3-vuotiaan uhmailijan kanssa kaipailisin vinkkejä...
Itselläni on uhmakas 3-vuotias tyttö, jonka kanssa haasteita riittää. 1-vuotias sisarus vaikuttaa hänen rinnallaan todella helpolta ja tyytyväiseltä tapaukselta, jonka kanssa viettäisi mielellään enemmänkin aikaa. Toisin kuin 3-vuotiaalla, päivä tuntuu miltei aina alkavan "känkkäränkällä". Taistelua, vänkäämistä ym. jatkuu usein pitkin päivää. Hermot ovat itsellä ja miehelläni kireällä ja voimat vähissä esikoisen suhteen.
Osaisiko joku kertoa/ lohduttaa, missä iässä tämä "uhmakkuus" helpottaa? Olisi mielenkiintoista tietää, helpottaako tämä joskus...
Tuntuu pahalta, että 3-vuotiaan kanssa ei oikein huvittaisi olla, kun aina kaikki on niin hankalaa. Pikkusisko sen sijaan on niin helppo ja tyytyväinen. Tunnen huonoa omaa tuntoa siitä, että koen lapsiani kohtaan näin eri tavalla. Löytyykö kohtalotovereita? Olettaisin, että löytyy...Voimia meille kaikille!
Itselläni on uhmakas 3-vuotias tyttö, jonka kanssa haasteita riittää. 1-vuotias sisarus vaikuttaa hänen rinnallaan todella helpolta ja tyytyväiseltä tapaukselta, jonka kanssa viettäisi mielellään enemmänkin aikaa. Toisin kuin 3-vuotiaalla, päivä tuntuu miltei aina alkavan "känkkäränkällä". Taistelua, vänkäämistä ym. jatkuu usein pitkin päivää. Hermot ovat itsellä ja miehelläni kireällä ja voimat vähissä esikoisen suhteen.
Osaisiko joku kertoa/ lohduttaa, missä iässä tämä "uhmakkuus" helpottaa? Olisi mielenkiintoista tietää, helpottaako tämä joskus...
Tuntuu pahalta, että 3-vuotiaan kanssa ei oikein huvittaisi olla, kun aina kaikki on niin hankalaa. Pikkusisko sen sijaan on niin helppo ja tyytyväinen. Tunnen huonoa omaa tuntoa siitä, että koen lapsiani kohtaan näin eri tavalla. Löytyykö kohtalotovereita? Olettaisin, että löytyy...Voimia meille kaikille!