Millaista se sitten on se suhteen tylsä arki?

[Ero vai ei?]

Eli miltä se sitten tuntuu, kun rakastumisen huuma muuttuu tavalliseksi arjeksi? Monessa ero-ketjussa epäillään, että ihmiset eivät vaan kestä arkea, mutta epäilen. Omalla kohdallani tuntuu kyllä, että on rakkaus ja kaveruuskin kokonaan loppunut. On pelkkää riitaa ja en nykyisin saa enää nukuttua vierekkäin, ainoastaan on hyvä nukkua eri huoneessa.

Minusta tavallinen arki yhdessä oman kumppanin kanssa olisi ihan jees, mutta kun meillä ei ole enää MITÄÄN. Moni kirjoittaa, että "ollaan kuin kaveruksia", mutta minusta tuntuu että oman mieheni kanssa ei olla oikeastaan edes kavereita. Asumme vain yhdessä, koska niin on ollut aiemminkin, mutta mitään yhteyttä ei välillämme ole, ei mitään yhteisiä juttuja. Paitsi seksi, mutta ei siihenkään liity sitä, että ainakaan itse haluaisin nimenomaan miestäni - ajattelen koko seksin ajan muita. Niin, ja lapset, jotka ovatkin kai se suurin syy, miksi edelleen "olemme yhdessä". Tuntuu ettei ole enää edes mitään puhuttavaa, kun kaikesta tulee vaan riita, tai sitten puhumme erosta.

Kun sanotaan, että pitäisi muistella mihin rakastui kumppanissa ja mitä kivaa tehtiin yhdessä, alkaa vaan masentaa, kun totean sen kaiken kadonneen ja muuttuneen. Mies ei ole fyysisesti eikä muutenkaan sama ihminen kuin aiemmin, jopa mielipiteet ja elämänarvot tuntuvat jonkin verran muuttuneen - ja valitettavasti juuri siihen suuntaan, jota inhoan, eli kohti rasistisempaa, konservatiivisempaa ja kyynisempää asennetta. Ja kun mitään ei enää tehdä yhdessä, tuntuu niin hullulta olla parisuhteessa. Teen kaikki jutut lasten kanssa kolmistaan tai sitten jonkun ystäväni tai omien vanhempieni kanssa - esim. leikkipuistoon, huvipuistoon, lastenteatteriin mennään aina ilman miestä, jota ei kiinnosta. Jos haluan tehdä tai jutella aikuisen kanssa, minulla on sitä varten ystäviä.

 

[astrolabe]

Tylsä arki meillä ainakin on sitä, että olen hoitovapaalla kotona, mies käy töissä ja on vanhempiakin lapsia. Kodinhoitoon, lapsiin ja miehellä työssäkäyntiin menee paljon aikaa ja se verottaa mahdollisuuksia tehdä juttuja pariskuntana. Eletään viikonlopuille, jolloin ehtii sitten tekemään jotain yhdessä, kuten kävimme ravintolapäivänä kaverini kutsusta hänen pop up -raflassaan tai katsomme kotona leffoja tms.

 

[Ero vai ei?]

Tylsä arki meillä ainakin on sitä, että olen hoitovapaalla kotona, mies käy töissä ja on vanhempiakin lapsia. Kodinhoitoon, lapsiin ja miehellä työssäkäyntiin menee paljon aikaa ja se verottaa mahdollisuuksia tehdä juttuja pariskuntana. Eletään viikonlopuille, jolloin ehtii sitten tekemään jotain yhdessä, kuten kävimme ravintolapäivänä kaverini kutsusta hänen pop up -raflassaan tai katsomme kotona leffoja tms.

Tuo olisi minusta ok. Ennen lapsia tehtiin ruokaa yhdessä, pelattiin iltaisin jotain pelejä ja katsottiin elokuvia/sarjoja, saunottiin, tai vaan oleiltiin. Ja matkustettiin yhdessä, mikä sitten kai ei ollut arkea, mutta arkena ainakin suunniteltiin niitä matkoja. Ensimmäisen lapsen synnyttyä oli melkoista kodin- ja vauvanhoidon pyöritystä, mutta vasta nyt viime vuosina on muuttunut ja nyt on tosiaan riitaisaa ja suoraan sanottuna ahdistavaa.

Kun ajattelen asiaa, itkettää ihan pirusti. Olimme niin onnellisia enkä voi käsittää, että se kaikki katosi. En tiedä, onko enää voimia ja haluja edes yrittää muuttaa tilannetta. Olemme sanoneet jo niin ikäviä ja peruuttamattomia asioita toisillemme. Ja muutenkin.

Lähinnä toivon nyt, että voisimme kasvattaa lapsia yhdessä, vaikka emme enää olisi ja asuisi yhdessä - että meillä olisi hyvät ja toista kunnioittavat välit ja vaalisimme lasten suhdetta kumpaankin vanhempaan. Mutta pariskuntana en enää osaa meitä nähdä.

 

[....]

Jäin miettimään mikä omassa parisuhteessani olisi tylsää enkä osaa äkkiseltään sanoa mikä olisi tylsää. Elämä pyörii pitkälti lasten mukaan,molemmat olemme töissä ja tukiverkkoa vain vähän joten lasten ehdoilla mennään,lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa ja se jäljelle jäävä aika on pyhitetty perheelle sekä parisuhteelle. Olemme tosin vuosien myötä oppineet keskustelemaan,en edes muista koska viimeksi ollaan riidelty.

Toivottavasti löytäisitte ratkaisun jossa kaikki olisi tyytyväisiä!

 

[Ero vai ei?]

Jäin miettimään mikä omassa parisuhteessani olisi tylsää enkä osaa äkkiseltään sanoa mikä olisi tylsää. Elämä pyörii pitkälti lasten mukaan,molemmat olemme töissä ja tukiverkkoa vain vähän joten lasten ehdoilla mennään,lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa ja se jäljelle jäävä aika on pyhitetty perheelle sekä parisuhteelle. Olemme tosin vuosien myötä oppineet keskustelemaan,en edes muista koska viimeksi ollaan riidelty.

Toivottavasti löytäisitte ratkaisun jossa kaikki olisi tyytyväisiä!

Niin, no tällä hetkellä tuntuu, että kummankin mielestä ero olisi parempi ratkaisu kuin yhteen jääminen Lasten kannalta se vaan mietityttää, niin minua kuin miestäkin.

 

[Ero vai ei?]

Niin ja ollaan oltu pitkään yhdessä, ja esim. sellaista ongelmaa ei ole ollut ettemmekö osaisi keskustella tms. Aiemminhan kaikki olikin erilaista.

 

[13v]

Toinen on koneella toises huonees, toinen olkkaris tv.n, läppärinsä seurana. Nukkuuki olkkarissa ( kuorsaa, kuuma ) Kyl me jutellaa, kinataan, seksiä kerran vk. Kunnon tappelu on kerran vuodessa, se oli ny 2vk si ja puhdisti ilmaa aika paljon mut tuli pikku tuhoo aikaan mutta se on pientä, tavaraa vaan

 

[....]

Niin, no tällä hetkellä tuntuu, että kummankin mielestä ero olisi parempi ratkaisu kuin yhteen jääminen Lasten kannalta se vaan mietityttää, niin minua kuin miestäkin.

Minkäikäiset lapset teillä on? Toisaalta jos molemmat vanhemmat ymmärtää ajaa lapsen etua eli molemmat vanhemmat olisivat läsnä lasten elämässä eikä lapsia riistettäisi toiselta vanhemmalta saattaa ero olla paras ratkaisu.

Hiljattain puhuin erään ystäväni kanssa siitä mitä olisi tehnyt/jättänyt tekemättä elämässä jos olisi tämänikäinen kuin nyt,hän luetteli monia asioita ja viimeiseksi totesi että vanhempien eroa hän ei kadu eli joskus se ero saattaa olla myös hyväksi,niin lapsille kuin vanhemmillekin.

 

[Er vai ei?]

Minkäikäiset lapset teillä on? Toisaalta jos molemmat vanhemmat ymmärtää ajaa lapsen etua eli molemmat vanhemmat olisivat läsnä lasten elämässä eikä lapsia riistettäisi toiselta vanhemmalta saattaa ero olla paras ratkaisu.

Hiljattain puhuin erään ystäväni kanssa siitä mitä olisi tehnyt/jättänyt tekemättä elämässä jos olisi tämänikäinen kuin nyt,hän luetteli monia asioita ja viimeiseksi totesi että vanhempien eroa hän ei kadu eli joskus se ero saattaa olla myös hyväksi,niin lapsille kuin vanhemmillekin.

2- ja 5-vuotiaat ovat meidän lapset.

 

[Viieras]

Yli 20 vuotta yhdessä, kolme lasta, joista vanhin kymmenen, ei ole tylsää arkea vaan tosi kivaa. Aina haetaan, että parisuhde vaatii työtä ja uhrautumista ja vaikka mitä. Itse olen suoraan sanonut, että sinä päivänä, kun suhteemme tuntuu työltä, minä lähden kälppimään.

Ja totta kai joskus on tylsää, mutta ei se meillä ainakaan parisuhteesta johdu vaan joskus ihmisellä nyt vaan on tylsää. Sitten pitää keksiä sitä jotain tekemiseksi- lukea, lenkkeillä, teatteriin, maalata, käsitöitä, kahvilaan, kirppikselle, uimaan, kaverille, työpaikkailmoitusten selailua, matkan varaaminen.

Eli jos on paha olla parisuhteessa juuri sen suhteen vuoksi, niin pitää miettiä pystyykö asiaan vaikuttamaan vai onko kaikki mennyttä. Ei yksi elämän tärkeimmistä osaalueista voi olla jatkuvaa kärvistelyä ja työtä.

 

[Viieras]

Aina haetaan, että parisuhde vaatii työtä ja uhrautumista ja vaikka mitä.

*hoetaan*

 

[treb]

Äbäsääsääs väbäaää bäaäaäbbä Parisuhde arki äväväaäbäaäaäaäaäaäaäbaäaäa bälälää bäbäsälalaäkaääa bäaäaäaäätäaääa. Bläaåoaää booooooooooo böllaöäääääääääääääääääääääääääkaäalal aöapaöaölaööba.

Tolta kuulostaa miehen korvaan kun nainen puhuu parisuhteesta ja arjesta.

 

[Myötä-ja vastoinkäymisissä]

2- ja 5-vuotiaat ovat meidän lapset.

Meillä ollut vuosikaudet samantyylistä kun lapset ollut pienempiä, mutta kun ero ei ole koskaan ollut vaihtoehto, siitä on vain selvitty. Ja nyt taas kun lapset jo koululaisia, tehdäänkin taas juttuja enemmän yhdessä ja riidankin vähentyneet.

Voisiko ajatella että teilläkin nyt sitä alamäen aikaa ja kun sen kestätte, jossain vaiheessa on parempaa luvassa?

 

[astrolabe]

Äbäsääsääs väbäaää bäaäaäbbä Parisuhde arki äväväaäbäaäaäaäaäaäaäbaäaäa bälälää bäbäsälalaäkaääa bäaäaäaäätäaääa. Bläaåoaää booooooooooo böllaöäääääääääääääääääääääääääkaäalal aöapaöaölaööba.

Tolta kuulostaa miehen korvaan kun nainen puhuu parisuhteesta ja arjesta.

Sitten varmaan ei kannata hakeutua naisen kanssa parisuhteeseen, jos on noin vaikeaa.

 

[treb]

Sitten varmaan ei kannata hakeutua naisen kanssa parisuhteeseen, jos on noin vaikeaa.

Voi kuule monessakin suhteessa ollaan oltu ja ollaan. Jaksa tota saatanan lässyttämistä ja kelailua, tulisin hulluksi jos miettisin asioita niinkuin te naiset. Luultavasti vetäisin itseni hirteen, mutta te rakastatte itsesäälissä ja ties missä vellomista.

Pitää kaikkea fundeeraa niin jumalauta perkeleesti, että järki lähtee.

 

[....]

Voi kuule monessakin suhteessa ollaan oltu ja ollaan. Jaksa tota saatanan lässyttämistä ja kelailua, tulisin hulluksi jos miettisin asioita niinkuin te naiset. Luultavasti vetäisin itseni hirteen, mutta te rakastatte itsesäälissä ja ties missä vellomista.

Pitää kaikkea fundeeraa niin jumalauta perkeleesti, että järki lähtee.

Ei kannata yleistää

 

[nedra]

Mun mielestäni nimenomaan siinä arjen sietämisessä se suhde punnitaan,siis että se on mukavaa ja sujuvaa eikä vaadi mitään ihmeellisiä ponnisteluja. Kun takana on pitkä päivä kotona lasten kanssa tai kohta kun palaan työelämään työpäivä harrastuksineen,niin en minäkään jaksa mitään kovin henkevää keskustelua illalla ja se on molemmille ihan okei että istutaan vierekkäin ja vaan olla möllötetään.