Milloin ja miten naimisiin, kun "kaikki muutkin menee" ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anu-
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

anu-

Vieras
Tämä ei ole varsinaisesti häähumuasiaa, siksi kysyn täällä parisuhdepalstalla.

Olemme hieman yli kolmekymppinen pari, joka tietää olevansa menossa naimisiin parin vuoden aikana. Nyt ongelmana ovat kuitenkin häiden pitotapa ja aikataulu.

Nimittäin kaikki ystäväpariskunnat menevät naimisiin joko nyt, ensi vuonna, tai osa on jooa varannut häänsä vuodelle 2009. Minusta tuntuu, että jos nyt alan ilmoitella häistä, se on muiden perässä menemistä. Sitten nämä aikaisemmin varanneet olisivat myös valinneet kaiken ensin (juhlapaikan, tyylin, kukkien väriä myöten). Tämä on kärjistettyä, mutta ongelma on: miten pitää erilaiset häät, ja milloin ne sitten pitäisi? Neljän vuoden päästä? Salahäätkään eivät käy, koska ne on kaveripiirissä jo pidetty.

Kysyn ihan tosissani, koska en tunne tällaista etikettiä. Itseäni saattaisi harmittaa, jos vaikka syntymäpäiväjuhlieni jälkeen joku pitäisi aivan samanlaiset.

Onko kellään ideoita?

 
Luultavasti ihan mikä tahansa hääjuttu jonka teette on tehty jo joskus jonkun toimesta. Sen vuoksi olisi tärkeää olla ajattelematta muita, vaan teette häissänne vain niitä asioita, jotka ovat teille itsellenne tärkeitä. Minusta ei kannata liikaa miettiä häitä erikoisuudentavoittelumielessä, vaan sillä tavoin, että sinulle ja miehellesi jää kummallekin ihana muisto häätilaisuudesta.

Olen itse ollut kerran naimisissa ja meille tärkeää oli se, että sitoudumme toisiimme, mutta myös se, että saimme järjestää läheisimmillemme rennot juhlat, joissa kaikilla olisi hauskaa. Emme olleet aiemmin juuri juhlia järjestelleet emmekä tottuneet olemaan juhlien keskipisteenä, joten kokemus oli siltäkin osin uusi. Juhlavieraiden mielestä juhlamme olivat hauskat häät ja meillekin kokemus oli rankka mutta ihana.

Itselleni häissä oli tärkeää yhdistää perinteiden noudattamista ja omia mieltymyksiä. Siksi halusimme häät perinteisessä, kauniissa, vanhassa puukirkossa, mutta esimerkiksi häämarsseista toinen oli perinteinen ja poislähtiessä sitten taas erikoisempi. Myös häävalssi ei ollut perinteinen, mutta sitä seuraava toinen valssi taas oli. Hääpöydän antimista löytyi perinteisiä tarjoamisia, mutta myös eksoottisempaa syötävää, joista itse pidimme. Koska emme kumpikaan juo alkoholia, hääjuhlassa ei tarjottu alkoholia (paitsi shampanjalasilliset), mutta jatkot olivat ravintolan kabinetissa klo 22 alkaen, jossa me hääpari olimme vain vähän aikaa (halusimme aikaa myös toisillemme hääyönä), mutta juhlimishaluiset ja janoiset jäivät jatkamaan juhlia. Lapsiperheet lähtivät kotiin jo aiemmin.

Kannattaa myös myöntää se, että ihmiselämässä tietyt asiat tapahtuvat tiettyihin aikoihin. Esimerkiksi harva menee naimisiin opiskeluaikana, vaan odottaa, että valmistuu ja saa työpaikan, joten käytännössä moni hääpari (ainakin ekaa kertaa naimisiin menevä) on 25-35 vuotias. Jos oma kaveripiiri on tullut opiskelupaikoista (esim. lukiosta ja jatko-opintopaikoista), niin on ihan selvää, että vauvat, häät jne tapahtuvat suunnilleen saman ikäisinä. Ei silloin välttämättä ole kyseessä mitenkään muiden matkiminen, vaan asioiden eteneminen ihan luonnollisella tavalla. Moni nimittäin haluaa naimisiin yhä ennen vauvan hankkimista ja perheenlisäyksen kanssa taas ei voi odotella kymmeniä vuosia. Jos erikoisuutta haluaa, niin voihan sitä odotella esim. 65-vuotiaaksi ja mennä ekaa kertaa naimisiin vasta jäätyään eläkkeelle!!!
 
Mielestäni häiden järjestelyssä mennään nykyään jo vähän liian pitkälle erikoisuutta tavoitellessa. Se mikä tulee aidosti omasta sydämestä, on ookoo ratkaisu, vaikka ei huippuerikoinen olisikaan - silloin häistä tulee omasi näköiset ja tuntuiset.

Itse etsin bändin häihin keltaisilta sivuilta. Häävalssi oli uutta tuotantoa, jota bändi ei ollut koskaan soittanut, mutta hyvin ehtivät viikossa opetella. Rohkeasti vain toteuttamaan omaa tyyliä.

Hääpuvun ostin naistenvaateliikkeestä; oli se valkoinen, muttei oikea hääpuku: kultaa ja pitsiä, ranskalainen leninki, jota monet vieraista kehuivat.

Tahdon siis vain kertoa, ettei kannata ottaa niin kirjaimellisesti kaikkea, mitä kuulee muiden järjestävän eli mikä kuuluisi etikettiin ja mikä ei. Mitä teemoja muilla häissä on, ettei tulisi samoja jne. Ajankohta - minusta tuntuisi kamalalta suunnitella häitä vuosia!

Samoin kuin häät ja lasten saaminen "kaikilla" ystävä- ja tuttavapiirissä tapahtuu samoihin aikoihin, niin myös eroaminen; kun ystäväni oli eronnut, sitten minä, sitten hän ja hän... tuntui, että levitänkö epidemiaa!

Onnea sinulle pohdinnoissa, ota rennommin - mitään katastrofia ei synny.
 
Ai miten niin salahäät eivät käy, koska nekin on jo kaveripiirissä pidetty? Jos ne ovat salahäät, niin eihän siellä silloin ole ketään, ja pääsette pälkähästä...

 
Yksi hyvä vinkki on katsella häälehtiä tai vaikka telkkarista nyt tulevaa Satuhäät-ohjelmaa, joissa näkee käytännössä, että millaisia hääjuhlia on olemassa. Joku haluaa prinsessahäät, toinen koko suvulle järjestettävät mahtavat pitohäät, joku haluaa noudattaa kaikkia traditioita, joku taas jättää sukulaiset pois ja kutsuu vain kavereita jne. Kaikki on mahdollista. Voi mennä naimisiin maistraatissa tai kirkossa tai voi ensiksi mennä naimisiin maistraatissa intiimisti esim. vanhempien ja sisarusten läsnäollessa ja sen jälkeen järjestää ns. kirkkosiunauksen, johon kutsuu kavereita (ei sukulaisia jne).

Joskus unohtuu pariskunnilta se, että miksi häitä vietetään. Minusta kyseessä on kahden aikuisen toisiaan rakastavan ihmisen julkinen rakkaudentunnustus. Avioliittoon vihkiminen ja hääjuhla ovat eri asioita. Minusta vihkiminen on se pääasia ja kaikki muu sitten pelkkää viihdykettä. Jos itse olet tyytyväinen, se on pääasia. Älä mieti tilaisuutta liikaa ulkopuolisten silmissä. Sillä ei ole merkitystä, oletteko ystäväpiirissänne ekat, viidennet vai viidennettoista, jotka menevät naimisiin. Fakta kuitenkin on se, että osa avioliitoista kariutuu ekan avioliittovuoden aikana. Moni n. 30 vuotiaana avioituva huomaa olevansa uudestaan sinkkuna n. 40-vuotiaana. Tosin jos ei uskalla mennä naimisiin avioeron pelossa, niin onhan sekin yksi ratkaisu.

