään tuo, ettet voi jäädä pois töistä eikä tuo mielestäsi olisi edes sairasloman syy. Kuule, kyllä paljon pienemmästäkin saa sairaslomaa ja aina VOI jäädä töistä pois. Raskaus ja sekä tulevan äidin että tulevan vauvan hyvinvointi on tärkeimpiä asioita maailmassa jotka vaativat vain hieman järjestelyjä tarpeen vaatiessa. Minä ainakin suosittelen että jäät hyvällä omalla tunnolla kotiin ja unohdat työt. Kirjoitit, että on toinen raskautesi eli sinulla varmasti myös esikoinen vaatii äidin hoitoa ja huomiota. Lääkäri varmasti kirjoittaa sinulle sairaslomaa kun kerrot kivuistasi. Ehkäpä lääkärillä olisi myös konsteja vauvan asennon muuttamiseen (?), tosin noilla viikoilla vauva voi vielä kiepsahtaa takaisin samaan asentoon jos se hänen mielestään on paras.

Tsemppiä ja jaksamista joka tapauksessa!

 

Mulla kans vauva perätilassa ja poikkitilassa vuorottain. Aika lailla pääsee vaihtamaan asentoa vielä. On lisäksi pienikokoinen, että kait senkin takia mahtuu kääntymään. Sais jo piakkoin asettua raivotarjontaan, nyt rv 34+5. Muuten ei juuri kipuja ole ittellä. Mitä nyt vihlontaa alapäässä, kun vauva siellä survoo. Tsemppiä ja jaksamista oloihinne! :hug:

 

Kiitos kun jaoitte kokemuksianne :flower:

Olen kohtapuolin lähdössä lääkäriin näyttäytymään niiden vatsakipujen vuoksi, jotka ikävästi tuota vasemmanpuolista osaa alavatsasta piinaa. Soittelin jo viikonloppuna lekuriin, josta sanoivat että kuulostaa siltä, että joko on suolistollinen ongelma tai vauva painaa hermoja.

Syteen tai saveen, niin suosittelivat ottamaan maanantaina yhteyttä uudemman kerran ja mikäli tilanne ei ole rauennut, pitää aloittaa hoito-jollei muuhun niin ainkin kipuun.

Suoli on toiminut enemmän kuin hyvin, olen tätä koittanut turvata Movicolilla, joten en nyt ensimmäisenä niele sitä, että syyt olisivat siinä. Mutta ehkä olen kohta visaampi, kun tohtorisetä painelee vatsaa ja kokeilee löytää syytä. Tosin viikonloppuna jo sanoivat, että syy ei välttämättä selviä mutta toki lupasivat ottaa sitten osaa kivunhoitoon, sillä panadolit ei tähän juuri näytä auttavan.

Olen saanut vauvan (tahdonvoimalla ) kerran kääntymään muutama viikko sitten, mutta neiti päätti kääntyä takaisin. Eli on tainnut nyt päättää, että syntyy sitten kylki edellä.

Voimia ja tsemppiä teidän muidenkin kivuliaaseen odotukseen, ehkäpä tämä tästä josakin vaiheessa helpottuu :/

 

Moikka mulla rv 28+5. Ensin oli pahoinvointia 5.vkolta n. vkolle20, johon kyllä auttoi mielettömästi akupunktio, mutta kuulemma mulla on niin harvinaislaatuisen rankka pahoinvointi niin ei se kokonaan poistunut ja sitähän jatkuu edelleen.

Kuitenkin kun nyt olo olisi hiukan parempi, niin pakottaa vietävästi selkään ja vatsaan ja jalkoihin ym..... vali vali

Yhtään en pysty kävellä tai harrastaa mitään liikunnallista kun koskee ja supistelee niin rankasti. Tässä kotosalla sitä vaan esikoisen kanssa ihmetellään kun ei äiti voi kävellä eikä lähteä puistoon.

Tulee kyllä elämäni pisin odotusaika kun todella ODOTTAA, että koska tää kärsimys oikein helpottaa. Yöheräilyt ym. tuntuu hyvin pieneltä näitteen kipujen ja vaivojen kanssa telmiessä... ja heräilläänhän sitä nytkin monta kertaa yössä, milloin oksentamaan, milloin syömään ja milloin käsien puutumisen tai selkäkivun vuoksi.

Kun ne miehet saisi kokea tätä vaikka 3viikkoa niin tulis varmaan ymmärrystä ihan toisella tavalla. :kieh:

No onneksi tää joskus helpottaa!!!

Piti itsekin kirjottaa tänne, kun tuntuu että kaikki vaan käy lenkillä ja touhuaa ja nauttii täysin rinnoin kasvavasta vatsasta. Eipä ole kaikilla helppoa EI!!!

