Milloin palkka on tarpeeksi hyvä?

[Mikä riittää?]

10 vuotta sitten lukiolaisena kesätöissä ajattelin, että jos joskus pääsis 50 mk tuntiliksaan niin se ois hyvä. Tienasin muutaman markan päälle kolmekymmentä markkaa tuolloin.

Noh, sitten euron tultua ajattelin, että kymmenen euroa tunnissa ois mukava tienesti. Siihen päästyäni se ei tietenkään enää riittänyt. Tavoite nousi kk-tasolle, että sitten varmasti menee ihan mukavasti, jos kuukaudessa tienaa 2500 euroa. Ja kissanv*tut.

Nyt tienaan nelosella alkavan summan kuussa ja siis, kyllä olen palkallani saanut paljon kustannettuakin ja noin, mutta nyt haaveilen, että jos ulkomaankomennus intern-jaksoineen napsahtais mun kohdalle, voisin muutaman vuoden kuluttua tienata 70-100 tuhatta vuodessa.

Mutta mihin tää loppuu?

 

[end]

gumpphhh...siihen, ettei elämällä ole muuta sisältöä kuin raha :/

 

[ap]

Elämälläni on rutkasti muutakin sisältöä kuin raha. Itse asiassa työnikin liittyy heikompiosaisten auttamiseen. Mutta mitä enemmän minulla on rahaa, sitä enemmän voin tehdä tietoisia valintoja toisenlaisen huomisen puolesta. Toisekseen, jos sattuu olemaan hyvä työssään, pitäisikö pyytää palkanalennusta vain, ettei toisille tulisi paha mieli tai ettei kukaan pääsisi sanomaan, ettei elämässä ole muuta sisältöä?

 

[ThinWhiteDuke]

Palkka ei ole koskaan tarpeeksi hyvä. Ihminen haluaa aina lisää jo vain sen haluamisen takia, ellei sitten tiedosta haluamistaan.....

 

[Kiisus]

Tuota ollaan monesti mietitty. Kun pääsin töihin, ajattelin että 8?/h on hyvä palkka, sain korotuksen ja nyt palkka on 11?/h. Mies tienaa 22?/h ja oma palkka tuntuu ihan paskalle

 

[weballergy]

Ehkäpä jonain päivänä havahdut, että voi olla tyytyväinen jo siihen mitä on, eikä tarvitse koko ajan haluta vaan lisää ja lisää.

 

[heh]

Eräs tuttu viime viikolla purnasi, että jos joku olisi hänelle kertonut aiemmin, miten rikastutaan, olisi hänellä nyt sadan millin omaisuus muutaman kymmenen miljoonan sijaan. Eihän tuollaisissa summissa enää puhuta siitä, tartteeko rahaa enemmän. Se vaan on sitten sellanen himo, mikä siihen kasvaa.

 

[poikia3]

Oikeastaan mun kohdallani palkka on riittävän hyvä, kun se on samansuuruinen kuin samantasoisilla kollegoillani, siis niillä jotka ovat yhtä hyviä kuin minä.

Muistan tässä kesäisen järkytyksen, kun yksi ihan mukava, mutta ei teknisesti niin osaava työtoveri kuulutteli kahvipöydässä, että kai te tämän verran tienaatte. Niin, en todellakaan tienannut, mutta parin muutaman kuukauden kuluttua tilanne oli korjattu.

Eli vaikka se raha olisi ihan riittävä omaan elämään, niin jos samantasoinen kollega tienaa enemmän, en kyllä sitä voi hyväksyä.

Ja todellakin elämällä on muutakin sisältöä kuin raha, mutta jos se kollega, joka tienaa enemmän kuin sinä, joutuu toistuvasti pyytämään apuasi selvitäkseen omista työtehtävistään, on ihan selvää että palkkaus ei ole ihan kohdallaan!

 

[utelias uuno]

Elämälläni on rutkasti muutakin sisältöä kuin raha. Itse asiassa työnikin liittyy heikompiosaisten auttamiseen. Mutta mitä enemmän minulla on rahaa, sitä enemmän voin tehdä tietoisia valintoja toisenlaisen huomisen puolesta. Toisekseen, jos sattuu olemaan hyvä työssään, pitäisikö pyytää palkanalennusta vain, ettei toisille tulisi paha mieli tai ettei kukaan pääsisi sanomaan, ettei elämässä ole muuta sisältöä?[/quote

Missä työssä yhdistyy neljän tontun palkka, vähempiosaisten auttaminen, ulkomaankomennukset ja intern-jaksot? Nyt ei oikein mielikuvitus riitä.

 

[ap]

Elämälläni on rutkasti muutakin sisältöä kuin raha. Itse asiassa työnikin liittyy heikompiosaisten auttamiseen. Mutta mitä enemmän minulla on rahaa, sitä enemmän voin tehdä tietoisia valintoja toisenlaisen huomisen puolesta. Toisekseen, jos sattuu olemaan hyvä työssään, pitäisikö pyytää palkanalennusta vain, ettei toisille tulisi paha mieli tai ettei kukaan pääsisi sanomaan, ettei elämässä ole muuta sisältöä?[/quote

Missä työssä yhdistyy neljän tontun palkka, vähempiosaisten auttaminen, ulkomaankomennukset ja intern-jaksot? Nyt ei oikein mielikuvitus riitä.

Uunolle tiedoksi, että liike-elämässä on kaikenlaista mukavaa aina käynnissä. En halua tulla sen tarkemmin tunnistetuksi, mutta rahalla saa jne. Ympäristönsuojelu, kestävä kehitys jne. ovat maailmanlaajuisia liikkeitä, joissa pyörivät suuret summat.

Ja suosittelen Pessoan novellia anarkistipankkiirista.

 

[Marakatti]

Juu, se on kumma miten siihen turtuu kun sitä on.Mut sitte ku se yhtäkkiä tippuuki puolella (ei nyt ihan mut melkein) ni sitä miettii et mihin se kaikki aikanaan menikään...
En olis koskaan uskonu tämmösellä tulolla pärjääväni ennenku on pakko

 

[Työäiti]

Minusta ei ole yhtään ihmeellistä että palkan pitää nousta. Myös mun kokemus ja työni vaativuus nousee, samalla myös yleinen hintataso nousee. Pitäähän sillä jotenkin elää, asuminen on kallista. Suomen valtio kuitenkin vie korotuksesta puolet veroina.

toki mä ansaitsen nyt enemmän kuin lukioikäisenä kuvittelin. Mutta niin muutkin ansaitsevat. Äitiyslomalla tippui heti parilta korotuskierrokselta ja nyt ollaan kuopassa. Vaikka joku muu pitäisi mua helevetin hyvätuloisena. Satatuhatta euroa on hyvä tavoite reilun viiden vuoden päähän. Pitää vaan ryhdistyä kunnolla.

raha ei ole kaikkea, mutta mä en tee tässä tapauksessa hyväntekeväisyyttä. Raha tuo tiettyä helppoutta ja mahdollisuuksia elämään

 

[vieras]

mun tuntipalkkani on 9 euroa ja on mulle ihan tarpeeksi

 

[Kimppa kirjautumaton]

Ei mun puolestani palkalla olisi mitään ylärajaa, mutta sillä olisi, miten paljon olen valmis panostamaan ja uhraamaan aikaani ja energiaani työlle. Ja niinhän se pakkaa olemaan, että kun palkka on toosi hyvä, joutuu myös "sitoutumaan" työhönsä tosi lujasti. Mikään palkka ei korvaisi vapaa-aikaani, lomia, yhteistä aikaa lasten kanssa ja vapautta burn outin uhasta.

 

[Keittiönoita]

Mulle aikoinaan pomo tarjosi yli 6000 euron palkkaa, jos olisin jäänyt silloiseen työpaikkaani. En jäänyt, vaan lähdin yli kahta tonnia pienempipalkkaiseen hommaan. Voisin siis ajatella, että 4000 euroa kuussa on mulle riittävästi.