Hassua, että muistan sen päivän, vaikka esikoisen alkuvaiheista en ilman päiväkirjaani paljon mitään muistaisikaan. Elokuun alkupuolen päivä, kesän helteet rajun ukonilman jälkeen ohi. Äitini mut ja likan haki sairaalasta...eikä ollut edes turvaistuinta, kun ei sellaisia oltu vielä keksittykään =) Koti tuntui tyhjältä ja vieraalta ja olin aika rikki. Äiti taisi keitellä kahvit. Isäni tuli illemmalla hakemaan äitini, kun olin äidille sanonut, että ei tarvitse jäädä yöksi. Faijalla oli mukanaan kattilallinen makkarakeittoa sekä kassillinen ruokaa. Kun vanhempani lähtivät, seisoin vain pinnasängyn vieressä tytärtäni katsellen ja mietin, miten helvetissä me tästä selvitään. Sen muistan, että ensimmäinen yö kotona oli kirkas, sillä seisoin monasti sen yön aikana parvekkeella tuijottaen tähtiin.
Kuopuksen kohdalla exä tuli hakemaan - ja oli jo turvakaukalokin - ja ilta vietettiin iloisesti ihmetellen uutta tulokasta. Systerin perhe kävi moikkaamassa ja esikoinen oli ihan innoissaan pikkuveljestä. Ja niin oli kissatkin, joten kisuparat saivat aina välillä struuttauksen vesisuihkua naamallensa, kun meinasivat hypätä junnun viekkuun koisimaan.
