Toggle sidebar

milloin lapsi alkaa tottelemaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nimimato
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

nimimato

Vieras
Alkaa olee hermot kireellä kun 1-vuotias tyttömme juoksee kielletystä asiasta seuraavaan kiellettyyn. ensin telkkaria rämpyttämään,sieltä pyykinpesuainepurkille,sitten tietokoneelle yms. ja ei tottele. välillä vaan hymyilee kun häntä kielletään,välillä on kuin ei edes kuulisi. ja jos hän on väsynyt niin suuri huuto tulee jos hän haluaa esim.kaukosäätimen ja sitä ei hänelle anna. minkä ikäisenä lakkaa tämä älytön kiinnostus? ei siinä mitään jos vain katselisi paiikkoja,mutta kun osaa painaa nappeja niin ei tee tietokoneellekaan hyvää kun sitä rämpytetään yhtä menoa päälle ja pois. tätähän se tietysti on kun lapsi oppii uusia asioita,mutta kuinka kauan sitä kestää? meillä jatkunut nyt 3kuukautta ja vain pahemmaksi menee. pitääkö vaan kehitellä esteitä koneisiin ja ovet pitää suljettuina vai juosta perässä kieltämässä ja kantamassa pois?
 
No esim. pesuaineet voisit nostaa korkeammalle. Tietsikan käynnistysnappulan eteen voisit askarrella jonkinlaisen esteen.

Vaikuttaa siltä, että taapero hakee huomiota, ja sitähän saa pikkupahanteosta helposti. Pääset kyllä helpommalla, jos raivaat kotia hieman lapsiystävällisemmäksi ja -turvallisemmaksi.
 
Meidän mukulat on siinä pari-kolmevuotiaana alkaneet kiinnostua "fiksummista" asioista ja lopettaneet sen hurjan touhottamisen ja sotkemisen. Minä olen säästänyt hermojani sillä että olen nostanut kielletyt tavarta korkealle ja estänyt muuten pääsyn suurimpaan osaan kiellettyjä paikkoja, siis tehnyt kodista sellaisen että lapset saa vapaasti touhuta, vaikka siitä nyt vähän sotkua tulisikin.
 
yui: noiden esteidenkin kanssa vaan on se ongelma että ei tämä meidän tyttö ole kovinkaan tyhmä. esim.telkkarin eteen kunlaitan pirttikaluston penkin, niin tämäpä puhkuu ja puhisten työntää sen pois telkkarin edestä. kyllä on rasittavaa...
noh, täytynee yrittää kestää tuohon 2-vuoteen asti, josko rauhottuisi...
 
Eihän se lapsi tiedä mitä saa tehdä ja mitä ei ellei järjestelmällisesti kiellä. Tässä se vanhemman pitkäjänteisyys punnitaan, että jaksaa sen tietyn ajan juosta perässä ja opettaa minne saa mennä/koskea ja minne ei. Jos ei tätä jaksa ja nostaa kaikki mihin ei saa koskea pois ulottuvilta, saa kyläpaikoissakin viilettää koko ajan perässä. Lapsihan tuollin luulee että kaikki mikä on esillä on kosketeltavissa. Kärsivällisyyttä tämä toki vaatii, mutta itse olen sitä mieltä että tässä alkaa rajojen opettaminen lapselle. Eikä tässä vanhemman pidä mennä sieltä missä aita on matalin (nostaa kaikki pois ettei mitään tarvitse kieltää). Viittaanpa vielä tuohon tukkapöllykeskusteluun; nämä yksinkertaiset rajat kannattaa puheella siis lapselle pienestä pitäen opettaa, niin että lapsi uskoo sanaasi (vaikka sitä toki aika ajoin koettelee - mikä on täysin luonnollista ja miten pitääkin tapahtua!!). Lapsen pitää tuntea että vanhempi määrää!
 
Esikoisen aikana meillä kyllä nostettiin suurin piirtein kaikki pois ettei joka paikassa roikkunut. Nousi pystyyn 7kk iässä joten ei toivoakaan että siinä vaiheessa jotain uskoisi/osaisi varoa...

Nyt kuopus on 1v7kk eikä ihan niin radikaalisti olla laitettu tavaraa pois. Lähti melko myöhään liikkeelle mikä oli ihan hyvä juttu ;). Olen kyllä sillä kannalla että kaikki sellainen mistä voi tulla sotkua (esim kukkaset) ja mikä voi aiheuttaa vaaratilanteen kannattaa laittaa pois ulottuvilta!! Muutenhan sitä ei uskaltaisi edes vessassa käynnin ajaksi päästää silmistään..

Meillä lapset tottelee ihan hyvin. Tämä nuorempi esimerkiksi kyllä jo nykyään tottelee jos sanotaan ei ja jollei tottele niin nostetaan pois/keksitään joku toinen mielenkiinnon kohde. Leluja on myös olohuoneessa ja makkarissa joten niiden parissa viihtyy. On myös "vieraskorea" eikä ainakaan heti ryntää tavaroita repimään =) Jos on sellainen kyläpaikka jossa ei ole lapsia niin otetaan jotain leluja mukaan. Laitan kaappiin aina jotain leluja "säilöön" ja ovat kuin uusia kun pitkästä aikaa otetaan käyttöön ;).
 
Mikäköhän siinä on ettei omamme ole vastaavaa repimistä harrastanut koskaan. Joskus 5 kuisena yritti pariin kertaan tarttua kukkaan mutta kun se joka kerran kiellettiin niin kukat unohtuivat samantien eikä ole niitä vieläkään uudelleen rämpinyt (nyt 1 v 6 kk). Sähköpistokkeita kokeili kädellä kerran mutta kun en välittänyt niin kiinnostus loppui lyhyeen eikä ole sen jälkeen mennyt sinnekään.
Telkkarin kaukosäätimen ottaa vain jos haluaa katsoa telkkaria ja yrittää siitä painaa nappuloita varovaisesti ja joskus onnistuukin sen päälle laittamaan.
Keittiössä tytöllä on kaksi kaappia joita saa tyhjentää eli muovipurkkikaappi ja alin muoviotin kaappi. Niistä välillä pinoilee purkkeja mutta pyytäessä laittaa takaisin. Muihin kaappeihin ollaan tiukasti ja johdonmukaisesti pidetty ei-linjaa.

Onkohan tämä sitten joku luonnemukainen juttu sillä en nyt usko että pelkästä kasvatuksesta on kyse. Meillä kyllä tyttö tosi tosi vilkas kaikkien tuttavienkin mielestä mutta silti purkaa energiansa ikäänsä nähden äärimmäisen fiksusti ainoastaan leikkimällä, tanssimalla, hyppimällä yms. eikä ole koskaan keskittynyt tavaroiden sotkemiseen ja tuhoamiseen. Tietty yksi homma voi vaikuttaa, että tytölle on aina näytetty ja selitetty kaikki paikat ja tavarat ja miksei saa koskea etc. sekä se että tytön kanssa ollaan ja leikitään tosi paljon joten on oppinut jo pienestä leikkimisen olevan kivempaa kuin sotkemisen.

Niin no ainoa asia mitä purkaa välillä on kirjahylly, mutta siinä ei onneksi ole kuin muutama kirja ja niitä tyttö tulee välillä pinoamaan äidin syliin käyden läpi mikä kirja mikin on ja sitten kokoaa ne taas takaisin hyllyyn ja sitten taas äidin syliini etc.
 
Minä olen kyllä ollut tuossa kieltämisessä juurikin sillä linjalla että mieluummin nostan kaiken pois ja annan lasten tutkia ja tutustua vapaasti, siinähän he oppivat maailmaa samalla. Eihän ne asiat loppujen lopuksi ole kiellettyjä, siis pieni ei vain osaa vielä käsitellä niitä "oikealla" tavalla. Siis tarkoitus ei ole opettaa lapselle että televisioon tai kirjahyllyyn ei saa koskea, sillä kyllä meillä ainakin lapset saavat käyttää telkkaria ihan siinä missä aikuisetkin. Mutta pakkohan sitä on vähän rajoittaa ettei tuo täystuho koko ajan paina sitä päälle tai pois, siksi meillä on esim. teipattu virtakytkin niin ettei sitä pääse painelemaan silloin kuin tuo vaihe on edessä. Se menee kyllä ohi aikanaan ja lapsi oppii miten telkkaria käytetään "oikein".

Jokainen toki ottaa näihin asioihin parhaaksi katsomansa kannan enkä väitä että minun omani on ainoa oikea, uskon vain itse että lapsen itsetunto pääsee kehittymään vahvemmaksi kun ei koko ajan kielletä ja rajoiteta, lapsihan ei ilkeyttään mitään tee vaan uteliaisuuttaan. Varsinaisten kieltojen aika meillä on ollut myöhemmin, ihan tottelevaisia noista on kasvanut vaikka kovin pienenä ei mitään sen kummempia kieltoja ole asetettukaan. Myöhemmin lapsella on huomattavasti enemmän valmiuksia ottaa vastaan rajoituksia ja vastata omista tekemisistään, siis kovin pienihän ei pysty välttämättä kieltoa noudattamaan vaikka sen ymmärtäisikin koska uteliaisuus voittaa ja sellaiseksi ihmislapsi on tarkoitettukin koska eihän se muuten mitään opi.

Niin ja vielä noista sotkemisista, se on tosiaan lapsikohtaista, toiset ovat kovempia tekemään kuin toiset. Mulla on kolmas nyt menossa tuossa n. vuoden iässä ja keskimmäinen poikkesi tosiaan näistä muista, hän oli hyvin siisti eikä juurikaan levitellyt paikkoja toisin kuin nämä pojat :)
 
Cherin kanssa täysin samoilla linjoilla. Ei se jatkuva kieltäminen ole lapselle ollenkaan hyväksi, päinvastoin. Ennemmin "kielletyt" tavarat pois lapsen ulottuvilta.
 
Meillä kyllästyin jatkuvaan kieltelyyn ja niin sitten laitettiin koti siihen kuntoon, että on pieni lapsi perheessä. Kukkaruukut siirrettiin pois, kirjahyllyn alahyllyt tyhjennettiin, turvajutut pistorasioissa, keittiön kaappeihin lapsilukot ja makuuhuoneiden ovet pidetään kiinni, koska niissä on tavaroita, joihin ei saa koskea. Nyt lapsi on 1,5v ja nämä konstit edelleen käytössä. Nyt kun on jo isompi, pääsee uusiin paikkoihin, joihin ei ennen päässyt ja ne on juttuja, joita ei voi poistaa, joten nyt sitten vaan kielletään ja aika hyvin jo uskookin. Ihan toiseen tapaan kuin puoli vuotta sitten.

Olen sitä mieltä, että ne, joilla mitään ei raivata lapsen tieltä, niillä on lapsi joka uskoo helpolla tai ei edes kiinnostu asioista. Tai sitten äidit eivät tee muuta kuin juoksevat lapsen perässä kieltämässä ja ottamassa pois. Minusta ei ole mielekästä. Ja meillä ainakin aika itsepäinen lapsi, ja utelias kuin mikä.
 
Kerran eräs kouluttaja käytti hyvää esimerkkiä. Kyse oli kylläkin aikuisten asioista, mutta käytti lapsen oppimismekanismia esimerkkinä:

Mitä lapsi oppii siitä, kun hän menee pistokkeelle ja työntää sinne kättään? - Hän oppii, että näin hän saa aikuisen huomion käännettyä itseensä ja vipinää aikaan, joten aina kun lapsi huomiota haluaa, hän menee pistokkeen luo ja äiti/isi juoksee kiireesti luo ja nappaa syliin.

Tässä sinulle selitys, nimimato. Pikkuisesi on jo oivaltanut, siis hoksaavainen lapsi. Opipa sinä nyt lapselta.
 