Voihan sitä vaikka mennä naimisiin ulkomaillakin, jos rahat antaa myöden. Vihkimisen voi myös järjestää jossakin ulkotiloissa, kesämökillä jne. Eräät aivan ihanat häät, joissa olin, järjestettiin sulhaselle rakkaalla mummolan mökillä, jonne oli kutsuttu vain noin 25 vierasta ja tarjolla oli kotiruokaa. Tilaisuus oli tosi lämminhenkinen ja intiimi, koska kaikki vieraat tunsivat toisensa jo entuudestaan.

On myös hääjuhlia, jotka ovat aluksi ristiäiset ja yllätyksenä vieraille myös häät.
 
ovat jo virkistävä poikkeus kaikkien kesähäiden joukossa.

Ja vaikuttaa siltä, että saat erilaiset häät vain olemalla hössöttämästä kaikista hääkarkeista ja kutsuista. Niihin tuntuu menevän nykymorsiamilla paljon aikaa ja energiaa.

Pakko mainita tässä yhteydessä, että olen kummastellut tätä intoa keksiä jokin 'teema' häiden koristelulle. On merellistä teemaa jne.

Minusta häiden teema on se naimisiin meno, sitä ei tarvitse koristella yhtään. Jos pariskunta on onnellinen ja paikalla on heitä rakastavia ihmisiä, juhlista tulee onnistuneet.

Tee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu.
 
En ymmärrä miksi stressaat mitä muut ajattelevat. Häät ovat teidän kahden juttu. Tässä asiassa kannattaa kuunnella vain omaa sydäntään. Ja miehen, tietenkin.

Itse en ole häistä haaveillut tai niitä suunnitellut. Olen ollut kolmen ystävän kaasona kaveripiirimme "hääbuumissa" joka nyt parhaillaan meneillään (olemme kaikki 28-35v). Paras ystäväni, joka näiden hääjuttujen takia jäämässä siis ex-kaveriksi, on suunnitellut 3 vuotta häitään ja menossa nyt elokuussa naimisiin.

Olen kuunnellut ja auttanut häärumbassa jo pari vuotta. Hän on perfektionisti ja haluaa suuret/hienot/täydelliset häät. Itseä on alkanut stressaamaan kaikki häihin liittyvä.

Kun mies sitten kosi minua pari viikkoa sitten, sovimme että menemme nyt syksyllä naimisiin. Juteltiin miehen kanssa ja oltiin ihan samaa mieltä kaikesta. Pidetään pienet, meidän näköiset juhlat, jotka eivät ole mitkään "rennot bileet", koska olemme bilettäneet ihan tarpeeksi. Kutsumme vain pari ystävää ja perheet, eli ihmiset jotka todella ovat onnellisia meidän puolesta. Pääasia on että sitoudumme toisiimme. Eli maistraatti, sitten syömään ja seuraavana päivänä häämatkalle. Hääpäivän valkkasimme sen mukaan, miten saimme matkakohteeseemme liput sunnuntaiaamuksi.

Ystäväni ilme oli pöyristynyt, kun kerroin tästä onnellisesta tulevasta tapahtumasta. Hän suurin piirtein sanoi, ettemme voi mennä naimisiin. Oli myös järkyttynyt siitä, että minä, joka olen seurustellut puolet vähemmän aikaa kuin hän, "pääsee" naimisiin nyt jo. Ettemme mitenkään voi mennä naimisiin. Enkä ymmärrä, että häiden suunnittelu vie vähintään vuoden. Ja että kuka idiootti menee syksyllä naimisiin ja jossain hikisessä maistraatissa? Ja että kutsuthan olisi pitänyt lähettää jo.

Olen tosi onnellinen, että teemme juuri miltä tuntuu ja juuri niin kuin itse haluamme. En tarvitse valkoista pukua, morsiusneitoja ja häävalsseja, vaan haluan että tämä on minun ja mieheni erityinen rakkauden päivä.

Miehellä on todella laaja ystäväpiiri, ja hän on asunut ulkomailla, emmekä kutsu häihimme melkein ketään. Miehen kaverit ymmärsivät meitä täysin, ja ovat nyt suunnittelemassa mielettömiä viikon kestäviä polttareita. Se on mielestäni ihanaa; mies saa kunnon juhlat ja häät ovat vain meidän.

Anteeksi jaaritteluni: Pointti oli siis se, että oikeat hyvät ystävät ymmärtävät kyllä ja tukevat, kun taas sellaiset ystävät, jotka eivät ystäviä oikeasti olekaan, eivät ymmärrä.
 
Olisipa kesässä yksi viikonloppu ettei joku ole keksinyt juhlia- jokaiselle on juhlat mutta missä kesäloma?

Skippaan rohkeasti kesän juhlat, talvihäät piristäisivät kun talvella ei ole muutakaan iloa elämässä, vain kylmä ja vihma. talvella on kiva kokoontu ihmisten kesken.
kesällä pärjää ilman turhia näyttäytymistilaisuuksia ja pukudraamoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja downlow morsian:
Olen ollut kolmen ystävän kaasona kaveripiirimme "hääbuumissa" joka nyt parhaillaan meneillään (olemme kaikki 28-35v). Paras ystäväni, joka näiden hääjuttujen takia jäämässä siis ex-kaveriksi, on suunnitellut 3 vuotta häitään ja menossa nyt elokuussa naimisiin. - - Ystäväni ilme oli pöyristynyt, kun kerroin tästä onnellisesta tulevasta tapahtumasta. Hän suurin piirtein sanoi, ettemme voi mennä naimisiin. Oli myös järkyttynyt siitä, että minä, joka olen seurustellut puolet vähemmän aikaa kuin hän, "pääsee" naimisiin nyt jo.

Onnea teille! Ihan uskomaton tuo ystäväsi, mutta jotain tuollaista hieman pelkäänkin. Tiedämme aika tarkkaan, minkälaiset juhlat haluaisimme, mutta silti tuntuu että kaikki pitäisi olla tehnyt ensin, jottei tulisi näitä jälkikäteen kommentoijia.

Minulla on juuri samanlainen tilanne, olen ollut kaasona sen tuhat kertaa ja nyt on taas hääbuumia tulossa. Jos tässä hurauttaisi naimisiin ennen muita, saattaisi jotain ikävää tapahtua. Huh, kaikenlaista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja anu-:
jos nyt alan ilmoitella häistä, se on muiden perässä menemistä. Sitten nämä aikaisemmin varanneet olisivat myös valinneet kaiken ensin (juhlapaikan, tyylin, kukkien väriä myöten). Tämä on kärjistettyä, mutta ongelma on: miten pitää erilaiset häät.

Onko kellään ideoita?

Vietätte häät soihtujen valossa jossain maanalaisessa luolassa turkiksiin pukeutuneina ja syötte tönkkösuolattua muikkua vahvan oluen kera. Hääohjelmaan kuuluu olmien etsintä ja liiskaus, joukkotappelu, morsiamen lääppiminen ja solvauskilpailu. Kukkina voisitte käyttää vaikka suopursua ja tuoksunääpikkää.

Oikeasti jos et itse keksi omaperäistä ideaa, on varmasti omaperäisempää olla menemättä naimisiin.
 
Oikeasti jos et itse keksi omaperäistä ideaa, on varmasti omaperäisempää olla menemättä naimisiin. "

samaa mieltä!
jos ei ITSE pysty keksiä mitään sille tyypille niin ei se taida ollakkaan se oikea!

jos seurustelee sen oikean kaa niin kaikki menee ihan luonnollisesti ,ideoita hään suhteen riittänee! heh heh heh heli heeee! :D
 

Yhteistyössä