 

Sef Selvisikö alavatsakivun syy? Etsin tämän ketjun käsiini kun muistelin lukeneeni tätä aikaisemmin.. Mulla nimitäin alkoi eilen juuri samaisessa kohtaa kuin sulla kipu joka on edelleen päällä, tosin lievempänä. Neuvola tai tk-lääkäri ei ottanut asiaan sen kummemmin kantaa.. virtsatieinfektio mulla tosin nähtävästi on ja lääkkeet siihen. Onko kipu sulla helpottanut?

 

mulle tulee mieleen että eikös sefin kuvailema alavatsan kipukohta ole juuri se mihin kohdun kannatinten venytyskipu tulee. Ja jos vauva on sopivasti poikkitilassa, niin varmaan painaa ja sattuu tosi ikävästi. Olisi mukava kuulla onko sefin olo helpottanut!!

 

mä haluun kans tietää mikä se oli...kun mulla on samanlainen ajoittain aika kovakin kipu tuossa vasemmassa nivusessa/alamahassa.Oon kyllä huomannu kun ite sitä kohtaa tunnustelen et siin kinnais joku kannatin lihas...sillee kireenä pinkeenä.Ja kävely tuntuu toosi kipeeltä tuohon kohtaan....koko perheellä kun harrastetaan tuota verkkokalastusta ja eilenki mentii verkkoja nostamaan...ja käveltiin tuonne rantaan jonne on se 200-300m ni meinas paikat laueta siihe paikkaa...tai siis täää kyseinen paikka.Todella ikävä tunne...
muuta ongelmaa mulla ei onneks juurikaan (jos noita sokereita ei lasketa)...muuten nautin raskaudesta...ja odottelen viikojen kuluvan nopsaan tonne vkolle 35....kieppeille...

Tsemiä kaikille kipuileville...kyl se ohi menee...

Daizz

 

...yks vaivoista kärsivä. Rv 20 ja nivuset/ vasen puoli alavatsasta hellänä. Kävely auttaa mutta jos taas kävelee liikaa niin kipu on sietämätön. samoin ei voi istua kauaa samassa asennossa, eikä nukkua. Joutuu monta kertaa yössä heräämään ja vaihtamaan asentoa. Neuvolassa sanovat vaan että jos kipu siirtyy "keskelle" alavatsaa niin soittaa tai tulla käymään, ja kotona voi ottaa Panadolia. vaan ei se paljoa auta. Töissä joutuu seisomaan lähestulkoon koko päivän, ilmeisesti saisin sairaslomaa jos haluaisin. Ehkä pitää ens viikolla hakea, jos nää kivut eivät vähene... :|

 

Täälläkin yksi surkea
Seiskaa odottava,rv nyt 37+4.
Kolottaa,oksettaa,supistelee yötä päivää kipeästi,issias vaivaa,päätä särkee,unettomuutta.Lista on loputon.
Kaikki meni kohtalaisen hyvin rv 30+ asti jolloin supistelut alkoi.Lääkärit kuittailivat ettei loppuun asti mennä ja nyt kun sais tulla,täällä sitä ollaan.Ja kipuja on vaikka muille jakaa.Inhottaa valittaa,mutta en nyt mahda mitään.Kun sattuu :|
Perhe on kovilla kun äitin on paha olla.
Eipä tässä kauaa enää jäljellä ole mutta kyllä aika lohduttomalta tuntuu ajatus tästä olotilasta 2+ viikkoa(ja ne mahdolliset 2 ylimenevää päälle) :ashamed: :|

 

Kivun syyt selvisivät tosiaan, kun lekurissa kävin.

Olivat juurikin niitä kohdun kannattimen kipuja ja sain niihin avuksi tukivyön. Tukivyö itsessään oli niin epämiellyttävä, ettei sen käytöstä tullut mitään, mutta kipulääkkeillä sitten mentiin eteenpäin ja viikon olin saikkarilla (tosin oikeasti olin kyllä useamman tunnin tuona aikana töissä :headwall: ) ja tilanne helpottui huomattavasti. Nykyään niitä kipuja tulee enää silloin tällöin, mutta ei niin kivuliaina.

Nyt on muutama viime viikko ollut paljon helpompi kaikenkaikkiaan, eli enää ei ole pelkkää tuskaa ollut. Koputetaan nyt puuta, sillä raskautta jälellä vielä 9 viikkoa, joten mitä tahansa ehtii vielä sattua.

Isäntäkin taisi olla tyytyväinen, kun PITKÄSTÄ aikaa sai vähän heilutella peittojakin

Sef 31+0

 

Mulla on nyt poistunu se alavatsajuiliminen. Kävin sen takia sitten ihan neuvolalääkärilläkin kun se ei viikkoon helpottanu. En muista enää tarkemmin, mutta lääkäri sanoi että juuri tuossa vasemmalla nivusessa on jokin liitos/kannatin tms. joka monesti kipuilee raskauden aikana. Eipä siihen muu auttanu kun ottaa panadolia ja pysyä liikkumatta. Virtsatieinfektiota mulla ei sitten ollutkaan loppujen lopuksi.

Tsemppiä kaikille kipujen kestämiseen, toivottavasti hellittävät :hug: