Paska päivä. Todella. Isäni kuoli reilu viikko sitten, ja tässä hoidettu käytännön asioita, ravattu siellä täällä, siivottu hänen asuntoaan jne. Tänään menin aamusta reippain mielin tilaamaan kukkakaupasta kukkavihkoa hautajaisiin, ja silloin se iski. Epätoivo, todellisuus, tajunta siitä, että mä todella ostan isälleni nyt kukkia, enkä todellakaan hänen ihanan yksiönsä olkkarin pöydälle, vaan hänen hautajaisiinsa...
En mä itke, mutta se ahdistus. En todella tiedä, kuinka kestän kahden viikon päästä olevat hautajaiset, en todella halua katsoa kun isäni lasketaan maan sisään, enkä näe häntä enää koskaan.