Onpa tässkin taas keskustelu. Mustaa ja valkoista eikä mitään siltä väliltä. Niissä perheissä missä vanhemmat jaksavat kieltää on oikeasti lapset joilta ei ole koskaan tarvinnut kieltää mitään, kun ovat niin helppoja muuten vaan. Ja muissa perheissä ei ole lapsen ulottuvilla mitään koskelteltavaa kun kaikki on siirretty pois.

No, minä kyllä opetan lapselleni että telkkarin tai tietokoneen virtakytkintä ei käydä rämpyttämässä. Ja samalla huolehdin kyllä toki siitä, etteivät veitset loju meillä lattioilla. Eikä tämä ole mielestäni epäloogista.

Alkuperäiseen kysymykseen "Milloin lapsi alkaa tottelemaan": En todellakaan usko että on olemassa ikää, jolloin lapsi yhtäkkiä alkaa tottelemaan jos hänelle ei olla opetettu "Ei" sanan merkitystä. Kyllä tämä vanhemmista lähtee. Mutta totuushan on että tänä päivänä päiväkodeista myöhästyy lapsia siksi kun vanhemmat eivät saa heille aamuisin vaatteita päälle.

Rakkautta ja rajoja, niitä lapsi tarvitsee.
 
Samaa mieltä Mama13, että kultainen keskitie tässäkin asiassa.

Mutta kai tuossa tarkoitettiin, että voidaanko puhua yleistäen iästä, jossa EI-sanalla alkaa olla toivottua vaikutusta. Yllättävän pieni ymmärtää vallan hyvin sanan, mutta kuinka kauan jatkuu tämä ralli että rantataan pistokkeelta hellalle ja roskiksesta kenkähyllyyn.
 
Hyvin lapsikohtainen asia ja tuskin kovin tarkkaa ikää osaa sanoa, mutta uskoisin ap:n kohdalla helpottavan kaksivuotis syntymäpäivän lähestyessä. Vuoden ikäiselle on hyvä sanoa, kun hän meinaa kiellettyyn esineeseen koskea, alentamalla ääntä sanoen ei saa sekä muistamalla perustella miksi ei. Esim. uuninluukku, olen aina sanonut lapsille ai ai ei saa koskea se on kuuma tulee pipi, nyt nuorin juuri vuoden täyttänyt neitimme, menee uunin luo (tietää sen olevan kuuma, kun valo palaa) pyörittää päätään ei ein merkiksi ja lähtee pois. Hän käy nyt kadenvääntöä isänsä kanssa saako dvd-soittimen nappuloihin koskea, kokeilee selvästi isänsä reaktiota yrittäessään koskea siihen ja isän kieltäessä turauttaa krokotiilin kyyneleet ja lähtee pois. Soitin saa olla täysin rauhassa, kun isä ei ole kotona se on siis selvästi isän ja hänen juttu. Neitiä on kiinnostanut myös kukat, sitä kesti noin kuukausi ja muutaman äidin limoviikunasta nypityn lehden jälkeen kiinnostus lopahti, kun en asiaa noteerannut muutakuin kieltämällä ja lähtemällä itse pois. Meillä ei ole koskaan nosteltu tavaroita pois, sillä se on mielestäni "väärin", ei ole kivaa mennä kyläänkään jollei lapsi ole tottunut ympärillään oleviin tavaroihin ja joudut sitten sielläkin juoksemaan perässä jollei kietoa ymmärretä ja noudateta.
Kyllä se ei sanan jankuttaminen ja pois hakeminen lopulta tehoaa, kunhan muistaa ettei itse tilanteessa ylireagoi ja lapsi näin oleta saavansa pahanteolla sitä kaipaamaansa huomiota:)
 
Meilläkään en ole kukkia raivannut pois pojan tieltä (15kk) tai pahemmin muitakaan "kiellettyjä" juttuja. Välillä poika käy kukkia nykimässä ja tasan tarkkaan tietää, että niihin koskeminen on kiellettyä, sen näkee hänen ilmeestään ja elkeistään eli koettelee vanhempiaan.

Meillä poika on vasta nyt alkanut tutkimaan kaappeja yms. Aikaisemmin ne eivät häntä kiinnostaneet, joten nyt saa enemmän kieltää ja vahtia.
Meillä poika saa kotona käydä näppäilemässä dvd ja videoita ja tietsikkaa, tosin nämä asiat kiinnostavat häntä vain silloin kun näitä laitteita joku muu käyttää, joten siinä samalla on helppo poikaa vahtia ja kieltää, jos menee "liian pitkälle". Kylässä niihin laitteisiin poika ei sitten saa mennä, me vanhemmat pidämme siitä huolta.
Tiedän, että joku nyt sanoo, että lapsi menee sekaisin, kun ekaks saa jotain koskea ja sitten ei saakkaan. Mut meillä näin on mennyt ihan ok.

Parhaiten pojan saa jättämään jonkun kielletyn asian rauhaan, kun hänelle sen tilalle keksii jotain muuta paljon mielenkiintoisempaa.
 
Hauska ketju!

Kahden ensimmäisen lapsemme aikana monta kertaa harmittelin miten kurittomia lapsia kavereillamme on kun lapsensa "tekevät pahaa". Omamme noudattivat kieltoja viimeistään kolmella kiellolla/paikka ihan heti kun liikkeelle pääsivät. Olin ylpeä kasvattaja kun 7 kuukautinen vauvamme katsoi videolaitetta ja heilutti päällään "ein" ja vain katsoi videoita.

Palauduin maanpinnalle kun kolmas lapsemme lähti liikkeelle; hän ei uskonut millään konstilla mitään kieltoja. Vain jos hän sai itse kipeää tms. (esim. sormi jäi johonkin jumiin) hän alkoi välttää niitä paikkoja. Samanluontoinen on myös neljäs lapsemme.

Eli meillä on neljä samalla tavalla kiellettyä lasta ja kaksi vain on totellut ja kahden kanssa taistellaan. Luonnehan siinä kasvaa lapsilla ja vanhemmilla.
 
Mun mielestä on aika mahdotonta saada kaikki tai edes melkein kaikki lapselta kielletty pois näkyviltä. Meillä on päädytty siihen, että selkeästi vaaralliset jutut (esim. myrkylliset kukat) on nostettu ylös, mutta muuten on vaan sitten kiellettävä ja juostava perässä.

Meidän pian 11k poika ei todellakaan opi helpolla, tietää kyllä, että koskea ei saa, ja pudistaa päätään mennessään painamaan stereot päälle tms., mutta menee silti, vaikka kuinka vihaisesti kiljaisisi sen ein. Ja kyllä mulla menee iso osa päivästä juuri tuohon perässä juoksemiseen, mutta minkäs teet. Osin on varmaan huomionkin hakemista, mutta kyllä huomaa, että lähinnä poika on kiinnostunut kaikesta, missä on nappuloita ja johtoja. On sitten annettu pojalle mm. oma näppäimistö (käytöstä poistettu), sen kanssa jaksaa touhuta (isäänsä tulee kai...), ja se on vähän vähentänyt hinkua oikealle näppäimistölle. Lempipuuhaa on mennä stereon nappulalle, kun siitä saa äänen kuulumaan... ihan niin kuin lempilelustakin, josta nappia painamalla tulee musiikkia.

Mutta tosiaan täälläkin odotellaan sitä, että alkaisi uskoa. Kun esim. kukkia on niin paljon, että korkealla ei ole tilaa ja telkkaria yms. on aika huono lähteä siirtämään...
 
meidän poika on juuri kuin tuo Sintin poika!
kaikki jossa on nappuloita, valoja ja jotain teknistä kiinnostaa...
poika on 2,5v ja edelleen sama vaihe. ihan kiltti poika kyllä muuten, mutta jos jotain edellämainittua, menee korvat tukkoon...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa