Milloin olisi aika siirtyä nukuttamisesta itsekseen nukahtamiseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja adolfiina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Musta ap:lla on tossa sikäli hyvä tilanne, että samalla kun lapset saavat oman huoneen, niin tilanne muuttuu. Eli ei ole niitä vanhoja rutiineita. Ja tosi hyvä just tolleen, että puhut jo asiasta etukäteen. Voisittehan yhdessä vaikka mennä ostamaan vielä jotkut kivat yövalot lapsille, niin että lapset saisivat vaikuttaa omiin nukkumisjärjestelyihinsä.

Mä en lähtisi aluksi ollenkaan kokeilemaan uhkausia, vaan kokeilisin ensin palkitsemista. Eli jos lapset pysyy kiltisti sängyssä, niin saa aamulla jonkin pienen palkinnon. (Onko tarrasysteemi jo liian "lapsellinen" 4 vuotiaalle?) Mutta tosin ihan aluksi kokeilisin vaan ihan ilman palkkiota/rangaistusta, josko vaikka uusi tilanne toimisikin.

Tästä olen samaa mieltä. Ja tuo tarrasysteemi toimii varmasti vielä 4 veellä, kun toimii kouluikäiselläkin. Tarroja kun on niin paljon erilaisia ja ihania olemassa.
 
Meillä sama tilanne aikanaan vielä 3 ja 4 vuotiaat lapset pitivät nukuttaa, koska jos poistuin huoneesta alkoi riehuminen. Sitten kun esikoinen oli 5v ja kuopuskin lähemmäs 4v en enään ollut kuin vähän aikaa, jotta rauhotuivat sänkyyn. Kun lähdin pois jätin alkuun soittimeen lastensadun soimaan ja oven tietty auki, jotta kuulin jos poistuivat sängyistään. Pikkuhiljaa oppivat ja lopulta malttoivat jäädä sänkyyn untaodottamaan ilman satukasettiakin (tai musiikkilevyvyä).
 
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Musta ap:lla on tossa sikäli hyvä tilanne, että samalla kun lapset saavat oman huoneen, niin tilanne muuttuu. Eli ei ole niitä vanhoja rutiineita. Ja tosi hyvä just tolleen, että puhut jo asiasta etukäteen. Voisittehan yhdessä vaikka mennä ostamaan vielä jotkut kivat yövalot lapsille, niin että lapset saisivat vaikuttaa omiin nukkumisjärjestelyihinsä.

Mä en lähtisi aluksi ollenkaan kokeilemaan uhkausia, vaan kokeilisin ensin palkitsemista. Eli jos lapset pysyy kiltisti sängyssä, niin saa aamulla jonkin pienen palkinnon. (Onko tarrasysteemi jo liian "lapsellinen" 4 vuotiaalle?) Mutta tosin ihan aluksi kokeilisin vaan ihan ilman palkkiota/rangaistusta, josko vaikka uusi tilanne toimisikin.

Meillä oli myös tuo tarrasysteemi käytössä - olin unohtanut sen kokonaan :o

Ja kuopuksen siirtyminen "nukuttamisesta" (eli vieressä olin kunnes poika nukahti) itsekseen nukahtamiseen tapahtui nimenomaan tilanteen muuttumisen yhteydessä: muutimme, poika siirtyi meidän makkarista lastenhuoneeseen, sai uuden sängyn, ja heti ekana iltana sanoi mulle että "mee pois, nukun itte!" :). Asiasta oltiin puhuttu etukäteen, myös esikoisen kanssa aikoinaan. Puhun edelleen kaikista muutoksista etukäteen, esim. pojalle selitin keväällä että kesän aikana lopetat sitten yövaipan käytön, ja hän alkoi itse kesällä puhumaan että on jo iso ja lopettaa yövaipan. Vaippa jäikin pois kokonaan.

Sana uhkaus kuulostaa ehkä turhan dramaattiselta tässä yhteydessä. Mä saatoin (enää ei ole tarvinnut, ei aikoihin) sanoa esim. että "jos et nyt ala nukkumaan, niin et jaksa aamulla lähteä kirjastoon enkä minä vie sinne väsynyttä lasta", tai sitten sanoin että aamupurkan saavat vain sellaiset lapset jotka nukkuvat nätisti. Siis jos ilmassa oli pientä pelleilyn makua (esikoinen esim. heitteli yläsängystä pehmoleluja alapetiin veljensä päälle ja veli nauraa räkätti, tms).
 
Meillä on nyt kesällä/syksyllä alettu tekemään niin et jos nukahtamisesta tehdään pelleilyä niin varotetaan kerran tai kaks ja sit jää yksin. Joskus huhuilee perään ja joskus nukahtaa itsekseen helpolla.
Kun kerran on lähdetty pois niin sit voi ovella käydä sanomassa et nyt silmät kiinni ja nuku. Ennen nukutettiin vieressä, nyt istutaan sängyn vieressä jos pistää silmät kiinni ja nukkuu eikä pelleile.
Tirppa täyttää pian 3 v
 
Vielä tuosta sängyistä poistumisesta.... Tuohon mielestäni pätee sama tekniikka, kuin opettaessani pienelle lapselleni jäähytekniikkaa. Jos lähtee pois paikasta johon aikuinen hänet on laittanut (sänky, jäähypenkki), niin viedään takaisin. Ekalla kerralla sanotaan "nyt nukutaan"/"nyt istut jäähyllä", seuraavilla kerroilla ei puhuta. Takaisin voi joutua alkuaikoina viemään kymmeniäkin kertoja, mutta menee se viesti lopulta perille. Monet ovat ihmetelleet sitä, että alle 3 vuotiaani istuu jäähylle joutuessaan siellä sen pari minuuttia.. mutta näin olen asian hänelle opettanut joskus alle 2 vuotiaana, kun hänellä alkoivat nuo kiukkuriehumiset. Nykyisin jäähylle pitää viedä melko harvoin.
 
Oletkin jo saanut monia ihan hyviä neuvoja.

Mutta koska tuli paljon myös noita meillä ei ikinä nikuteta -vastauksia, niin en malta olla kertomatta että meillä nukutetaan!

Lapsi on kohta 4 vuotias. Minä luen sille iltaisin pari iltasatua ja sitten lapsi siirtyy omaan sänkyynsä ja joko alamme molemmat nukkua tai lapsi alkaa nukkua ja minä vielä luen. Lapsi nukahtaa melko nopeasti ja jos jaksan voin vielä nousta omiin toimiini tuon puolen tunnin nukutuksen/levon jälkeen. Ja siis lapsen sänky on meidän makuuhuoneessa, mikä ei varmaankaan ole minkään ohjeiden mukaista, mutta sopii meille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jepjep:
Oma lapsi nukahtanut aina helposti ja iltarutiinien jälkeen jää yksin sänkyyn nukahtamaan, mutta kokemusta on myös toisenlaisista nukahtajista (veljenpoika, hoitolapset..). Koska lapsi on jo 4 vee ja on tottunut nukuttamiseen, niin tuskin haluaa luopua rutiineista kovinkaan helposti. Itse kannatan tuota täällä jo esitettyä vähitellen kauemmaksi siirtymistä eli joka ilta tuolia siirretään kauemmaksi lapsesta, ei katsota lapseen päin eikä tietenkään mihinkään jutteluihin aleta. Näin lapsi oppii ilman aikuista rauhoittumaan ja nukahtamaan. Joku täällä kyseli, että miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukahtaa itsekseen... Oman lapseni kohdalla olen asian perustellut itselleni siten, että näin lapsi ei pelkää yöllä herätessään ja osaa rauhoittaa itsensä uudelleen uneen. Pahat unet, ukkonen ym. ovat tietenkin asia erikseen ja tällöin tarvitaan aikuisen apua rauhoittumiseen. Lapsella tulee mielestäni olla oikeus itsenäistyä ja tulla omaksi erilliseksi itsekseen ja kyky rauhoittaa itsensä on osa tätä prosessia.



Mutta kun tääkin on mun mielestä lapsikohtaista. Meillä tosiaan sitä neljä vuotiasta nukutetaan (ollaan vieressä kunnes nukahtaa ). Yöllä kun hän herää, hän ei panikoidu jos en olekaan vieressä. Saattaa vienosti kutsua minua, ja kun näkee naamani, jatkaa unia. Mutta saman saattaa tehdä päivälläkin. On tosiaan aina ollut tosi herkkå lapsonen.
 
Olin ihan varma, että tämä ketju on täynnä noita "meillä ei koskaan ole nukutettu lapsia" - vastauksia. Ja oikeassa olin!! Aina, kun joku kysyy apua lapsen nukuttamiseen, on suurin osa vastaajista kertomassa, että lasta ei koskaan kannatta opettaa nukuttamiseen vaan antaa nukahataa itsekseen. Se on erinomaisen hienoa, että he ovat niin viisaita, että ovat keksineet tällaisen ja osa vanhemmista taas on niin typeriä, että he alkavat nukuttaa vauvaa, joka muutoin nukahtaisi ihan itsekseen.

Jossakin vaiheessa olisin varmaan käynyt kimppuun, kun joku olisi tullut minulle tuollaisia neuvomaan naamatusten. :( Onkohan neuvojille koskaan tullut mieleen, että on olemassa myös erilaisia lapsia kuin heidän omansa. Onkohan heille tullut mieleen, että jokainen vanhempi varmaan veisi mielellään lapsensa sänkyyn, jossa tämä sitten pian itsekseen nukahtaisi ja vanhemmille jäisi hieman omaa aikaa täksi ajaksi. Mutta kun tämä ei toimi kaikkien lasten kohdalla!

Meillä ei toinen lapsi ole koskaan nukahtanut itsekseen. Ei edes vastasyntyneenä. Lapsi voi huutaa tuntikausia, oksentaa ja tikahtua itkuunsa, koska nukahtaminen on niin vaikeaa. Tässä vaiheessa joku neuvoo, että lapsella pitäisi olla säännöllinen päivärytmi, paljon ulkoilua ja tutut iltarutiinit - kiitos vain, ne kaikki ovat kunnossa ja lapsella on hyvä turvallinen koti. Toinen lapsi meillä onkin aina nukahtanut itsekseen nukuttamatta.

:hug: Kaikille vanhemmille, jotka tietävät mistä kirjoitan. Kyllä ne meidänkin lapset jossakin vaiheessa oppivat nukahtamaan ja siihen asti meillä pidellään pientä kädestä kiinni, eikä odoteta hänen nukahtavan joka ilta tuntikausien itkujen ja tikahtumisten jälkeen yksinään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
anteeksi, mutta miten nuo nyt oikiasti auttaa ap:ta ,että useempi palstamamma käy kertomassa vain, et meillä nukhadettu itsekseen vauvasta asti. :ashamed:

tää on niin tätä palstaa! kymmenen vastauksen joukossa 1 on sellainen, josta on jotain tukea ja hyötyä kysyjälle. vähän empatiaa voisitte joskus osoittaa.

Sitten itse asiaan. meillä molemmat ovat olleet nukutettuja. isompi alkoi itsekseen nukkua, kun sai oman yövalon ja "luki" aku ankkoja. pienempi nukahtaa itsekseen jos on väsynyt, monesti vieläkin saa käydä silittelemässä ja istumassa vieressä. ja pienempi siis 4-v. eikä mulla ole mikään kiire päästä irti nukutuksesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi:
Olin ihan varma, että tämä ketju on täynnä noita "meillä ei koskaan ole nukutettu lapsia" - vastauksia. Ja oikeassa olin!! Aina, kun joku kysyy apua lapsen nukuttamiseen, on suurin osa vastaajista kertomassa, että lasta ei koskaan kannatta opettaa nukuttamiseen vaan antaa nukahataa itsekseen. Se on erinomaisen hienoa, että he ovat niin viisaita, että ovat keksineet tällaisen ja osa vanhemmista taas on niin typeriä, että he alkavat nukuttaa vauvaa, joka muutoin nukahtaisi ihan itsekseen.

Jossakin vaiheessa olisin varmaan käynyt kimppuun, kun joku olisi tullut minulle tuollaisia neuvomaan naamatusten. :( Onkohan neuvojille koskaan tullut mieleen, että on olemassa myös erilaisia lapsia kuin heidän omansa. Onkohan heille tullut mieleen, että jokainen vanhempi varmaan veisi mielellään lapsensa sänkyyn, jossa tämä sitten pian itsekseen nukahtaisi ja vanhemmille jäisi hieman omaa aikaa täksi ajaksi. Mutta kun tämä ei toimi kaikkien lasten kohdalla!

Meillä ei toinen lapsi ole koskaan nukahtanut itsekseen. Ei edes vastasyntyneenä. Lapsi voi huutaa tuntikausia, oksentaa ja tikahtua itkuunsa, koska nukahtaminen on niin vaikeaa. Tässä vaiheessa joku neuvoo, että lapsella pitäisi olla säännöllinen päivärytmi, paljon ulkoilua ja tutut iltarutiinit - kiitos vain, ne kaikki ovat kunnossa ja lapsella on hyvä turvallinen koti. Toinen lapsi meillä onkin aina nukahtanut itsekseen nukuttamatta.

