Asiantuntemuksella voin vastata, että paimenkoira tai molossikoira olisi otollisin vaihtoehto. Kummastakin genrestä löytyy laajat moniväriset ja muotoiset kirjot, erilaisiin tarkoituksiin ja erilaisiin lähtökohtiin.
Molossityyppiset rodut ovat toki kookkaampia, mutta löytyy niistä pienempiäkin vaihtoehtoja. Lyhyt turkki on molosseilla pääsääntöisesti ns. in-juttu. Pitkäkarvaisia on vähemmän tarjolla. Luonteeltaan kaikki molossit, tietysti joitakin harvinaisempia työkoiralinjaisia poikkeuksia lukuunottamatta, ovat lapsirakkaita ja erittäin perhekeskeisiä. Ihmettelen suunnattomasti, etteikö esimerkiksi amstaffi rakastaisi ylikaiken oman perheenlapsia ja isäntäänsä. Itselläni on molossityyppinen, fila brasileiron ja amerikanbulldogin sekoitus tapaus. Ja laaja kokemus muutenkin molossilinjaisista roduista. Sitä paitsi, ne eivät ole turhan haukkujia Suosittelen lämpimästi. Käy katsomassa esimerkiksi näistä linkeistä juttua molossikoirista http://www.moloss.com/ , http://www.mastiffi.com/ , http://www.mastiffit.com/yhdistys.php , http://www.sathy.fi/
Paimenkoira olisi taas miellyttämishalunsa ja naurettavan helpon koulutuksensa puolesta loistava vaihtoehto. Paimenkoirista löytyy niin keskikokoista kuin pikkuriikkistäkin koiraa, pitkä- ja lyhytkarvaista ja vielä jotain siltä väliltä. Toki yleinen käsitys pystykorvaisista ja liehuvaturkkisista lammaspaimenkoirista on hieman vääristynyt kuva, sillä molossityyppisistä koirista ainakin 60-70 % on paimenkoiria
Anyway.. Paimenkoira toki vaatii ns. äksöniä elämäänsä. Sen tehtävä ei ole maata sohvan nurkassa tarkaillen tilannetta silmäkulmasta vaan toimia aktiivisesti ja virkeästi, suuria liikeratoja käyttäen työssään, paimenkoirana. Se on harrastuskoira ja vaatii paljon huomiota ja seuraa. Itseltäni löytyy pk collie uros, joka on yhtä sykkivää energiaa toisin kuin toinen koirani, joka mieluiten tarkkailee tilannetta yhdestä kohtaa ja vielä mieluiten makuuasennosta
Paimenkoirille tyypillinen käytösmalli on herkkähaukkuisuus, kannattaa siis miettiä kerrostalokoiraksi vielä toisenkin kerran.
Terrierit on täysin poissuljettu vaihtoehto räväkän luonteensa ja vaativuutensa vuoksi. Tarkoitan näitä ns. tarkoitusta vaille olevia "sylikoira" nimityksellä pilattuja rotuja. Ei pienten lasten perheen koira ollenkaan, ei ollenkaan.
Puhdasta metsästyskoiraa ei voi ajatella, koska sinulla on jyrsiöitä (=saalista). Metsästys tarkoitukseen jalostetut koirat ovatkin pitkälti ulkona ja isoissa tiloissa viihtyviä koiria, omaa aikaa vaativia koiria.
Kaikilla rotujärjestöillä on olemassa liitto tai yhdistys ja ne monesti löytää internetistä. Kun löytyy itseä miellyttävä rotu, kannattaa käydä katsomassa nämä sivut ja jos niitä ei ole tarjolla, koirakirjoista löytyy vastamasti. Suomenkielelle ei kannata rajoittaa tiedon etsimistä. Jos ko. rotu on FCI:n hyväksymä on Suomen Kennelliiton nettisivut hyvä lähtökohta etsinnöille http://www.kennelliitto.fi/fi ja sieltä koira ja rotumääritelmät tai rotujärjestöt.
Muun yhdistyksen hyväksymä rotu löytyy tietenkin kyseisen yhdistyksen kotisivuilta. Seuraava askel on soittaa pentuvälitykseen ja esittää tiuhaan tahtiin kysymyksiä ja sen jälkeen satunnaisille kasvattajille.
80 kiloa painava koira on aina HUOMATTAVASTI rauhallisempi, lempeämpi ja hiljaisempi kuin puoli kiloa painava sylikoira
Mitä sitten koiralta haluaa, on asuinolosuhteet otettava aina huomioon, että se palvelisi parastaan koiran elämälle ja hyvinvoinnille, naapurit huomioonottaen!
Täytyy kuitenkin muistaa, vaikka koira olisi lapsen kaveri, se ei ole lapsen kasvatettava. Koiraa ei valita ulkomuodon, eikä etenkään lapsien hetken mielijohteiden mukaan vaan sen käyttötarkoituksen, soveltuvuuden ja luonteen mukaan. Sitten vasta tulee ulkonäkö, jota voi täysin verrata auton väriin - sen värillä ei ole enää väliä, kun lähtee ajamaan.
Onnea rodun etsintöihin!! :wave: