K
kynnysmatto
Vieras
Mulla on ollu jo pitkään tunne että mun olis aika jättää hyvästit kaikille ja hävitä.
Parisuhde mennyt jo pitkää päin per****ä ja muutenkin tuntuu että maa menee jalkojen alta kohta lopullisesti pois.
Olen naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta (4v ja 1v), mutta elämä mieheni kanssa on yhtä helvettiä! Siis oikeasti! Olen sinisilmäinen, tyhmä ja omistushaluinen, kyllä. Mutta en enää jaksa olla miehelle se "kodinhoitaja", "ympärivuorokautinen lapsenvahti" ja kämppis.
Meillä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut enää mitään yhteistä. Mies on viimisen vuoden sisällä: Pettänyt mua, pahoinpidellyt, loukannyt henkisesti (huorittelee, kiristää, uhkailee, haukkuu milloin milläkin "lempinimellä") ja nyt en enää jaksa.
Mies on sanonut useat kerrat että kaikilla olisi parempi ilman sua ja tuota kun kuuntelen tarpeeksi kauan alan itsekin uskoa siihen... Olisiko oikeasti?
Lapset on sen verran pieniä että selviytyy kyllä ilman äitiä, isänsä kanssa ja kyllähän mieheni varmaan jonkun vielä joskus itselleen löytää (on 25v.)....
Mä olen miettinyt oikeasti ja vakavissani että ottaisin ja lähtisin,lopullisesti.pois tästä elämästä. En vaan jaksa enää. Eikä mulla ole voimia sanoa miehelleni mitään... En saa sanotuksi että ero olisi kaikille helpompaa! Siksi teen rakaisun johon olisi kaikki ainakin mieheni varmasti tyytyväinen...
Mä olen vaan niin väsynyt tähän ja kaikkeen muuhunkin! Lapsia rakastan mutta haluan heidän olevan onnellinen ja koen että minun kanssa ne ei sitä ole.
Anteeksi purkaukseni. On vaan niin paha olla...
Parisuhde mennyt jo pitkää päin per****ä ja muutenkin tuntuu että maa menee jalkojen alta kohta lopullisesti pois.
Olen naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta (4v ja 1v), mutta elämä mieheni kanssa on yhtä helvettiä! Siis oikeasti! Olen sinisilmäinen, tyhmä ja omistushaluinen, kyllä. Mutta en enää jaksa olla miehelle se "kodinhoitaja", "ympärivuorokautinen lapsenvahti" ja kämppis.
Meillä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut enää mitään yhteistä. Mies on viimisen vuoden sisällä: Pettänyt mua, pahoinpidellyt, loukannyt henkisesti (huorittelee, kiristää, uhkailee, haukkuu milloin milläkin "lempinimellä") ja nyt en enää jaksa.
Mies on sanonut useat kerrat että kaikilla olisi parempi ilman sua ja tuota kun kuuntelen tarpeeksi kauan alan itsekin uskoa siihen... Olisiko oikeasti?
Lapset on sen verran pieniä että selviytyy kyllä ilman äitiä, isänsä kanssa ja kyllähän mieheni varmaan jonkun vielä joskus itselleen löytää (on 25v.)....
Mä olen miettinyt oikeasti ja vakavissani että ottaisin ja lähtisin,lopullisesti.pois tästä elämästä. En vaan jaksa enää. Eikä mulla ole voimia sanoa miehelleni mitään... En saa sanotuksi että ero olisi kaikille helpompaa! Siksi teen rakaisun johon olisi kaikki ainakin mieheni varmasti tyytyväinen...
Mä olen vaan niin väsynyt tähän ja kaikkeen muuhunkin! Lapsia rakastan mutta haluan heidän olevan onnellinen ja koen että minun kanssa ne ei sitä ole.
Anteeksi purkaukseni. On vaan niin paha olla...