millanen tukiverkosto sinulla on,vai onko sinulla?

meillä on minun äitini joka tulee kyllä lapsia hoitamaan jos tarpeeksi ajoissa sopii. asuu suht lähellä ja voimme myös hänen luonaan kyläillä ja joskus pyytää meidän esim. syömään.
vanhin lapsita 4v eikä ole ollut kun ehkä kolme kertaa yötä mummon luona, pienempi 2v, ei vielä ikinä. ei ole sillain mahollisuutta ja sitten jos ois niin ei osaa antaa lapsia yöksi kun on ollu niissä niin kiinni.
joskus kaipais jotain arjen apuja vähän enemmän. myönnän.

 

Minusta hyvä. Apua saa kun sitä pyytää ja usein myös pyytämäti.

Jaksamista sinulle.

 

Onneksi oli juuri silloin kun lapset oli pieniä, eli omat vanhempani.

 

meidän tukiverkko rapisi palasina maahan. Eli ei oo ei tuu eikä elämä oo helppoo. Vituttaa kun liito-oravaa pakkasalla

 

Eipä juuri ollenkaan. 5-vuotias ollut 2 kertaa yöhoidossa, vauva ei kertaakaan. Jos minä sairastun tai on jotain pakollisia menoja on pakko olla lasten kanssa. Joskus tosi pahoissa tilanteissa mies on jäänyt kotiin...
Ja myönnän kyllä että olen välillä kateellinen esim. yhdelle kaverille jolla vauva ollut syntymästään saakka hoidossa usein ja nyt taaperona monta kertaa viikossa. Just tänään haaveiltiin miehen kanssa että oispa ihana kun vois vaan soittaa mummille että hakee lapset hoitoon ja itse nukkuisi..

 

mun äiti on innokas ottaan lapset, mutta hänellä on jo ikää. Anoppi ottaa mielellään vain isommat 9 ja 7 vuotiaat. 3vuotias on ollut yhden yön hänellä. Sitten on veljen perhe joka ottaa kaikki. Heilläkin tahtoo olla omia menoja aika paljo.

 

Ihana! Mutta me ollaankin sellasta sukurakasta väkeä. Meillä on puol sukua mukana synnytyksissä ja itse pesemme ja puemme vainajammekin, jotka ovat kotona perheen keskuudessa vanhuutensa viettäneet tai sairautensa loppuun kärsineet.

Olisin ihan hukassa ilman sukuani. Ja kai hekin osaltaan hukassa ilman minua, yksi palanen puuttuisi. :heart:

 

Koskaan ei oo tullut sellaista eteen ettei oltais saatu lapsia hoitoon ,kiireelläkin aikataululla

Hyvä tukiverkko joista olen todella kiitollinen :heart:

 

lähimmät äiti, isä, sisko ja muutama hyvä ystävä ja sitten sen perässä tulee muu suku :heart:

 

On ihan hyvä. Miehen vanhemmat asuu naapurissa ja kavereita+miehen sukulaisia on riittävästi. Mun suku asuu 400km päässä. Kumminkaan lapset eivät ole olleet ikinä yökylässä ilman meitä paitsi esikoinen yhen kerran 1-vuotiaana.

 

Saadaan lapset hoitoon tarvittaessa. Eivät ole meidänkään lapset olleet yöhoidossa kuin 2 kertaa, toinen lapsista kohta 4v ja toinen kohta 3v.. Olisi ollut varmasti mahdollisuus useamminkin viedä, mut meille riittää, et käyvät päivän tai muutaman tunnin, et saadaan miehen kans kahdenoloa.

Nyt tosin v-loppuna menevät yökylään mummulaan ja meillä siis vähän vapaata miehen kans.

 

en mä silti koe olevani väsynyt tms.
lapset on ihania ja rakkaita mut täytyy myöntää että ihan perusjuttuihin toivois joskus edes apua tai helpotusta kun ei noita hoitoonkaan enää osaa laittaa.
oma äitini on vahvasti työelämässä vielä,siis ei häneltä voi edes odottaa sen kummempaa.

 

todella hyvä. Äitini hoitaa nyt poikaa, kun teen työharjoitteluja. Pikkuveljeni tulee leikkimään + pieniä aikoja hoitamaan tarvittaessa. Samoin tätini joka on eläkkeellä tulee jos vain pyytää mielellään hoitamaan poikaa.

 

No. Vuosien varrella se on vaihdellut. Suku on ollut kaukana ja etäällä, ja heistä on usein enemmän huolta kuin turvaa. Ystävät ja naapurit se verkko sitten on ollut, ja onneksi heitä on sitten piisannut kun tarve ja murhe on ollut isoin. Tätä nykyä verkko on tosi hyvä, toimiva ja tiivis.

 

Ei tukiverkkoa, sukulaiset tai isovanhemmat ei hoida.
Järkätään menot niin että aina jompikumpi vanhempi voi olla lapsen kanssa.

 

Lähimmästä kaukaisimpiin:
1. Asun siskon ja sen miehen kanssa.
2. Äiti ja pikkuveli ovat aina puhelinsoiton ja 20 min junamatkan päässä.
3. Isä vaimoineen on paljon mukana elämässä.
4. Lapseni kummi, tädit ja eno ovat myös osa elämäämme.
5. Muutama ystävyyssuhde muitten äitien kanssa alkaa olemaan sillä mallilla, että tukea ja apua sopii pyytää ja antaa, puolin ja toisin. Siinä vielä vähän tekemistä.

Välillä tulee semmonen olo, että haluaisin kauhiasti auttaa muita. Enpä vaa tiiä miten, ja toisaalta nyt olis hyvä keskittyä tähän omaan lapseen, se on kuitenki niin pieni. Tiedän miten voi käyä jos liiaks alkaa muita auttamaan kun ittellänsä on kädet täynnä. Ehkä n. vuoden päästä voisin minäkin auttaa joitakuita vielä aktiivisemmin. Tähän asti oon tukenu siskoa tosi paljon, vahtinu ja hoitanu lapsia, muuttanu yhteen heiän kaa, lainannu rahaa tarpeen tullen...

 

Molempien vanhemmat ovat elossa, mutta tuki on lähinnä henkistä (arvostan toki sitäkin). Maksullinen tuttu lapsenvahti on erikoistilanteita varten. Ihan hyvin menee.

 

Voi, tulee vaan itselle iso kateus kun lukee.
Vaikka eipä sille mitään voi..väsyttää kyllä ja sekin itkettää.

 

Itselles apua. Meillä ei ole lähimaillakaan yhtään sukulaista. Hoidossa lapset eivät ole olleet kertaakaan (molemmat alle 3). Muutaman kerran vuodessa mummit käy viikonloppuna täällä, mutta me olemme kotona tietysti silloin myös. Kerran viikossa käy lastenhoitaja aamupäivällä, jolloin pääsen asioilleni.

 

Itselles apua. Meillä ei ole lähimaillakaan yhtään sukulaista. Hoidossa lapset eivät ole olleet kertaakaan (molemmat alle 3). Muutaman kerran vuodessa mummit käy viikonloppuna täällä, mutta me olemme kotona tietysti silloin myös. Kerran viikossa käy lastenhoitaja aamupäivällä, jolloin pääsen asioilleni.

mistä? mannerheimin lastenhoitajia täällä ei ole,seurakunnalla oli palvelu mutta ne lopetti sen toiminnan. täytyy tutustua jos jotain löytyisi...

 

nettiin ilmoituksen. Niin yksinkertaista se on.

 

laitat työkkärin sivuille sen ilmon. Kyllä niitä löytyy, kun ryhdistäytyy.

 

Lähimmästä kaukaisimpiin:
1. Asun siskon ja sen miehen kanssa.
2. Äiti ja pikkuveli ovat aina puhelinsoiton ja 20 min junamatkan päässä.
3. Isä vaimoineen on paljon mukana elämässä.
4. Lapseni kummi, tädit ja eno ovat myös osa elämäämme.
5. Muutama ystävyyssuhde muitten äitien kanssa alkaa olemaan sillä mallilla, että tukea ja apua sopii pyytää ja antaa, puolin ja toisin. Siinä vielä vähän tekemistä.

Välillä tulee semmonen olo, että haluaisin kauhiasti auttaa muita. Enpä vaa tiiä miten, ja toisaalta nyt olis hyvä keskittyä tähän omaan lapseen, se on kuitenki niin pieni. Tiedän miten voi käyä jos liiaks alkaa muita auttamaan kun ittellänsä on kädet täynnä. Ehkä n. vuoden päästä voisin minäkin auttaa joitakuita vielä aktiivisemmin. Tähän asti oon tukenu siskoa tosi paljon, vahtinu ja hoitanu lapsia, muuttanu yhteen heiän kaa, lainannu rahaa tarpeen tullen...

ootko sie kauan asunut siskosi tykönä? itse asuin eron jälkeen lapsien kanssa puoli vuotta vanhempieni luona. (siulla on muuten ihana kuva profiilissa =) )

 

löysin kaupungimme sivuilta jonkun "kotipalvelun" lapsiperheille,ilmeisesti lastenhoitoakin.
uskaltaako niitä ottaa?
ettei ajatella et olen joku väsyny ja masentunu lastensuojelun apua vailla oleva...

ja sit oisin varmaa ihan stressaantunu et täällä pitää olla siistiä yms. jos joku tulee enkä viitis mennä mihinkää kumminkaa...

 

Järkätään menot niin että aina jompikumpi vanhempi voi olla lapsen kanssa.

Meillä kans näin. Joskin on kummia ja sisaruksia joita voi tarpeen vaatiessa pyytää lapsenvahdiksi joksikin aikaa päivästä, mutta ei oo ollu vielä tarvetta. Vaan jos hätä tulis, niin kyllä isovanhemmille sais pojan hoitoon.