Millaista arkenne kun pieni kipeänä..

[aina joku tauti..]

Meillä imetyksen jälkeen on iskenyt kaikki mahdolliset lastentaudit - ja moneen kertaan! Tuntuu, ettei tervettä päivää tai ainakaan viikkoa ole. Ja arki on äärimmäisen puuduttavaa ja rankkaa, kun pieni on kovasti kipeänä. Itkuinen, ei syö, ei nuku kunnolla, yöt on levottomia ja lasta on juotettava (herätyskello vaan soimaan monesti yöllä) jne. Itsekin kokee itsensä puolikuntoiseksi.

Millaista teillä arki, kun pieni on kipeänä? Miten te itse jaksatte? Ikävintä on, kun lapsella olisi jo intoa mennä leikkipuistoon leikkimään tms mutta ei vaan voi mennä (esim. noroviruksen aikaan) ja pieni on todella kiukkuinen ja turhautunut sisäleikkeihin, äiti tietysti myös... Päivät eivät kulu millään. Millaisia juttuja te keksitte, jotta arki tuntuu mielekkäältä myös sairasteluaikaan? Eri asia tietenkin, jos vain hyvin harvoin kipeänä. Mutta kun usein, täytyisi jo jotain kehitelläkin.. miten teillä mies osallistuu sairaan lapsen hoitoon? Meillä ei saa syömään eikä juomaan senkään vertaa, joten minun ei tekisi mieli lähteä harrastamaankaan itsekseni iltaisin. Pakotan itseni kuitenkin silloin tällöin happihyppelylle pois kotoa, sillä seurauksella, että lapsenhoito vaatii vielä enemmän kotiin palattuani.

Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

 

[kiuyi]

Meillä meni oikeastaan koko viime vuosi elokuusta jouluun sairastaessa. Korvakierre iski heti päiväkodin aloittamisen jälkeen. Oli kyllä rankkaa aikaa: oli sairastava lapsi, juuri alkanut työelämä, pimeää ja märkää - ja me miehenkin kanssa sairastimme enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä. Siinä oli koetuksella niin perhe, parisuhde kuin työpaikkakin. Minulla ei pää kestänyt pelkkää sisällä oloa. Jos lapsi ei ollut kuumeinen, ja vointi antoi muuten periksi, kävimme vaikka kahvilassa, ruokakaupassa, joskus kauppakeskuksen muutamassa leikkivälineessä. Oli ehkä väärin viedä lapsi tartuttamaan muita, mutta toisaalta: siellähän ne muutkin ihmiset kurlasivat räkää ja aivastelivat. Missään mahataudissa ei menty tartuntavaaran paikkoihin, mutta kyllä nyt keväälläkin käytiin voinnin niin salliessa vähän rattailla kävelemässä ja happihypyillä.

Mies jakaa kyllä hoitovastuuta, mutta hänen työnsä on kyllä sellaista, että siitä ei voi olla ihan niin helposti paria kolmea päivää pois. Minun työstäni voi. Mutta joskus jouduin sanomaan, että mun pääni ei kestä jäädä kotiin, hoida asiasi niin, että jäät kotiin lasta hoitamaan.

Sisällä yritetään leikkiä lapsen halujen mukaan. Aika paljon sai alle 2-vuotiasta vielä leikittää. Nyt olisi sen puolesta helpompaa, kun lapsi jo vähän leikkii itsekseenkin. Mutta onneksi putkituksen ja ehkä iänkin myötä sairastamiset ovat vähentyneet huomattavasti. Mitä nyt kaksi viikon mittaista vatsatautia oli tässä keväällä. Silloin sitä mietti, että tällaista meillä oli oikeastaan koko viime syksy.

Kaikkeen sopeutuu, mutta on se silti raskasta. Ehkä teilläkin hellittää. Meille infektiolääkäri totesi, että yleensä kesällä helpottaa. Ja ehkä kesällä on kipeän lapsen kanssa kuitenkin helpompaa esim. piipahtaa ulkona tai juoda vaikka päiväkahvit parvekkeella.

Jaksamista. Ja kyllä se paremmaksi muuttuu.

 

[Känkkäränkkä]

Meillä ei ole ollut kuin yksi flunssa (poika on nyt reilun vuoden ikäinen), mutta normaali arkemme on jatkuvaa känkkäränkkä kiukuttelua, johtuen siitä että poika nukkuu todella huonosti. Itseasiassa flunssassa ollessaan oli niin poikki, että silloin nukkui kerrankin vähän paremmin ja päivätkin sujuivat helpommin...

 

[tiipii....]

Meillä on myös sairastettu molempien 2 lapsen kanssa paljon. Korvatulehduksia molemmilla, silmätulehduksia, yrjötautia ja normiflunssaa. Minä olen aika rankalla kädellä lääkinnyt heitä. Tuntuu lapsen olo helpottavan kun saa lääkettä.Panadolia siis vaan, ei mitään vahvempaa. Ja antibioottia ovat saaneet korviin, jos kierre ei ole muuten helpottanut.
Mutta rankkaa on juu. Varsinkin tuo, kun ei pienet saa nukuttua kunnolla.

Ilmeisesti teillä ei ole omaa pihaa..? Sinnehän nyt ainakin voi mennä vaikka nuhaa tms olisi. Entäs vaunukävelylle, ei siinäkään ketään pääse tartuttamaan... Nyt kesäaikaan varsinkin johonkin ulkoilmajuttuihin voi mielestäni hyvin mennä puolikuntoisena, kuten torille jätskille tai rantsuun heittelemään kiviä. Siis jos on lähellä ja kunto antaa myöden.

Tai sisällä jotain uutta puuhaa. Onko kaikki jo käytössä, kirjat, vesivärit, sormivärit, telkkari...? Jotain uutta lelua tms. palapeliä? Me ollaan vähän hemmoteltu lapsia aina niiden sairastellessa. Ostetaan vaikka jätskiä tai jotain uutta puuhaa kaupasta. Ovat niin rassukoita kipeinä.

Meillekin lääkäri lohdutti ekasta, että kyllä tämä sairastelu parissa vuodessa helpottaa, greit... Mutta niinhän se kyllä teki. Ei enää 3-vuotiaaseen tartu kaikki mitä muilla on.
Jaksamista vaan. Ei se ikuisesti kestä tuokaan vaihe!