Milloin epäsosiaalisuudesta tuli sosiaalisuutta?

["huoh"]

Kun juttelee tuttujen ja vähemmän tuttujen äitien kanssa, niin osa aina kehuu lapsiaan sosiaaliseksi.

Lähes kaikki nämä lapset ovat näitä, joita ei kotona toivota olevan. Eli vanhemmat pitävät sosiaalisuutena sitä, että kersat riekkuvat joukkojen mukana tien päällä ja kiusaavat naapureita ja isompana mäkkärillä tai ostarilla tai missä lie. Koska nämä kasvattamatta jätetyt ja sotkivat helvetin esikartanon kauhukakarat eivät siis ole ujoja ja arkoja, heidän vanhempansa pitävät heitä sosiaalisena.

Milloin epäsosiaalinen käytös tuli tarkoittamaa samaa kuin sosiaalisuus? Joo, kyllähän nämä lapset pärjäävät, uskaltavat ja kehtaavat. Pitävt puolensa. Koulussa heidän ääni kuuluu, kun opettaja haluaisi opettaa. Koulumenestys on mitä on. Heikko. Mutta röyhkeyttä riittää ja pokkaa. Huh.

Nykyään epäsosiaalinen taas tarkoittaa arempaa ja hiljaisempaa. Miksi näin? Eikö sosiaalisuus ole sitä, että osaa antaa toiselle tilaa kun tämä tarvitsee, eikä änkeä itseään pakosta kylään kuten nämä kerjäläiset ja kyläluudat, jotka tie kasvattaa?

 

[Tasku Venus]

Olen ihmetellyt samaa, onneksi on muitakin jotka ovat kanssani samaa mieltä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Miksi sosiaalisuus ja käytöstavat ovat sinulle sama asia? Kyllä minulle ryhmätilanteiden karttaminen järjestelmällisesti on merkki epäsosiaalisuudesta. Miten se voisi olla sosiaalista? Toki se ei tarkoita, epäsosiaalisuus olisi kaikella tavalla paha-asia, jokaiselle löytyy oma paikka tässä maailmassa ihan varmasti.

 

["a p"]

Miksi sosiaalisuus ja käytöstavat ovat sinulle sama asia? Kyllä minulle ryhmätilanteiden karttaminen järjestelmällisesti on merkki epäsosiaalisuudesta. Miten se voisi olla sosiaalista? Toki se ei tarkoita, epäsosiaalisuus olisi kaikella tavalla paha-asia, jokaiselle löytyy oma paikka tässä maailmassa ihan varmasti.

Hm. Tuskin kukaan lapsi voi karttaa nykyään ryhmätilanteita? Lapset ovat jo pienestä saakka ryhmässä nykyään, toisin kuin ennen, jossa jokainen sai valita onko yksin vai ryhmässä.

Koulussa ollaan ryhmässä 9 vuotta vähintään. Suurin osa jatkaa edelleen ryhmässä oloa jatkamalla kouluttautumista. sen sijaan nämä helvetin esikartanon jengiläiset eivät aina mene jatkokoulutukseen.

 

["a p"]

[QUOTE="a p";23825637]Hm. Tuskin kukaan lapsi voi karttaa nykyään ryhmätilanteita? Lapset ovat jo pienestä saakka ryhmässä nykyään, toisin kuin ennen, jossa jokainen sai valita onko yksin vai ryhmässä.

Koulussa ollaan ryhmässä 9 vuotta vähintään. Suurin osa jatkaa edelleen ryhmässä oloa jatkamalla kouluttautumista. sen sijaan nämä helvetin esikartanon jengiläiset eivät aina mene jatkokoulutukseen.[/QUOTE]

heitä kun ei kukaan omaan ryhmäänsä toivo. Opettajat vähiten ja läpi pääsee rehellisesti sanottuna siksi, että opettaja ei jaksa katsella enää ja toivoo pääsevänsä eroon pahimmista öykkäreistä. vaikka osaaminen olisi nelosen arvoista.

 

[eikai]

Ei sosiaalisuus mun mielestä ole rajattavissa siihen, viihtyykö ryhmässä ja äänessä vai onko hiljaa. Käytöstavat on asia erikseen.

Epäsosiaalinen ei välitä kontakteista, mutta voi olla myös kohtelias. Sosiaalinen viihtyy ihmisten kanssa mutta ei välttämättä käyttäydy kauniisti. Puhutaan ihan eri asioista.

 

[ev]

Meillä lapsi viihtyy eskarissakin mielellään yksinään. Kyllä hän opettajan mukaan toisinaan hetkeksi hakeutuu toisten seuraan leikkimään, mutta pääasiassa hän tykkää leikkiä yksinään. Ja en minä sitä pahana asiana pidä, nykyään tuota sosiaalisuutta ja ryhmäytymistä toitotetaan vähän liikaakin. Kyllähän ihmisellä on oikeus olla yksinkin jos haluaa tulee. Ei tarvitse aina laumana mennä paikasta toiseen ja tehdä samat tyhmyydet kuin laumakin tekee. Minäkin olen aina pääasiassa viihtynyt parhaiten yksikseni. En minä ole tarvinnut isoa joukkoa kavereita ympärilleni.

 

["a p"]

Ei sosiaalisuus mun mielestä ole rajattavissa siihen, viihtyykö ryhmässä ja äänessä vai onko hiljaa. Käytöstavat on asia erikseen.

Epäsosiaalinen ei välitä kontakteista, mutta voi olla myös kohtelias. Sosiaalinen viihtyy ihmisten kanssa mutta ei välttämättä käyttäydy kauniisti. Puhutaan ihan eri asioista.

Nämä, joiden vanhemmat eivät jaksa katsella lapsiaan, hakeutuvat kyllä mielellään toisten aikuisten ja lasten seuraan, mutta ei heitä kukaan kotiinsa toivo, koska käytöstavat puuttuvat. varastellaa, sotketaan, määrätään... Onko tällainen siis sosiaalinen kun viihtyy itse toisten seurassa, mutta heidän seurassa viihtyy vain toinen samanlainen, jolla ei muuta vaihtoehtoa ole, kuin olla yksin tai toisten öykkäreiden kanssa, kun heidän läsnäolo ei ole kotonakaan toivottava.

 

[vieras äiti]

Itse olen tosi arka ja ujo ja lastani olen yrittänyt opettaa sosiaaliseksi. Lapseni ei pelkää ihmisiä vaan voi jutella ihan tuntemattomillekin ja kyselee sekä keskustelee toisten kanssa. Olen huomannut, että lapseni on varmaan aina se aloitteen tekijä ja pyytää esim. leikkipuistossa toista leikkimään ja alkaa puhua tälle toiselle ja joskus se toinen osapuoli vaan tuijottaa aluksi pitkänkin aikaa miksi hänelle puhutaan. Kyllä sosiaalisuus on sitä, että tulee toimeen ihmisten kanssa ja pystyy keskustelemaan toisten kanssa eikä arkaile. Käytöstavat on sitten erikseen. Nekin olleet ihan hyvät, mutta nyt tekee enemmän töitä pitääkin ne käytöstavat hyvinä, koska lapsi vaihtoi päiväkotia ja sieltä on tullut uutta käyttäytymismallia. Itse olen epäsosiaalinen hiljainen hissukka, joten olen yrittänyt opettaa lastani rohkeaksi ja sosiaaliseksi, mutta en öykkäriksi.