Milloin kertoa lapselle, vai kertoako lainkaan?

Poikamme kaksonen menehtyi sikiövaiheessa, sain siis keskenmenon. Toinen vauvoista kehittyi vahvaksi ja terveeksi lapseksi, eikä tiedä alkuraskauden tragediasta mitään. Pitäisikö hänen tietääkään? Mitä olette mieltä?

 

Kyllä mä kertoisin. Tosin en osaa sanoa missä vaiheessa.

Mä uskon jotenkin sellaiseen, että kaksosilla on niin vahva yhteys, että lapsesi tuntee jotain puuttuvan.

Okei, ehkä mä olen vähän hölmö...

 

Mun mielestä ei pidä kertoa. Tai voit kertoa kun poikasi on aikuinen.

 

Mun mielestä ei pidä kertoa. Tai voit kertoa kun poikasi on aikuinen.

Mäkin ajattelin, et ehkä sit aikuisena...

 

Han tulee kysymaan, ellet kerro.

 

En jaksa uskoa tuohon yhteysjuttuun, siis siihen, että lapsi "tietäisi" kaksosesta ilman, että kerrot siitä hänelle.

Tunnen kaksikin ihmistä, joilta on aikuisiällä leikattu heidän oma kehittymättä jäänyt kaksonen kehostaan. Ilmeisesti on aika yleistä, että kaksosparin toinen osapuoli jää kehittymättä ja menehtyy jo kohdussa. Eipä noilla tutuillani ainakaan ollut minkäänlaista aavistusta siitä, että heillä olisi voinut olla kaksonen.

Äitinä kertoisin asiasta vasta, kun lapsi on aikuinen. Jos silloinkaan.

 

Kertoisin kyllä jo joskus teini-iässä tai 18 v paikkeilla, kun ymmärtää asioista edes jotain... Muista kuitenkin sanoa, että se on aika yleistä ja varmasti on monella muullakin käynyt näin, mutta eivät edes tiedä, kun ei käyneet niin ajoissa ultrassa.

 

voit kertoa asian jo aika pienelle. Meillä kerrottiin n. 3 v lähtien, että sisarus kuoli, mutta se ei ollut elossa olevan vika vaan niin vaan tapahtui. Lapsi ymmärsi asian hyvin ja nyt aikuisena on sanonut, kuinka hyvä oli tietää asia ajoissa. ei siinä oo mitään traumatisoivaa jos totuuden kertoo, koska ei elossa oleva lapsi ole tehnyt mitään väärää.

 

Jos silloinkaan, alkio kun ei nyt ole verrattavissa ihmiseen vielä.

 

sinulle tiedoksi, että tänään tulee inhimillisessä tekijässä kohtukuolemasta, eli siellä kertoo mm sellai nen äiti tarinansa, jolla toinen kaksosista menehtyi kohtuun ja hän kantoi 3 kk sisällään elävää ja kuollutta lasta yhtäaikaa. Netistä löytyy myös vertaistueksi tarkoitetut sivut www.yksinkaksonen.fi.

minusta on luonnollista kertoa lapselle asiasta sitten kun hän on sen ikäinen että odotusajasta ja raskaudesta voi jotain ymmärtää.

ja viimeiselle kommentoijalla sitten sanoisin, että kyllä se sikiökin kuule on ihminen...vai kissaksi tai koiraksi häntä kuvitellaan kun häntä esim ultrassa rv 10 voidaan katsoa??

 

Jos silloinkaan, alkio kun ei nyt ole verrattavissa ihmiseen vielä.

no ja niinhän se todella on, että jotkut on ihmisiä kohdussa, mutta sitten käy kuten sinulle, että muuttuvat aasiksi aikuistuttuaan. surullista, mutta totta.

 

[QUOTE="minä";22112152]sinulle tiedoksi, että tänään tulee inhimillisessä tekijässä kohtukuolemasta, eli siellä kertoo mm sellai nen äiti tarinansa, jolla toinen kaksosista menehtyi kohtuun ja hän kantoi 3 kk sisällään elävää ja kuollutta lasta yhtäaikaa. Netistä löytyy myös vertaistueksi tarkoitetut sivut Etusivu.

minusta on luonnollista kertoa lapselle asiasta sitten kun hän on sen ikäinen että odotusajasta ja raskaudesta voi jotain ymmärtää.

ja viimeiselle kommentoijalla sitten sanoisin, että kyllä se sikiökin kuule on ihminen...vai kissaksi tai koiraksi häntä kuvitellaan kun häntä esim ultrassa rv 10 voidaan katsoa??[/QUOTE]

No onko 10vko sikiöllä jo sellainen aivotoiminta että tietää toisen sikiön olemassa olosta ja osaa kaivata sitä?

 

No onko 10vko sikiöllä jo sellainen aivotoiminta että tietää toisen sikiön olemassa olosta ja osaa kaivata sitä?

no jos aivotoiminnan kehittyneisyyttä pidetään ihmisyyden mittana, niin sinun mielestäsi esim vaikeasti kehitysvammaiset eivät sitten ole ihmisiä... eli tyhmä ja ajattelematon kommentti tämäkin. Ja toisekseen olennaista asiassa ei ole se, että osaako kymmenen viikkoinen sikiö kaivata tai tietää jotain, vaan siitä, että onko eloonjääneellä sisaruksella oikeus tai tarvetta tietää, että hänen lisäkseen odotettiin alkuun toistakin lasta.

kyllä minä ainakin tiedän tasan montako kertaa äitini on ollut raskaana ja montako sisarusta minulla on (mahdollisesti olisi) eikä se tieto minua traumatisoi tai järkytä mitenkään.

 

Kertoisin kun on vanhempi (kun tajuaa lisääntymisestä biologisessa mielessä).

 

no jos aivotoiminnan kehittyneisyyttä pidetään ihmisyyden mittana, niin sinun mielestäsi esim vaikeasti kehitysvammaiset eivät sitten ole ihmisiä... eli tyhmä ja ajattelematon kommentti tämäkin. Ja toisekseen olennaista asiassa ei ole se, että osaako kymmenen viikkoinen sikiö kaivata tai tietää jotain, vaan siitä, että onko eloonjääneellä sisaruksella oikeus tai tarvetta tietää, että hänen lisäkseen odotettiin alkuun toistakin lasta.

kyllä minä ainakin tiedän tasan montako kertaa äitini on ollut raskaana ja montako sisarusta minulla on (mahdollisesti olisi) eikä se tieto minua traumatisoi tai järkytä mitenkään.

Kysyin tietääkö sikiö toisen sikiön olemassaolosta, en siitä mikä on ihmisyyden mitta. Eli todella typerä vastaus sinulta.

 

Ei ainakaan kannata kertoa kun poika murrosiässä, voi kääntää asiat päässään päälaelleen ja ajatella vaikka mitä. Voit kertoa esim aikuisena vaikka. Tai esim kun on 7v, kovin pienelle ei ehkä tarvi kerota ja koululaiselle sitten jo voi mielestäni.

Kyllä sä tiedät koska se hetki on, tulee sellanen hetki kun sä mietit että nyt vois asiasta puhua

 

Mun mielestä pitäisi kertoa. Niin paljon kuullut tuosta kaksosten "yhteydestä" ja muutenkin ihan hyvä tieto esim jatkon kannalta kun lapsi alkaa omaa perhettä perustamaan. Kyllä siitä voisi puhua jo melko nuorena.

 

en osaa sanoa. kysyisin lasten psykologilta

 

Minusta kannattaa kertoa mahdollisimman pian. Silloin kun lapsi yleensäkin alkaa kysellä asioista ja niistä muutenkin puhutaan.

 

Itse olen kaivannut koko lapsuuteni isoveljeä. Ei sellaista ole olemassakaan ja kaipaus loppui siihen kun murrosiässä kuulin, että äidillä oli ollut keskenmeno ennen minua.

 

Mä kuvittelisin että kertoisin heti kun lapsi alkaa tajuta asioita. Että kertoisin vaan että hänellä on kaksossisko taivaassa tai jotain vastaavaa. Mä luulen ettei lapsi tajua sitä isoksikaan tragediaksi, koko ajatus siitä että on ollut joskus äidin masussa jne on niin absurdi että se on varmaan ihan vaan yksi kummallinen juttu muiden joukossa. Mutta siis en yrittäisikään selittää että se oli kauhean surullista tms. koska eihän se sille lapselle nyt erityisen surullista tarvitse olla, se on äidin suru ja äiti kantaa sen ihan ite.

Mutta siis enhän mä osaa varmaksi sanoa miten toimisin.

 

Mun mielestä ei pidä kertoa. Tai voit kertoa kun poikasi on aikuinen.

Näin juuri.

 

Me saatiin tietää joskus teini-iässä, että veljeni oli kaksonen joista toinen menehtyi jo alkuvaiheessa. Eipä se meitä juurikaan järkyttänyt tai mitään, koska ei se koskaan ollut lapseksi asti kehittynyt tai me oltu tätä menetettyä sisarusta koskaan tunnettu, tavallaan ei sitä koettu menetyksenä. Äidille asia on täysin eri kuin lapsille. Veli ei ole koskaan kaksoissisaruksensa perään mitenkään "haikaillut", tai kokenut selittämätöntä kaipausta mistä jotkut täällä höpisevät.

Äidin kaksoisveli syntyi kuolleena ja vanhempansa kyllä jaksoivat aina syyllistää äitiä siitä, että hän jäi eloon ja veli menehtyi. Kun lapselle kertoo, että on ollut kaksonen ja sisarus on menehtynyt, tärkeintä on tehdä selväksi, ettei se ole elossa olevan lapsen vika, vaan niin on vain käynyt. Mikä nyt itsestään tuntuu oikealta, kertoakko kun lapsi on teini-iässä tai kun alkaa kysellä mistä lapset tulevat. Ehkä silloin kun ymmärtää biologiasta ja lisääntymisestä jo jotain.

 

en kertois. Kyse on keskenmenosta, eikä mun keskenmenot kuulu mun lapsille. Sit jos olisit synnyttänyt tän kuolleen kaksosen, niin tilanne olis varmaan sisaruksellekin konkreettisempi. Mut varhaisraskauden keskenmenolla en usko lapselle kamalasti olevan merkitystä. Se on lähinnä venhempien menetys.

 

[QUOTE="iina";22111413]Tunnen kaksikin ihmistä, joilta on aikuisiällä leikattu heidän oma kehittymättä jäänyt kaksonen kehostaan. Ilmeisesti on aika yleistä, että kaksosparin toinen osapuoli jää kehittymättä ja menehtyy jo kohdussa. Eipä noilla tutuillani ainakaan ollut minkäänlaista aavistusta siitä, että heillä olisi voinut olla kaksonen.[/QUOTE]

Minulta myös leikattiin "kaksonen" toisesta rinnastani. On hyvinkin yleistä, tiedän monta muutakin tapausta.