Mietiskelen vaan, olenko itsekäs tai nipo, kun mies ei ole juoppo eikä varsinaisesti väkivaltainenkaan... Nooh, on se mua toisinaan tuuppinut ja käsistä vääntänyt jne. ja yleensä aina, kun haluaisin keskustella jostain "vaikeammasta" (miehen mielestä) asiasta, hän hermostuu yleensä hyvinkin nopeasti ja haukkuu mut milloin miksikin. Olen usein reppana, henkisesti sairas, luulosairas, kelvoton äiti, laskelmoiva, määräilijä, pihtari jne. Ette tietystikään tunne minua eli saatanhan ollakin kaikkea noista, mutta omasta mielestäni olen kyllä ihan tavallinen nainen, jolla kyllä omaakin tahtoa löytyy, mutta sovitteleva ja rauhaa rakastava kyllä olen enkä jaksaisi riidellä ja mennä miehen oikkujen mukaan. Koskaan meillä ei keskustella silloin kun minä haluaisin vaan aina pitää odottaa päiviä, viikkojakin, että miehellä on hyvä hetki ja silloinkaan se ei pysy keskusteluna vaan menee tuohon haukkumiseen jne, On vielä pitkävihainenkin eli riidoissa tai vähintään kylmissä väleissä ollaan menty nukkumaan varmaankin kolmasosana illoista yli 10 vuoden suhteestamme.
Ollaan käyty terapeutilla, kun viimein mies sinne suostui tulemaan -monta vuotta olen pyytänyt- mutta musta itsestä tuntuu, että ei ole enää mitään tunteita tuota miestä kohtaan, haluaisi vaan eroon. Kaksi lasta on, joiden takia haluaisin haluta, mutten vaan pysty.
Lienee sanomattakin selvä, että seksiä ei ole ollut kuukausiin, koska mua ei kiinnosta tehdä aloitetta eikä sitä tee mieskään, kiukuttelee vaan kuinka v-maista on elää puutteessa. Ymmärrän varsin hyvin pointin, mutta katson, että nöyryyttäisin itseäni, jos lähtisin vielä tuohonkin väkisin itseäni pakottamaan, kun mies ei laita rikkaa ristiin asian eteen, on sen kyllä jopa terapeutille myöntänyt, ettei ole moneen vuoteen nähnyt vaivaa suhteen eteen vaan elää omaa elämäänsä.
Päässä vaan jyskyttää, että pois ja äkkiä, mutta onko tästä enää mitään saumaa saada perhettä toimivaksi? Lapsiparat...
Ollaan käyty terapeutilla, kun viimein mies sinne suostui tulemaan -monta vuotta olen pyytänyt- mutta musta itsestä tuntuu, että ei ole enää mitään tunteita tuota miestä kohtaan, haluaisi vaan eroon. Kaksi lasta on, joiden takia haluaisin haluta, mutten vaan pysty.
Lienee sanomattakin selvä, että seksiä ei ole ollut kuukausiin, koska mua ei kiinnosta tehdä aloitetta eikä sitä tee mieskään, kiukuttelee vaan kuinka v-maista on elää puutteessa. Ymmärrän varsin hyvin pointin, mutta katson, että nöyryyttäisin itseäni, jos lähtisin vielä tuohonkin väkisin itseäni pakottamaan, kun mies ei laita rikkaa ristiin asian eteen, on sen kyllä jopa terapeutille myöntänyt, ettei ole moneen vuoteen nähnyt vaivaa suhteen eteen vaan elää omaa elämäänsä.
Päässä vaan jyskyttää, että pois ja äkkiä, mutta onko tästä enää mitään saumaa saada perhettä toimivaksi? Lapsiparat...
