Toggle sidebar

Milloin itsenäisempi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
?

*

Vieras
Ihan aattelin kysyy millon vauva muuttuu itsenäisemmäksi. Eli jos nyt vuoden iässä ei viel oikein kävele, eikä juttele, ei varsinaisesti osaa viel leikkiä, vaan katselee ja heittelee leluja, tarttuu joka astiaan,kukkaan, kaukosäätimeen ja joko heittää,puottaa tai kaataa sen...

Niin milloin olette huomanneet, että lapsihan osaa olla kahvipöydässä niin ettei kaada maitokannua tai vedä pöytäliinaa, osaa toimia edes vähän itsekseen on tullut niin sanotusti ""isoksi"" vauvaksi. En oikein osaa selittää mitä ajan takaa mut jospa joku ymmärtäisi.

Meillä nimittäin mennään just nykimään niitä mitä ei sais, eli kännykkää olisi tosi mielekästä tutkii ja puotella, kukan lehdet olisi kiva repiä ja syödä ja muutenkin lasiset astiat/maljakot/esineet ois kiva ottaa lelukseen. Oletteko poimineet kaikki särkyvät/kieletyt asiat aina piiloon vai eikö lapsenne niitä särje. Tuntuu et koko ajan saa olla kieltämässä ja estämässä ettei koko talo tuhoudu.

Kahvipöydässä jos poika on joskus jäänyt liian lähelle niin maitokannu on kaatunut pitkin pöytää, ei se tietenkään ole vauvan tarkoitus ollut, vaan omaa tyhmyyttäni...
 
No tuossa iässä minä keräilin vielä kaikki särkyvät tavarat pois ulottuvilta. Lapsi oppi kävelemään kymmenen kuukauden iässä ja itsenäistyi siltä osin, mutta järki ei pelannut vielä silloin. Into liikkumiseen oli niin kova, että siinä äidin eit olivat pelkkää korvissa solisevaa taustamusiikkia.

Reilun vuoden iässä huomasimme, että hän muistaa ne muutamat ehdottomat eit, joita meillä kotona oli. Siitä asti aloimme sitten enemmän kieltämään ja vähemmän keräilemään tavaroita pois ulottuvilta.

Nyt puolitoistavuotiaana on tullut ensimmäistä kertaa itsenäisen leikin ""oireita"". Lapsi saattaa lukea kirjaa, leikkiä autolla tai katsella ikkunasta ulos jo pitkänkin aikaa, jos hyvä hetki sattuu. Puolessa vuodessa on siis tuon suhteen tapahtunut iso kehitys.

Vaan sitä puhetta meillä vielä odotellaan, muutamia sanoja vain on käytössä..

Tsemppiä! Tuo ikä on hankala, kun jalat alkavat pelaamaan, mutta pää ei pysy mukana.
 
Jep, puoltoista vuotta meilläkin on ja nyt on semmosia hetkiä havaittavissa että häipyy iltasella laittaessani ruokaa seuraavaksi päiväksi johonkin touhailemaan itsekseen, istuu sohvalla katsomassa tv:tä, järjestelee kenkiä tmv...:), mutta kyllä se sitä äidin kyljessä riekkumista on vielä. Meillä on ollu (ainakin muiden mielestä) rauhallinen lapsi. Tiedä sitten mutta me ei nostettu mitään ulottuvilta pois. Kiellettiin sitten vasta jos meni ottamaan oikeasti kiellettyä tavaraa, nimittäin huomasin että jos kielsi jo etukäteen tai siirsi tavaraa niin se asia kyllä kiinnitti lapsen huomion ja epäkiinnostavasta tavarasta tulikin superkiinnostava. Myöskin se että kielto pitäs olla mun mielestä lyhyt ja ytimekäs, sekä ehdoton; vähän niinkuin koiralla :) (älkää nyt kukaan suuttuko). Ei lapsi voi ymmärtää jos se sanotaan että eisaaottaakukkaakunsiitätuleesotku...., lapsi ei erota pitkästä kieltolauseesta oleellista. Vaan kun kiellettyä asiaa meillä aiottaan tehdä niin meillä sanotaan ytimekkäästi EI, ei huutamalla mutta painokkaasti. On tepsiny tähän saakka. Joojoo, tiedän kyllä ettei tepsi murkkuikään mutta tällä on pärjätty nyt. Meillä alettiin pikkuhiljaa kieltää jo alle 1v:na sitämukaa kun liikkeelle lähti ja teki kiellettyjä. TOiset kun sanoo ettei alle 1v;sta hyödytä kieltää? Tulipas pitkältä taas.
 
Mä tiän mitä tarkotat =) Ja muakin kiinnostaa sama asia. Meidän 11.5 kk poika tarttuu kyllä IHAN kaikkeen kiellettyyn, jos ne on hänen ulottuville jätetty. Kielloilla ei tunnu olevan yhtään minkäänlaista tehoa.

Kirjahyllylle olen kieltänyt menemästä ainakin 181900 kertaa ja nyt kyllästyin ja rakensin barrikadin, kun kaikki alahyllyjen kirjat alkaa olla revitty jostain päin. Sanoin joka ikinen kerta kirjahyllylle menon yhteydessä tiukasti EI ja ohjasin pojan muualle, mutta jaksoi siis 4 KUUKAUTTA konttia kirjojen kimppuun heti, kun silmä vältti. Ja jaksaisi edelleen, jos pääsisi.

Ruokapöydässä poika on nyt onneksi hiukan vähentänyt riehumistaan, kun on saanut harjoitella ruokailuvälineidensä käyttöä. Ei silti mitään uskalla vielä lähelle jättää.. Mutta ihan kaikki ei välttämättä lennä lattialle =)

Meidän poitsu on sen puoleen ""itsenäinen"", että saattaa leikkiä todella kauan itsekseen. Tänäänkin meni huoneeseensa, sulki oven ja leikki siellä puoli tuntia hiljaa autoillaan. Muutenkaan ei ole lahkeessa roikkuvaa tyyppiä. Mutta jos jotain kiellettyä olisi saatavilla, niin olisikin mentävä perässä koko ajan.

Ymmärrän poikaa sikäli, että hän on vain loputtoman utelias. Kaukosäätimestä hän tietää esim, että kun sen heittää lattialle, patterikotelon kansi irtoaa ja patterit saa ulos. Puhelimet taas alkavat joskus soimaan. Jokaisessa kirjassa on erilaiset sivut sisällä. Joka kaapissa on jänniä tavaroita. Tavarat pyörivät eri lailla pudotessaan lattialle. Mutta on se välillä niiin rasittavaa =) Koska se alkaa uskomaan?
 
""Niin milloin olette huomanneet, että lapsihan osaa olla kahvipöydässä niin ettei kaada maitokannua""

Tuohon teksisi mieli sanoa, että ei ikinä, meillä esimurkutkin kaatelevat huitoessaan pöydälle kaikkea mahdollista :)

Mutta ihan oikeasti, yksilöllisesti varmaan joskus 1-2 vuoden paikkeilla oppivat hallitsemaan paremmin hienomotorisia toimintoja, niin ettei ainakaan vahingossa kaatele kannua. Toinen juttu onkin opettaa lapselle, että pöydälle ei kaadeta maitoa, vaikka se niin jumalattoman hauskaa onkin.
Meilläkin 1v3kk poika säätää JOKA PAIKASSA niin paljon kaikkea mistä kiinni saa, että heikompia hirvittää. On kerätty parempaan talteen sellaiset tavarat, millä voisi satuttaa itseään tai minkä rikkoutuminen harmittaisi liikaa.

Jo nyt poika touhuaa joskus itsekseen ""omia hommiaan"" eli saattaa katsella kirjaa pitkään itsekseen tai tutkia lelujaan. Ja joka päivä tapahtuu vähän kehitystä, aina opitaan jotain uusia juttuja. Vanhemmilla lapsilla tämä ""isoksi"" kasvaminen on tapahtunut juuri tuon 1-2 vuoden välillä, tyttärillä nopeammin kuin pojalla.
 
Meillä nostin suosiolla särkyvät tavarat pois lapsen ulottuvilta. Onneksi asuttiin molempien lasten vauvavaihe remontoimattomassa talossa, jossa esimerkiksi keittiön kaapit oli niin tiukat, että vauvat ei jaksaneet niitä availla.

Kaukosäätimiä yms. asioita sitten vain nostin ylemmäs hyllylle, ettei vauva yletä. Pöytäliinoja en tosiaankaan pitänyt pöydillä. Tällä tavoin ei tarvinnut olla ""kieltoautomaatti"", vaan otin tavoitteekseni, että ne mitä kiellän, niin sitten oikeasti myös tarkoitan sitä. Meillä ainakin talviaikaan kuuma takka oli sellainen ehdoton EI, mutta muutoin jos vauva halusi vaikka imeskellä eteisessä kengännauhoja, niin siitä vaan.