:hug: Kaikille vanhemmille, jotka tietävät mistä kirjoitan. Kyllä ne meidänkin lapset jossakin vaiheessa oppivat nukahtamaan ja siihen asti meillä pidellään pientä kädestä kiinni, eikä odoteta hänen nukahtavan joka ilta tuntikausien itkujen ja tikahtumisten jälkeen yksinään.

Kiitokset tästäkin ja kaikille muille asiallisesti ketjuun osallistuneille! Kirjoitit paljon asiaa jota monen kannattaa jäädä miettimään :) .
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi:
Kyllä ne meidänkin lapset jossakin vaiheessa oppivat nukahtamaan ja siihen asti meillä pidellään pientä kädestä kiinni, eikä odoteta hänen nukahtavan joka ilta tuntikausien itkujen ja tikahtumisten jälkeen yksinään.

Mutta oppiiko, ellei opeta?
Meillä ei varmaan olisi opittu, ellei oltaisi kokeiltu osaako vai ei. Toisaalta taas jos sanoo lapselle että nyt alat nukahtamaan itse, ja lapsi itkee & palataan vanhaan tapaan eli ollaan vieressä nukkumaan mennessä, niin ei sekään ole hyvä (soutaminen ja huopaaminen siis).

Vaikeita asioita :/
 
Mä oon kyl ihan meganössö äiti, kun kaikki lapset olen nukuttanut kouluikään asti... Ei meillä vaan homma olisi toiminut noin, että laitetaan lapsi sänkyyn ja nukuhan nyt sit siinä. Ei vaan ois toiminut. Mutta ehkä tää on vaan mun kasvatusvirhe... Tai sit lapsia on erilaisia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hopeakaisla:
Meilläkin ihan syntymästä alkaen annettu nukahtaa omaan petiin yksin. Paljon helpompaa näin. :)

Sulla on ollu hyvä tuuri. Mutta jos ois ollut sellanen vauva kun meidän nyt jo 2v taapero oli, niin ei se ois ollut mahollista. Meillä 1kk ikäsenä huudettiin kaikki yöt. neiti heräs 15min välein omassa sängyssä. Ainut mihin nukahti ja nukkui kunnolla oli viereen tai rattaisiin. Siinä ei kauheesti onnistu vaan että jätetään sänkyyn nukahtamaan. Että yritä sinä ja muutkin joilla on ollut helppoa niin ymmärtää että kaikilla ei noin helposti nukahtavia/nukkuvia lapsia oli!
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Et minua, vaan kirjoituksestasi saa sen kuvan, että jos lapsi jätetään nukahtamaan, niin se tarkoittaa sitä, että hänet jätetään yksin huutamaan.

Mikäli palstamammoja on uskominen, niin kaikki lapset nukahtavat vastasyntyneestä asti niin, että tietyllä kellonlyömällä laitetaan sänkyyn, lähdetään pois ja ihan ilman itkuja sitten nukahtaa... Kuinkahan on :D

Meillä alle puolivuotiasta on nukutettu ilman syyllisyydentuntoja tissille/pullolle/syliin/vaunuihin ja vanhempien väliin, sen jälkeen laitettu sivuvaununa toimivaan pinnikseen ja enemmän silittelytekniikkaa käyttäen. Itsekseen nukahtamiselle on toki aina annettu mahdollisuus ja muutaman kerran näin on tapahtunutkin. Lapsi 8kk. Itse omaan sänkyyn nukahtaa kun on siihen valmis, pienin askelin siihen suuntaan siirrytään. Minusta nukahtaminen on asia, jota lapsen täytyy enemmän tai vähemmän opetella, enkä ymmärrä sellaista mentaliteettia että lasta pidetään vaipoissa vielä tarhaiässä, ei osaa 15-vuotiaana maksaa puhelinlaskua / vaihtaa palanutta lamppua, 20-vuotiaana ei ole ollut päivääkään töissä mutta nukahtamaan pitää oppia jo laitoksella ettei vaan tule epäitsenäiseksi...

