Tässä on parisen vuotta seurusteltu ja tutustuttu toisiimme, yhteiselo vaikuttaa hyvältä, tasapainoiselta ja onnelliselta. Molemmat ovat sitä mieltä että olemme elämämme parhaassa suhteessa. Omista eroistammekin on jo aikaa, joten mikään "laastarisuhde" tämä ei ole ollut kummallekaan.
Lapsia meillä on molemmilla, minulla vielä leikki-ikäisiä, miehen vanhempia eivätkä asu miehen luona vaan enimmäkseen äidillään, toki käyvät isän luona.
Itse kaipaisin jonkinlaista vahvistusta sille että meistä kasvaa vielä kokonaisuudessaan perhe. Mies on huomattavasti vähemmän kiinnostunut miettimään yhteenmuuttoa, hän ei ole vielä valmis - eikä osaa sanoa milloin voisi olla. Kuulemma viiden vuoden kohdalla on syytä huolestua jos mitään ei ole tapahtunut.
Viisi vuotta (aikaa siihen jäljellä vielä kolme...) tuntuu minusta todella pitkältä ajalta. Miestä en painosta mihinkään, mutta itsestäni tuntuu siltä että hän on vain sitoutumiskammoinen, eikä uskalla sitten viiden vuoden jälkeenkään muuttaa saman katon alle.
Lapset myös pohdituttavat häntä, miten sitten kun he ovat siinä 24/7 (vaikka hän paljon niistä pitääkin), joutuuko hän luopua omista harrastuksistaan, miten kän "oman" elämän?
Ehkä tässä jotain vertaistukea kaipaan ja etsin, onko muilla kokemusta tällaisista miehistä? Entä millä aikataululla itse olette uusperheellisenä menneet saman katon alle tai naimisiin?
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka viitsivät vastata, asia on minulle kipeä ja aiheuttaa surua ja kyyneleitäkin aina välillä, kun suren etten ainakaan hänen kanssaan sitä yhteistä kotia saa. Taustalla toki molempien pelko siitä ettei "tämäkään lopulta onnistu".
Kyllä rakkaus on vaikeaa - vai onko? :heart:
Lapsia meillä on molemmilla, minulla vielä leikki-ikäisiä, miehen vanhempia eivätkä asu miehen luona vaan enimmäkseen äidillään, toki käyvät isän luona.
Itse kaipaisin jonkinlaista vahvistusta sille että meistä kasvaa vielä kokonaisuudessaan perhe. Mies on huomattavasti vähemmän kiinnostunut miettimään yhteenmuuttoa, hän ei ole vielä valmis - eikä osaa sanoa milloin voisi olla. Kuulemma viiden vuoden kohdalla on syytä huolestua jos mitään ei ole tapahtunut.
Viisi vuotta (aikaa siihen jäljellä vielä kolme...) tuntuu minusta todella pitkältä ajalta. Miestä en painosta mihinkään, mutta itsestäni tuntuu siltä että hän on vain sitoutumiskammoinen, eikä uskalla sitten viiden vuoden jälkeenkään muuttaa saman katon alle.
Lapset myös pohdituttavat häntä, miten sitten kun he ovat siinä 24/7 (vaikka hän paljon niistä pitääkin), joutuuko hän luopua omista harrastuksistaan, miten kän "oman" elämän?
Ehkä tässä jotain vertaistukea kaipaan ja etsin, onko muilla kokemusta tällaisista miehistä? Entä millä aikataululla itse olette uusperheellisenä menneet saman katon alle tai naimisiin?
Kiitos jo etukäteen kaikille jotka viitsivät vastata, asia on minulle kipeä ja aiheuttaa surua ja kyyneleitäkin aina välillä, kun suren etten ainakaan hänen kanssaan sitä yhteistä kotia saa. Taustalla toki molempien pelko siitä ettei "tämäkään lopulta onnistu".
Kyllä rakkaus on vaikeaa - vai onko? :heart: