Palasin viime viikolla töihin ja lapsukaiseni meni hoitoon. Päivähoitoon totuttelu/harjoittelujakso meni hyvin ja vaikka tyttö itkeskeli vähän kolmena aamuna vietäessä, hän on nyt jäänyt reippain mielin ja saanut pelkästään hyvää palautetta hoitopaikasta. Vaan äidin mieli on apea. Vaikka pidän työstäni ja työkavereistani, on jatkuva ikävä omaa pikkuista ja vaikea keskittyä töihin. Ehkä tähän liittyy se, etten olisi halunnut vielä palata töihin vaan olosuhteiden pakosta jouduin. Jatkan osittaisella hoitovapaalla joten omat työpäiväni ja tytön hoitopäivät ovat kohtuu lyhyitä, mutta silti tämä tuntuu raskaalta. Milloin teillä muilla on ikävän tunne helpottanut ja työssäkäynnistä tullut enemmän rutiinia?