4v. ymmärrys on jo sillä tasolla, että asian selittämistä pitäisin avainasemassa. Että kun on jo niin iso ja taitava ja ihana lapsi että voit ANTAA hänen nukahtaa yksinään, teet yksin nukahtamisesta kiinnostavan ja tavoiteltavan jutun ongelman sijaan. Lapsi sänkyyn vasta kun on väsynyt, muihin rutiineihin ei muutosta (tai jos nukuttamisen lisäksi ei ole esim. satuja tai tuutulauluja, niin sellainen aluksi "korvikkeeksi" jos ei muuten onnistu). Jos nousee ylös niin valvokoon, jos itkee väsymystä niin ohjaa johdonmukaisesti mutta rauhallisesti uudestaan sänkyyn. Toivottavasti onnistuu, ei ne ikuisuuksia pysty valvomaan vaikka joskus tuntuu siltä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miracles:
Alkuperäinen kirjoittaja adolfiina:
Näin aamusella ei ajatus oikein kulje, joten toivottavasti osaan ilmaista itseäni joten kuten. Kysymys siis kuuluu minkä ikäisen lapsen voisi jättää itsekseen nukahtamaan? Meidän nuorin on 4v ja hänet vielä "nukutetaan" eli ollaan vierellä niin kauan että nukahtaa. Voisiko 4v jäädä jo itsekseenkin odottamaan unen tuloa? Miten parhaiten siirrytään nukuttamisesta pois?

Ja eniten kaipaan tietoa miten siirrytään nukuttamisesta pois ja miten se on muilla sujunut. :)

Meillä ei ole nukutettu minkään ikäistä. Vauvasta asti opetettu nukahtamaan itsekseen.

sama täällä! miks edes ihmiset opettaa vauvan siihen että pitää nukuttaa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ff:
Alkuperäinen kirjoittaja Miracles:
Alkuperäinen kirjoittaja adolfiina:
Näin aamusella ei ajatus oikein kulje, joten toivottavasti osaan ilmaista itseäni joten kuten. Kysymys siis kuuluu minkä ikäisen lapsen voisi jättää itsekseen nukahtamaan? Meidän nuorin on 4v ja hänet vielä "nukutetaan" eli ollaan vierellä niin kauan että nukahtaa. Voisiko 4v jäädä jo itsekseenkin odottamaan unen tuloa? Miten parhaiten siirrytään nukuttamisesta pois?

Ja eniten kaipaan tietoa miten siirrytään nukuttamisesta pois ja miten se on muilla sujunut. :)

Meillä ei ole nukutettu minkään ikäistä. Vauvasta asti opetettu nukahtamaan itsekseen.

sama täällä! miks edes ihmiset opettaa vauvan siihen että pitää nukuttaa?

Lue ketju, niin löydät ehkä muutaman syyn sille, että "vanhemmat opettavat vauvansa nukuttamiseen". Vai opettavatko sittenkään? Olisikohan olemassa erilaisia vauvoja ja erilaisia lapsia.
 
Voi.. meillä nukutetaan vielä 5-vuotiastakin.. Mä en näe siinä mitään pahaa jos sen ikäistä vielä silittelee ja satua lukee.. Pienihän tuo vielä on.. Sitäpaitsi arkena näkee muutenkin toista niin vähän aikaa kun on töissä jne.. niin on kumma jossei aikuisella ole edes illalla sen vertaa aikaa... siis jos lapsi niin haluaa... Tosin nukahtamiseen asti ei meillä tarvitse olla..
Tosin tietysti tuo meidän tyttö on vauvasta asti pyörinyt ja hyörinyt vähintään tunnin sängyssä ennen unen tuloa, eikä kovin helpolla nukkumaan rauhoitu vieläkään... >Varsinkaan nyt kun se on niin tyhmää mennä nukkumaan..
 
En tiedä onko tämä mikään vastaus, mutta meillä 17v 15v ja 3V kaikki ovat nukkuneet vieressä kainalossa melkein kouluikään saakka. Minusta ei ole mikään ihanampaan kuin saada oma pikkuinen kainaloon silitettäväksi ja siinä samalla jutellaan menneen päivän tapahtumia ja suunnitellaan seuraavaa. Paijaillaan ja saadaan hellyyttä, läheisyytta ja turvallisuutta en antaisi niitä juttuja mistään hinnasta pois. <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Alkuperäinen kirjoittaja Peppi:
Alkoi kiinnostamaan, että millainen rangaistus?

Vaikkapa sellainen, ettei saa aamulla purkkaa.
Ei oo tosin tarvinnut rankaista kuin kerran yli 3 vuoden aikana :)

Mä olen yrittänyt ratkoa asioita niin, että elämän perusasioista ei tarvitsisi rangaista. Sii syömisestä ja nukkumisesta.

peesi
 

Yhteistyössä