Milloin on korkea aika sanoa hyvästi ja lähteä?

[kynnysmatto]

Mulla on ollu jo pitkään tunne että mun olis aika jättää hyvästit kaikille ja hävitä.

Parisuhde mennyt jo pitkää päin per****ä ja muutenkin tuntuu että maa menee jalkojen alta kohta lopullisesti pois.

Olen naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta (4v ja 1v), mutta elämä mieheni kanssa on yhtä helvettiä! Siis oikeasti! Olen sinisilmäinen, tyhmä ja omistushaluinen, kyllä. Mutta en enää jaksa olla miehelle se "kodinhoitaja", "ympärivuorokautinen lapsenvahti" ja kämppis.

Meillä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut enää mitään yhteistä. Mies on viimisen vuoden sisällä: Pettänyt mua, pahoinpidellyt, loukannyt henkisesti (huorittelee, kiristää, uhkailee, haukkuu milloin milläkin "lempinimellä") ja nyt en enää jaksa.

Mies on sanonut useat kerrat että kaikilla olisi parempi ilman sua ja tuota kun kuuntelen tarpeeksi kauan alan itsekin uskoa siihen... Olisiko oikeasti?

Lapset on sen verran pieniä että selviytyy kyllä ilman äitiä, isänsä kanssa ja kyllähän mieheni varmaan jonkun vielä joskus itselleen löytää (on 25v.)....

Mä olen miettinyt oikeasti ja vakavissani että ottaisin ja lähtisin,lopullisesti.pois tästä elämästä. En vaan jaksa enää. Eikä mulla ole voimia sanoa miehelleni mitään... En saa sanotuksi että ero olisi kaikille helpompaa! Siksi teen rakaisun johon olisi kaikki ainakin mieheni varmasti tyytyväinen...

Mä olen vaan niin väsynyt tähän ja kaikkeen muuhunkin! Lapsia rakastan mutta haluan heidän olevan onnellinen ja koen että minun kanssa ne ei sitä ole.

Anteeksi purkaukseni. On vaan niin paha olla...

 

["heips"]

Vähän epäilen että pilaat lastesi elämän jos jätät ne hullun ukkosi kanssa. Ota lapset mukaan ja muuta pois! Ansaitset paremman miehen. Hullua jos viet lapsilta ainoan selväjärkisen vanhemman.

 

["alkup."]

[QUOTE="heips";23175197]Vähän epäilen että pilaat lastesi elämän jos jätät ne hullun ukkosi kanssa. Ota lapset mukaan ja muuta pois! Ansaitset paremman miehen. Hullua jos viet lapsilta ainoan selväjärkisen vanhemman.[/QUOTE]

Mieheni on mitä ihanin lapsille! Lapset ovat sille se ykkösasia. Muutenkin se on mestari esittämään muille kaiken olevan hyvin mutta miksi sitten mä olen sille se pakkomielle!?

Lapset rakastaa isäänsä ja hän aivan sataprosenttisesti heitä. Sen tiedän.

 

["vieras"]

mä suosittelisin että ottasit lapset ja lähtisit, eli siis jättäisit sen miehen etkä tätä maailmaa. Jos sulla on todisteet miehen tekemisistä niin ei ole mitään ongelmia saada lasten huoltajuutta.

 

[jfkfkfkfk]

Toivottavasti tämä on provo. Ethän voi olla tosissasi että lapset selvityisivät noin vain ilman äitiä. Miehesi on ilmeisesti todella paha sinua kohtaan ja osannut manipuloida sinua niin hyvin että olet alkanut uskoa hänen juttujaan. Luota pois, olet varmasti maailman tärkein ihminen lapsillesi ja heidän tulevaisuus olisi varmasti onnetonta ilman sinua.

Ota ero miehestäsi ja mene juttelemaan asioista jonkun ammattilaisen kanssa! Ethän katoa lapsiltasi minnekään etkä tee itsellesi mitään pahaa!!!

 

["alkup."]

[QUOTE="vieras";23175226]mä suosittelisin että ottasit lapset ja lähtisit, eli siis jättäisit sen miehen etkä tätä maailmaa. Jos sulla on todisteet miehen tekemisistä niin ei ole mitään ongelmia saada lasten huoltajuutta.[/QUOTE]

Ei ole mitään todisteita... Se näyttää kaikille että asiat olisi hyvin. Jopa sen omat vanhemmat uskovat että hän on heidän oma pieni kulta, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään... Väärässä ovat. Ainut kuka tietää kaiken on mieheni sisko, joka uskoo mua (on nähnyt itse omin silmin joskus joitain raivareita).

Mä en vaan jaksa enää yhtään mitään! Mä tiedä että se tekee asiat todella hankalaksi jos edes alkaisin erosta puhumaan. On jo joskus sanonut että jos ero tulee ottaa hän lapset...

 

["hei"]

Jos miehesi on tollanen niin tuskin se lopettaa pahoinpitelyä jos sä häivyt, kohdistaa sen varmasti lapsiin.

 

["alkup."]

Toivottavasti tämä on provo. Ethän voi olla tosissasi että lapset selvityisivät noin vain ilman äitiä. Miehesi on ilmeisesti todella paha sinua kohtaan ja osannut manipuloida sinua niin hyvin että olet alkanut uskoa hänen juttujaan. Luota pois, olet varmasti maailman tärkein ihminen lapsillesi ja heidän tulevaisuus olisi varmasti onnetonta ilman sinua.

Ota ero miehestäsi ja mene juttelemaan asioista jonkun ammattilaisen kanssa! Ethän katoa lapsiltasi minnekään etkä tee itsellesi mitään pahaa!!!

Toivoisin tämän olevan provo. Mutta ei ole. Ei kenelläkään muulla ole tällaista elämää! OIkeasti! Ja juu totta! Mä uskon mieheni puheita, se onnistuu aina jotenkin kääntämään asiat mua vastaan...

Hyvä esimerkki:
Viime kesänä kerroin että naapurin tuttava(mies) kävi tuossa meidän takapihan ovella hakemassa naapurin pojan kotiin. Vaihdettiin pari sanaa ja sitten lähti. Mieheni raivostui tästä niin että sain sitte muistoksi huonosti nukutun yön, nyrkin iskuja ja potkuja kylkiin, lonkkiin, jalkoihin. Lisäksi uhkasi heittää mut pihalle yöksi ym ym... Tämän seurauksena pidän nykyään aina puhelinta ja avaimia taskussani....

Mä ihan tosi en enää kestä tätä!! OLen tämän sanonut myös miehen siskollekin ja hän ymmärtää ja on asiassa minun puolella... Olen myös maininnut tuosta "häipymisestä" muutamia kertoja, viimeksi tänään...

 

["alkup."]

[QUOTE="hei";23175319]Jos miehesi on tollanen niin tuskin se lopettaa pahoinpitelyä jos sä häivyt, kohdistaa sen varmasti lapsiin.[/QUOTE]

Ei kohdista! Sitä se ei koskaan tekisi. Lapset on sille kaikki kaikessa. Ainut kehen se kohdistuu olen minä... Sekin on tapahtunut pari kertaa...

 

["mamma09"]

Sä tarvitset nyt ammattilaisen apua, psykologia tai psykiatria. Mitä nopeammin pääset pois miehesi vaikutusvallan alta niin sitä parempi. Voitko lähteä lasten kanssa reissuun?

 

["mielipide"]

Joo todellakin on korkea aika sanoa hyvästi MIEHELLESI! Ei mikään ihme, että sulla on tuollaisia ajatuksia kun joudut olemaan tuollaisen äijän kanssa. Nyt alat heti etsimään itsellesi ja lapsillesi asuntoa ja muutat pois tuollaisen luota. Tai menet vaikka vanhempiesi tai muiden sukulaisten luokse aluksi. Älä nyt hyvä ihminen heitä pois elämääsi, nuorikin olet vielä. Lapsesi tarvitsevat äitiään ja jätät heihin ikuisen trauman jos teet itsellesi jotain.

Ja vaikka miehesi uhkaa ottaa lapset, ei hän sitä voi tehdä. Sinulla on yhtälainen oikeus lapsiisi. Vaikka jakaisittekin huoltajuuden tyyliin puolet ajasta isällä ja puolet sinulla niin mitä sitten, jos tuo suhde hajottaa sut noin perusteellisesti niin on se pienempi paha. Eikä ehkä kannata puhua erosta vaan ottaa vaan ja lähteä. Kun ei se puhuminen mitään hyödytä jos toinen on tollanen.

 

["niin"]

yritä edes päästä irti tuosta. lastesi takia. ja itsesi. olet arvokas ihminen ja miehesi saastaisnen mätämuna.

 

["puddighinu"]

ensi kerralla kun se sua huitelee taas päin näköä niin käväseppä lääkärissä näytillä, saat sieltä paperit mukaan. On sitten millä näyttää tarpeen tullen.

 

["niin"]

Kuten joku sanoi, ei tuollaisella kannata erosta puhua mitään. et voita sillä mitään. ehtii vaan juonia jotain. Otat vaan ja lähdet. ensi ja turvakotiin, jso vanhempasi eivät auta.

todennäköisesti yrittää tehdä elämästäsi vaikeaa. Tuskin kuitenkaan jaksaisi välttämättä edes hoitaa noita lapsiaan. On todennäköisesti laiska mätämuna. Pelottelee sinua vaan jotta et lähtisi ja saisi kiusata sinua jatkossakin. eli en ole ollenkaan varma ottaisiko oikeasti lapsia itselleen.

 

[Tönt]

niin lapsilla on varmaan loistava tulevaisuus isin kanssa. :heart:

 

["mä"]

Hei, mä voin kokemuksesta sanoa että lapsilla ei ole yhtään hyvä olla ilman äitiä. Sitä kaipaa koko ajan ja miettii mitä olisi olla äidin kanssa. Sitä miettii niitä asioita joita haluaisi jakaa äidin kanssa mutta ei voi kun ei ole. Sä olet lapset tehnyt ja olet sen velkaa heille että jaksat heidän takia. Hommaat itellesi JA lapsillesi asunnon jostain muualta ja otat eron ukosta joka ei arvosta sinua ja on itse ihan paska. Älä anna miehen viedä tätä elämää sinulta, kaikkein hölmöintä olisi tehdä itselle toisen takia jotain tyhmää ja peruuttamatonta. Aina ei ole helppoa ja joidenkin kohdalle sattuu ne idiootit jotka ei kohtele hyvin. Silloin pitää löytyä se oma järjen ääni. Muista se että lapset tarvitsee aina äitiään.

 

["alkup."]

Totttakai lapsilla olisi parempi ilman mua. Mä en nykyään ole kun huonolla tuulella, huudan joka pienestäkin asiasta, en jaksa tehdä mitään muuta kun välttämättömimmät asiat heidän kanssa.... en vaan jaksa... Rakastan lapsiani suunnattomasti! Siksi tämä onkin niin raskasta!

Itken jokailta itseni uneen ja toivon etten enää seuraavana päivänä herää... Mies ei huomaa kunika hajalla olen...

Tottakai meillä on ihan kivojakin hetkiä, mutta mä en vaan osaa niistä nauttia... Mua ei enää kiinnosta missä mieheni menee, kenen kanssa, mitä tekemässä... Tälläkin hetkellä on jossain...

Mä olen vaan niin väsynyt.... Olen tehnyt kaikkeni että suhteemme nousisi pinnalle mutta enää en pysty yrittämään... Jos yksin yrittää korjata suhdetta ei oikein onnistu. Tähän asti olen sinnitellyt lasten takia mutta 4v:n uhma saa mut välillä jälleen romahtamaan.

Kyllä tänään itku tuli kun poika (4v.) tuli sanomaan että "äiti sä olet tosi ihana kun pidät mua aina sylissä" Ja "äiti mä tykkään susta tosi paljon". Näitä sanoja tuo on viimeaikoina sanonut todella useasti ja jokapäivästä olen selvinnyt noita pieniä lauseita miettien... Tai kun 1v. tyttöni tänään juoksi mua ovella vastaan huutaen "ätii" kädet ojossa...

Voi v***u ku itkettää ajatella noita pikkusia mutta tää pahaolo saa vallan joka helkutin ilta!!!!

 

["mamma09"]

Komppaan muita ja sanon vielä: Sinua rakastaa ihan hirveän moni ihminen ja kaikkein eniten ne kaksi pientä siellä kotona. Sä olet hyvä juuri sellaisena kuin nyt olet, vika on miehessäsi. Lähde ennen kuin on myöhäistä!

 

["mamma09"]

Missä asut? mä voin selvittää mihin soitat että pääset pois. Saat lapset heti mukaan turvakotiin ja ne auttaa sua siellä, saat asunnon, kaiken. Älä luovuta <3

 

["alkup."]

Turvakotia en halua. Haluan että lapsilla on mahd. normaalia elämää muuttoon saakka. Ja eniten haluaisin että mies lähtee, jotta voidaan jäädä tähän asumaan. Ollaan n.vuosi sitten muutettu tähän ja pojalla meni todella kauan totutella tähän uuteen kotiin...

 

["mielipide"]

Voi sua reppanaa. Ottaisin teidät vaikka meille asumaan. Älä nyt vaan ajattele noin että lapsilla on parempi ilman sua. Olet kiukkuinen ja aina huonolla tuulella MIEHESI TAKIA! Eli siis se mikä tässä yhtälössä pitää eliminoida on tuo mies et sinä. Mikään ei ikinä korvaa lapsille äitiä. Otat nyt vaan ja lähdet. Vaikka mies yrittäisi hankaloittaa elämääsi jälkeenpäin niin ainakin pääset pois hänen läheltään ja voit keskittyä lapsiisi. Tuommoinen elämäntilanne syö ihan hirveästi voimia, etkä voikaan jaksaa samalla tavoin kuin ilman sitä jaksaisit.

 

["alkup."]

Mä en tiedä mistä poika on saanut päähänsä mutta se kysyy multa aika-ajoin että "äiti ethän sä lähde pois"?
En ole heidän kuullen puhunu aikeistani mitään eikä tapella miehen kanssa koskaan lasten nähden ym ym... en tajua mistä tuo poika oikein keksii kysellä tuollaisia? Ja nuo viimeaikaiset hellyyttävät tokaisut aika-ajoin....

 

[yks mielipide]

[QUOTE="alkup.";23175498]Turvakotia en halua. Haluan että lapsilla on mahd. normaalia elämää muuttoon saakka. Ja eniten haluaisin että mies lähtee, jotta voidaan jäädä tähän asumaan. Ollaan n.vuosi sitten muutettu tähän ja pojalla meni todella kauan totutella tähän uuteen kotiin...[/QUOTE]

Ymmärrettävää, mutta miehesi luonteen ja tekojen perusteella taitaa olla mahdoton toive. Pahimmassa tapauksessa hän voi ryhtyä vaikka miten epätoivoisiin tekoihin jos alat ehdotella hänelle muuttoa.

 

["mamma09"]

[QUOTE="alkup.";23175521]Mä en tiedä mistä poika on saanut päähänsä mutta se kysyy multa aika-ajoin että "äiti ethän sä lähde pois"?
En ole heidän kuullen puhunu aikeistani mitään eikä tapella miehen kanssa koskaan lasten nähden ym ym... en tajua mistä tuo poika oikein keksii kysellä tuollaisia? Ja nuo viimeaikaiset hellyyttävät tokaisut aika-ajoin....[/QUOTE]

Lapset vaistoaa kyllä olosi. Poika rakastaa sua koko pienestä sydämestään ja näkee että sun on paha olla ja pelkää että häviät.

 

[Slummien miljoonitär]

Mulla on ollu jo pitkään tunne että mun olis aika jättää hyvästit kaikille ja hävitä.

Parisuhde mennyt jo pitkää päin per****ä ja muutenkin tuntuu että maa menee jalkojen alta kohta lopullisesti pois.

Olen naimisissa ja meillä on kaksi ihanaa lasta (4v ja 1v), mutta elämä mieheni kanssa on yhtä helvettiä! Siis oikeasti! Olen sinisilmäinen, tyhmä ja omistushaluinen, kyllä. Mutta en enää jaksa olla miehelle se "kodinhoitaja", "ympärivuorokautinen lapsenvahti" ja kämppis.

Meillä ei ole enää pitkiin aikoihin ollut enää mitään yhteistä. Mies on viimisen vuoden sisällä: Pettänyt mua, pahoinpidellyt, loukannyt henkisesti (huorittelee, kiristää, uhkailee, haukkuu milloin milläkin "lempinimellä") ja nyt en enää jaksa.

Mies on sanonut useat kerrat että kaikilla olisi parempi ilman sua ja tuota kun kuuntelen tarpeeksi kauan alan itsekin uskoa siihen... Olisiko oikeasti?

Lapset on sen verran pieniä että selviytyy kyllä ilman äitiä, isänsä kanssa ja kyllähän mieheni varmaan jonkun vielä joskus itselleen löytää (on 25v.)....

Mä olen miettinyt oikeasti ja vakavissani että ottaisin ja lähtisin,lopullisesti.pois tästä elämästä. En vaan jaksa enää. Eikä mulla ole voimia sanoa miehelleni mitään... En saa sanotuksi että ero olisi kaikille helpompaa! Siksi teen rakaisun johon olisi kaikki ainakin mieheni varmasti tyytyväinen...

Mä olen vaan niin väsynyt tähän ja kaikkeen muuhunkin! Lapsia rakastan mutta haluan heidän olevan onnellinen ja koen että minun kanssa ne ei sitä ole.

Anteeksi purkaukseni. On vaan niin paha olla...

Et kai sä nyt mitään itsemurhaa mieti??? Hei, älä nyt vaivu epätoivoon inhottavan miehen takia! Sun on päästävä miehen negatiivisuudesta eroon niin huomaat että elämä on paljon aurinkoisempaa. Ilman muuta otat lapset mukaan ja menet ensin vaikka vanhempiesi tai jonkun sukulaisen/tuttavan tai vaikka turvakotiin! Älä jää yhtään enää katselemaan sitä kun sua kohdellaan huonosti.
Sinä olet hyvä ihminen, et ansaitse yhtään enempää kuraa niskaan eivätkä lapsesikaan ansaitse jäädä inhottavan isän kasvatettaviksi.