AP:lle sanoisin, että ole vaan ihan tyytyväinen, ettei lapsesi vielä kävele. Omat vauvani lähtivät 10 kk:n tienoilla liikkeelle, joten he ylettivät enemmän kuin sinun vielä kävelemätön vauvasi ja älliä päässä oli kuitenkin ihan yhtä vähän kuin kenellä tahansa toisella vastaavanikäisellä.

Ruokapöydässä kannattaa antaa lapselle muoviset astiat ja siihen vähän ruokaa, niin hän saa osallistua aina itse syömiseen. Jos pöydän pintaa käy sääliksi, voi harkita muovisen pöytäliinan ostoa, jonka kiinnittää nastoilla kiinni.

Tuo ""maailmaan tutustuminen"" on kieltämättä aika raskasta, mutta toisaalta se vaihe menee kyllä ohi pikkuhiljaa. Kun lapsi oppii puhumaan, hänelle on helpompi selittää asioita. Joku sanoikin tuossa aiemmin, että liian pitkät selostukset menee vauvalta ""yli hilseen"". Silloin on vaan helpompi sanoa tiukka EI ja nostaa vauva pois ja antaa vaikka joku toinen tavara tutkittavaksi. Pidempiä selityksiä voi antaa vähän isompana.
 
Kiitoksia vastauksista!

Tosiaan vauvani (kuulostaa hullulle sanoo enää vauva) on 7kk vanhasta asti kävellyt tukea vasten ja tuolloin kun tuon kirjoitin niin samaisena iltana sit lähti kävelemään et nyt se on sit menoa. Tänään on 1v synttärit.

Meillä harmikseen on kaikki kaapit ja hyllyt matalia niin että jokaisesta vauva ylttää tavaroita ottamaan. Mutta olen koittanut kaikki koriste esineet siirtämään mahdollisimman kauas reunasta. Keittiön kaapit ovat vanhoja ja helposti auki saatavia ja muutaman kerran sormet jo väliin jääneetkin, onneksi ei pahasti.

keittiön ja olohuoneen pöydät lasia. et ei ne pilalle mee, mut kurjaa jos nyt 1v synttäreil sotkee koko juhlapöydän taas;)

Mut mitä nyt olen alkanut tarkemmin seuraamaan niin kyllä meidän poika jo alkaa vähän uskomaan kun sanon ei. Mut riippuu täysin onko väsynyt ja villil tuulel vai normaalisti.

Pahin meillä on tuon ison akvaarion ulkosuodatin jonka päällä olis kiva keikkua ja kaataa se ja jos näin kävis niin sit oltais pulassa. Ja muutenkin on niiiiin mukavaa lelulla hakata akvaarioita niin et kalat meinaa saada sydärin;)

Mutta 1 vuotiaan äidiltähän vaaditaan a)kärsivällisyyttä b)kärsivällisyttä ja c)kärsivällisyyttä!!! enkä muuta odotakkaan:)

Aurinkoisia kevät päiviä teille:)
 
Ymmärrän täysin ap:n kysymyksen :)
Meillä oli myös paljon huomiota hakeva tyttö tuossa 1v. iässä ja se turhautti äitiä. Onneksi siitä alkaa helpottamaan pikkuhiljaa. 1-1,5-vuotiaana alkoi leikkiä itsekseen, ensin pieniä hetkiä, sitten pidempiä. Nyt on kohta 2-vuotias ja leikkii omiaan paljon, mutta vaatii myös usein vielä ainakin vieressäoloa tai yhteistä tekemistä. Puheen oppiminen on helpottanut suuresti ja ymmärrämme toisiamme paljon paremmin, kun tyttö osaa sanoa, mitä haluaa, eikä vain kiukuttele. Viimeisten kuukausien aikana on myös oikeasti alkanut totella, eikä jatkuvasti kokeile kiellettyjä asioita. Huonekasvit ovat saaneet olla rauhassa n.1,5-v. iästä, nyt vasta huomasin :) Aiemmin jätti jo rauhaan astiat ym. Toki vieläkin vahingossa sattuu kaikenlaista. On muuten tosi otettu, jos saa osallistua pöydän kattamiseen tai tiskikoneen tyhjentämiseen, eikä ole vielä rikkonut mitään, kun keskittyy niin hartaasti.
Ja noin 1,5-vuotiaana alkoi viihtyä lastenohjelmien parissa, lastendvd:llä saa ""ostettua"" vanhemmille hetken lepotauon.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa