Millanen voi kasvaa narsistin lapsesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja appiukko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kipeät Kurotut Melonit:
Narsistin lapsi :wave:

Minä myös, itseasiassa kahden. Kolmannelle narsistille ei meidän perheessä enää ollutkaan tilaa, joku onni siis edes. Narsistiset piirteet ihmisissä tökkii aina pahasti ja muutaman kerran olen lähtenyt melkein kirjaimellisesti karkuun, jos olen nähnyt ihmisessä samoja piirteitä kuin vanhemmissani. Noin vuosi sitten katkaisin sitten lopulta välit vanhempiinikin, kun kertakaikkiaan tuli oman kestokyvyn rajat vastaan. Ja aloin pelätä oman ja perheeni turvallisuuden puolesta. Ei mikään pikkujuttu siis. Mutta vaikka itse olisi kuinka erilainen ja vaikka kuinka pääsisi vanhemmistaan eroon, niin sisältään saa sitten jälkiä siivota pitkään kuitenkin. Uskon, että jokaisella narsistin lapsella on jossain vaiheessa kova työ itsensä kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pitkäpiina:
Tänään on ensimmäistä kertaa tunne, että tämä helvetti voi vielä joskus viilentyä... Erosin exästäni v.1997, silloisen 8kk pojan kanssa karattiin henkistä ja fyysistä väkivaltaa toiselle puolelle Suomea. En jaksa koko romaania tähän kirjoittaa, edellä lukemistani tarinoista suurin osa on kopiota kokemuksistani. Pojan käytöshäiriöt koulussa ja fiksu opettaja+ ihana psykologi lääkärin lähetteellä saatuna ovat lopulta saaneet pään auki tästä sotkusta ja pojan ongelmille nimen... Ensimmäisen kerran kuulin ammattipsykologin lausuvan sanan Narsisti aamun palaverissa. Pojan vierailut isälleen päättyvät tai muuttuvat valvotuiksi seuraavan tapaamisen jälkeen. Ei tämä tähän lopu... vatkaaminen jatkuu varmaan hautaan asti, pelko perseessä loppuelämän saan kulkea. Mutta jos NYT saisi apua pojalle, niin hän ehtisi ennen aikuisikäänsä nähdä toisenkin laisen tulevaisuuden olevan mahdollinen (= ei koko ikää pelätä isän mielialojen muutoksia ja pahan olon purkamista kotona, järjetöntä syyllisyyttä jne...) ja ehkä vähemmän vaurioita tarvitsisi ammattiauttajan kanssa paikkailla aikuisena (kuten itselleni on käynyt). 12 vuotta siis kesti, ennekuin KUKAAN uskoi mitään olevan siellä etävanhemman päässä vikana! Edelleen pelottaa enemmän kuin helpottaa tämä, niin monta kertaa on 'olevinaan pahimmasta selvitty'... Kylmä kivi rinnassa odotan exän saavan tiedon tilanteesta ensi viikolla...

Voi kun huomaisit tämän viestini! Olisiko mitenkään mahdollista vaihtaa ajatuksia sähköpostitse tai yv:nä? Tämä olisi todella tärkeää!
 
Itse olen ainakin erittäin erilainen kuin isäni. Voisi sanoa että keskimääräistä ihmistä ihan reippaasti empaattisempi ja todellä myötäelävä. Em. ominaisuudet vain korostuivat kun näin miten isä kohteli vaikka äitiä. Tosin, olen jo liiankin kiltti ja siitä taas olen itse kärsinyt, muille tuskin olen aiheuttanut mitään ikävää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sockervadd-:
Onneksi mun narsisti ex:llä ei ollut lapsia (tai ainakaan mä en tiennyt, että olisi ollut) vaikka oli jo aika vanha. Kauhistuttaa, että edes suunnittelin lapsia hänen kanssaan :ashamed:

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?

Olen sellainen ihminen, jonka ex todellakin oli narsisti ellei jopa psykopaatti. Harvoin narsistista saa ihan lääkärin diagnoosia, koska eihän hän koe olevansa jotenkin viallinen eikä aikuista ihmistä voi oikein väkipakolla viedä lääkäriin tutkittavaksi. Sen verran on kuitenkin itse saanut tietoa, että on osannut yhdistää miksi se ihminen pisti elämäni niin sekaisin.

Mutta eihän tätä voi ymmärtää ellei itse ole tuntenut narsistista henkilöä.

"Narsismi
Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista ihastumista vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestään. Se on myös itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua. Narsistille ovat tyypillisiä itsetunnon häiriöt ja epätasapainoiset ihmissuhteet. Hän yliarvostaa itselleen hyödyllisiä ihmisiä ja aliarvostaa henkilöitä, joista ei ole hänelle hyötyä. Aluksi hyödyllinen ihminen voi muuttua hänen silmissään hyödyttömäksi silmänräpäyksessä. Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").

Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat poikkeavia. Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.

Narsismi on oireyhtymä, johon sairastuu arvioiden mukaan yksi ihminen sadasta. Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta. Narsistia voi sietää, ja hänen kanssaan voi tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä. Hänen täytyy vain antaa tuntea olevansa ihailtu ja kunnioitettu. Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan yrittää hoitaa puheterapialla, mutta aikuisen narsistin paranemisennuste on usein huono. Lääkitystä käytetään toisinaan sivuilmiöiden - kuten mielialojen vaihtelun - hoitoon.

Psykopatia on vakavampi aste narsistisesta luonnehäiriöstä. Narsistilla on tunteet, mutta psykopaatti (luonnevikainen henkilö) on täysin tunnekylmä, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Psykopatiaan liittyy usein aggressiivisuutta ja väkivaltaista toimintaa. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa. Sekä narsisti että psykopaatti on useammin mies kuin nainen.

Narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti

- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa

- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia

- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa

Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen."
->> http://www.tietopankki.com/narsismi.html


KAIKKIHAN ON TOLLASII, MYÖS TE!!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja sockervadd-:
Onneksi mun narsisti ex:llä ei ollut lapsia (tai ainakaan mä en tiennyt, että olisi ollut) vaikka oli jo aika vanha. Kauhistuttaa, että edes suunnittelin lapsia hänen kanssaan :ashamed:

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?

Olen sellainen ihminen, jonka ex todellakin oli narsisti ellei jopa psykopaatti. Harvoin narsistista saa ihan lääkärin diagnoosia, koska eihän hän koe olevansa jotenkin viallinen eikä aikuista ihmistä voi oikein väkipakolla viedä lääkäriin tutkittavaksi. Sen verran on kuitenkin itse saanut tietoa, että on osannut yhdistää miksi se ihminen pisti elämäni niin sekaisin.

Mutta eihän tätä voi ymmärtää ellei itse ole tuntenut narsistista henkilöä.

"Narsismi
Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista ihastumista vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestään. Se on myös itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua. Narsistille ovat tyypillisiä itsetunnon häiriöt ja epätasapainoiset ihmissuhteet. Hän yliarvostaa itselleen hyödyllisiä ihmisiä ja aliarvostaa henkilöitä, joista ei ole hänelle hyötyä. Aluksi hyödyllinen ihminen voi muuttua hänen silmissään hyödyttömäksi silmänräpäyksessä. Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").

Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat poikkeavia. Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.

Narsismi on oireyhtymä, johon sairastuu arvioiden mukaan yksi ihminen sadasta. Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta. Narsistia voi sietää, ja hänen kanssaan voi tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä. Hänen täytyy vain antaa tuntea olevansa ihailtu ja kunnioitettu. Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan yrittää hoitaa puheterapialla, mutta aikuisen narsistin paranemisennuste on usein huono. Lääkitystä käytetään toisinaan sivuilmiöiden - kuten mielialojen vaihtelun - hoitoon.

Psykopatia on vakavampi aste narsistisesta luonnehäiriöstä. Narsistilla on tunteet, mutta psykopaatti (luonnevikainen henkilö) on täysin tunnekylmä, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Psykopatiaan liittyy usein aggressiivisuutta ja väkivaltaista toimintaa. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa. Sekä narsisti että psykopaatti on useammin mies kuin nainen.

Narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti

- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa

- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia

- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa

Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen."
->> http://www.tietopankki.com/narsismi.html


KAIKKIHAN ON TOLLASII, MYÖS TE!!!

 
Yleisesti sanotaan, että narsistit eivät ole juuri koskaan halukkaita myöntämään tilaansa ja hakemaan apua. Jos siis olet narsistin omainen, ei taida kannattaa laittaa paukkuja siihen, että tämä hakisi apua. Keskity itsesi hoitamiseen ja rajojen asettamiseen. Jos nyt kuitenkin olet itse narsisti, eiköhän useimmat terapiat auta.

Aiheesta on paljon materiaalia täällä:

http://narsismista.spaces.live.com/default.aspx

 
Alkuperäinen kirjoittaja Heinämamma:
Epäilenpä että narsistin lapsi ei huomaa että hänessä olisi jotain vikaa :wave:

Kyllä mä ainakin huomaa, mutta tiedän että kaikki ei huomaa (esim. siskollani joka ei käy terapisassa on narsistinen eikä huomaa sitä itse). Lyhyt pinna, kauheesti pelkoja ym. Oon käyny jo monta vuotta terapiassa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja narsistin lapsi:
Alkuperäinen kirjoittaja Heinämamma:
Epäilenpä että narsistin lapsi ei huomaa että hänessä olisi jotain vikaa :wave:

Kyllä mä ainakin huomaa, mutta tiedän että kaikki ei huomaa (esim. siskollani joka ei käy terapisassa on narsistinen eikä huomaa sitä itse). Lyhyt pinna, kauheesti pelkoja ym. Oon käyny jo monta vuotta terapiassa...

Voiko erittäin lyhyt pinna, monet pelot/kammot (tai yleinen elämänpelko) liittyä narsistiseen vanhempaan? Mulla on edellämainitut oireet tosi pahoina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mies, joka manipuloi, on narsisti.
Nainen, joka manipuloi, on sosiaalisesti taitava, kuten naiset ovat.

Niin, voihan tämän aina lyödä leikiksi tai sitten vähätellä toisten kokemuksia. Se ei kuitenkaan auta niitä, jotka elävät tai ovat eläneet vakavasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen vaikutuspiirissä.

Ja kyllä, me kaikki manipuloimme toisiamme jollain tasolla, usein tiedostamattamme, ja jokaisessa ihmisessä on ihan normaalisti myös narsistisia piirteitä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin vakava persoonallisuushäiriö tai luonnepatologia.
 
Olen itse myös narsistin lapsi. Isäni on "raivohullu", väkivaltainen alkoholisti. En ole koskaan kuullut myönteistä kommenttia itsestäni hänen suustaan, aina vain haukkumista. Joskus kun vietetty yhteisiä juhlia, hän on kehunut muiden lapsia ja haukkunut minua. Minun syytä on ollut hänen juomisensa ja ero äidistäni. Tosin eivät he oikeastaan ole eronneet. Satunnaisia seksisuhteita heidän välillään on ollut kaikki nämä vuodet.. Todella raskasta ollut myös tuollainen soupaaminen heidän välillään. Muistan ikuisesti kuinka hän huusi minulle lähtevänsä ryyppäämään, koska olen niin hirveä lapsi. Ikää ollut varmaan se 4-5 v. näiden ensimmäisten muistojen osalta.

Äitini on sitten oma lukunsa. Häneltä en ole koskaan saanut halauksia, hän ei kuuntele kun puhun, olen ollut aina tiellä ja haukkumista sieltäkin suunnalta tullut. Mitä tahansa onkin tapahtunut, kaikki on ollut minun syytäni.. Esim jos autoon tullut vikaa jne.. Olen yrittänyt saada kontaktia äitiini, jutella omista asioistani ja kysyä mielipidettä, mutta tuloksetta. Voi kuinka olen kaivannutkaan sellaista äitiä kuin kavereillani on.. Olisi niin ihanaa kun joskus kysyisi miten mulla menee, mutta sellaista päivää ei ole näkynyt. Äiti on seisonut vieressä katsomassa kun isäni on minua lyönyt, potkinut, napannut kurkusta kiinni jne.


Tulee nyt tosi sekavaa tekstiä, mä en oikein osaa näitä tunteita sanoiksi pukea. En ole kenellekään voinut puhua näistä asioista, olen miehelleni yrittänyt, mutta hän ei ymmärrä. Itse olen kärsinyt masennuksesta, johon en hoitoa ole uskaltanut hakea, jo vuosia. Tälläkin hetkellä olen masennuksen takia kotona, luottotiedot mennyt jne. Tuntuu etten koskaan pääse yli siitä nöyryytyksestä mitä olen tuntenut. Vasta viime aikoina olen alkanut arvostaa itseäni, mutta syyttelen yhä itseäni kaikesta. Isäni ollessa sairaalassa tunsin kovaa syyllisyyttä siitä, kuinka huono lapsi olen ollut, ja kuinka olen saanut isäni juomaan.

Minulla on myös 2 pienempää sisarusta, aivan isääni tulleita sekopäitä. Heistä vanhempani pitävät kovin ja kehuvatkin joskus. Tosin ovat hekin saaneet osansa isäni väkivaltaisuudesta.
 
Rastitan ne kohdat jotka täyttyy osittain 80% ihmisistä, ainakin jonkin verran

Narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
+ yrittää hyötyä muista(perus kapitalismia)
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
+ loukkaantuu helposti (Huonosta itsetunnosta johtuvaa)

- vaatii etuoikeutettua kohtelua
+ ei halua kuulla kritiikkiä (viittaan edelleen huonoon itsetuntoon)
+ nauttii vallan käyttämisestä (Kokeellisesti todistettua faktaa)
+ tarvitsee ihmisiä ympärilleen (Eihän hallinta onnistu ilman hallittavia)
- uskoo olevansa aina oikeassa

- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
+ käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa (Näinhän se nykyään menee, liiketalous)
+ ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia (Lukekaamme uutisia, niin ei tarvitse kommentoida oikein mitenkään)


- ei näe itsessään huonoja puolia
+ yrittää nostaa sosiaalista arvoaan (Työpaikoilla, kouluissa tosi yleistä)
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
+ ei tunne olevansa hoidon tarpeessa (Niin totta ja pätee 80% ihmisistä)

1/100 on narsisti, tällä listalla ja hyvällä tulkinnalla väitän, että 70/100 on narsisteja.
Jokaisessa meissä asuu pieni narsisti!
Joskus vaikuttaa, että joistakin leivotaan "narsku" että voidaan pönkittää omia tarkoitusperiään joka taas viittaa narsismiin. Tämä ilmiö on toiminut sekä naisissa että miehissä.
Joskus rankimmissa tilanteissa vaikuttaa kuin kaksi narsistia kohtaisi toisensa, näinhän se paras sota alkaa kun kumpikin on oikeassa 100%.
 
Oli pakko tulla kirjottaan jonnekki, missä asiasta keskustellaan..
Olen 17-vuotias tyttö ja isäni on narsisti, äitini ei saa tavata ystäviään,töissä hän "aivan varmasti pettää" isääni,harrastuksia ei saa olla ja kun ruoka tehdään niin siinä on varmasti jotain huonoa jokakerta. Isäni on itse elänyt nuoruuden jossa hänen isänsä oli täysi narsisti ja käytti myös niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa mummooni. En juuri kommunikoi isäni kanssa, emme tunne toisiamme. Muistan muutamia hyviä hetkiä hänen kanssaan mutta nekin keskittyy pääasiassa aikoihin kun olen ollut alle 10-vuotias. Muistan kun istuin äitini sylissä itkien kun isäni seisoi ovella puukon kanssa, muistan myös sanat kuinka hän rakastaa minua, mutta heti sen jälkeen sain kuulla olevan läskii huora. Saan sillointällöin kohtauksia jossa jalkani vain tärisevät enkä pysty kontroloimaan itseäni, olen joutunut useasti poistumaan kotoani kavereiden,sukulaisten ja naapureiden luo isääni pakoon,joskus tunniksi joskus taas useiksi päiviksi.Olen myös pakottanut äitini mukaan sillä pelkään mitä isä hänelle tekee. Poliisit ovat käyneet kodissamme lukuisia kertoja riitojen vuoksi, mutta minun on täytynyt siksi aikaa poistua kotoa äitini käskystä "ettei tehdä ilmoitusta sossuille". Kerran poliisit kävivät juttelemassa kanssani ollessani isääni jälleen paossa serkkuni luona, minulle sanottiin että on varattu aika sosiaalityöntekijälle ja käymme keskustelemassa siellä koko perhe,se toi hetkeksi helpotusta ja jonkinlaista toivoa että ehkä asiat muuttuisi jos koko perhe päästään keskustelemaan.No kuten arvata saattaa koskaan ei kyseistä keskustelua pidetty. Näen useasti painajaisia isästäni.Hä lähti taas perjantaina ryyppäämään, mulla on viiminen lomaviikonloppu ja heräilin kokoyön jokaiseen ääneen peläten isäni kotiin tuloa ja mahdollista riitaa. Aamu koitti heräsin aikaisten vaikka väsytti, äitini puheeseen joka viittasi isään "kusipää". Tänään illalla isä palasi kotiin ryyppyreissultaan haettuamme hänet 70km päästä ystävänsä luota, koko automatkan saimme kuunnella huutoa,laulua ja sitä kuinka hän vihaa minua,sisaruksiani ja äitiäni. Kotiin kun päästiin teki äiti ruokaa tapansa mukaan heti käskettyä, joka ei isälle tietenkään kelvannut mutta söi kun söikin lautasen tyhjäksi. Kiitos kuului että "Olipa paskaa" Tässä minä nyt valvon viimeistä lomapäivää vietellen, en uskaltanut lähteä kavereiden seuraan koska äiti jäisi yksin, en uskalla nukkua koska en halua herätä unentokkurassa riitaan ja lähteä paleltumaan ulos pakoon. Joten valvon siihen asti kunnes muut ovat nukahtaneet..Tuntuu pahalta, mutta samalla ajatus ensikevään paikkakunnalta pois muutosta helpottaa oloani hetkellisesti. Tiedän että voin alottaa elämäni puhtaalta pöydältä ja jättää tämän kaiken taakse, mutta pelkään samalla taas äitini vuoksi. Tiedän että on hänen päätöksensä haluaako elää tälläistä elämää,uskon myös että ulkopuoliset huomaavat jos tilanne lähtöni jälkeen vielä pahenee ja äiti saisi apua jos sitä tarvitsisi.Toivon että jokupäivä äitini ymmärtää arvostaa itseänsä enemmän,olen yrittänyt auttaa parhaani mukaan mutta en pysty tähän enään. Toivon myös että isäni saa ammattiapua sairauteensa. Olen niin ahdistunut, tuntuu ettei kukaan huomaa minun pahaa oloani. Olen käynyt todella pohjalla iästäni huolimatta, en uskalla pyytää apua mistään.
Loppuun vielä parit biisin sanat jotka on auttanut niin paljon kun on ollut huono olla..

"Ei katumusta vaan muisto
tuskasta joka ei toistu
Sukupolvien kierre loppuu tähän"

"Mä juoksin karkuun, juokse sinä nyt.
Kannan sun nimeäsi, isi eiks oo tarpeeksi?
Kanna sinä nämä munki painot, sähän ne mulle annoit.
Elät elämää, ehkä me huomenna herätään,
ja tää oliki pahaa unta ja mää oon viis.
Sä teet aamupalaa ja halaat,
just nii just nii just nii just nii.."
 
Aika kauheaa syyllistää uhria.

Aivan sama kuin vaikka hyväksikäytetyn lapsen oletettaisiin muuttuvan itsekin hyväksikäyttäjäksi.

Todella ontuva ja aika loukkaava logiikka.

Jos sinua petetään parisuhteessa niin petätkö itsekin?

Jos sinut hakataan niin tuleeko sinustakin pahoinpitelijä?

Varsinaista apukoululaisten pohdintaa.
 
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?

Se älähtää johon kalikka kalahtaa, tässä taitaa olla narsistikirjoittaja...
 
Aika kauheaa syyllistää uhria.

Aivan sama kuin vaikka hyväksikäytetyn lapsen oletettaisiin muuttuvan itsekin hyväksikäyttäjäksi.
No tutkimusten mukaan tämä todella pitää paikaansa. Eli hyväksikäytetyistä tulee paljon todennäköisemmin hyväksikäyttäjiä. Varmaan vielä paljon useammin silloin, jos hyväksikäytöstä ei tiedetä ja sen aiheuttamia vauroita ei päästä paikkaamaan.
 
miten kasvattaa narsistilapsi ja millaisia lapsista tulee kun vanhempi/huoltaja on narsisti. kannattaa lukea niin jää ne turhat narsismi-haukkumiset pois. narsisimi on todella harvinaista. itsekkyys ja mulkkuus ei.

linkki:
Riitta Hyrck - Ohut- ja paksunahkainen narsisti

Vai olisko ennemmin niin että on todella harvinaista että narsisti tunnistaa itsessään olevan tämänkaltaista vikaa että hakeutuu hoitoon ja saa näin diagnoosin. Ja näistä narsisti diagnoosien määristä viranomaiset sitten katsovat että onpas harvinaista :(
 
Mua taas kiinnostaa, millaisia ovat ne ihmiset, joilla on valtava tarve luokitella joku ihminen laatikkoon "NARSISTI".

Samalla kun diagnosoitte muita narsisteiksi, niin muistakaa, että yksi narsistin tunnusmerkeistä on, että hän ei itse tajua/ myönnä olevansa narsisti. Miten on - ettet vain ihan itse olisikin se narsisti?

Ai kiinnostaa tietää miksi jollakin on tarve luokitella toinen narsistiksi? No, esimerkiksi oman oikeus- ym. turvan takia. Kelpaako? Vai pitäisikö minun tosiaan antaa vaikka tappaa itseni kunhan en vaan mene luokittelemaan muita? Että minulla ei ole mitään väliä, ei arvoa tai oikeuksia, tärkeämpää on kuinka puhun jostakin toisesta?
 
[QUOTE="vieras";25852238]No tutkimusten mukaan tämä todella pitää paikaansa. Eli hyväksikäytetyistä tulee paljon todennäköisemmin hyväksikäyttäjiä. Varmaan vielä paljon useammin silloin, jos hyväksikäytöstä ei tiedetä ja sen aiheuttamia vauroita ei päästä paikkaamaan.[/QUOTE]

Näytä minulle se tutkimus! Itse olen pappani hyväksikäyttämä ja narsistin lapsi, minun pitäisi olla varsinainen ihmishirviö. Riitatilanteet saavat minut kyllä aivan raiteiltani. Minun vaikeaa myöntää olevansa väärässä, koska silloin tuntuu siltä, että hajoan kappaleiksi, menetän ihmisarvoni, enkä osaa koota niitä palasia takaisin.
 
Riippuu varmaan ihmisestä. Musta tuli sulkeutuneepi ja jäi heikompi itsetunto jatkuvan erilaisen väkivallan takia. Olen aika äkkipikainen ja alati valppaana, aivokuvissa näkyy poikkeavaa vireyttä/jännitystä koko valveillaolo-ajan. Mutta olen myös aika rohkea, osaan toimia kriisitilanteissa. En ole menestynyt niin hyvin kuin olisi ollut "edellytyksiä". Olen aika empaattinen. En usko, että ihmisen perusluonnetta voi kuitenkaan muuttaa kovin paljon edes rajulla väkivallalla tai alistamisella. Valitettavasti joillekkin myös periytyy narsistisia piirteitä.
 
En ymmärrä miten päädyin lukemaan tämän ketjun... Tekee pahaa teidän narsistien uhrien puolesta. Varsinkin tämä surullinen 17v. kaipaisi tukijoukkoja ja terapiaa.. http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/

Ihmiset, voimia.
 
Isäni oli narsisti ja ei käyttänyt alkoholia. Monasti ajattelin, että juoppokin olisi helpompi kestää.
Ei tiennyt aamukahville mennessään sanooko huomenta vai ei, täytyi ensin kuulostella millä tuulella on. Tuuli muuttui myös päivän mittaan. Koulusta tullessa saattoi olla aivan eri tunnelmat. Jatkuva kuulostelu ja epävarmuus.
Edelleen vuosikymmenten jälkee kuulostelen ensin ihmisiä, ennenkuin otan keskusteluun osaa. Olen epäluuloinen ihmisiä kohtaan, sitoutumiskammoinen. Toki vuosien saatossa olen ehytynytkin.
 

Yhteistyössä