Millaisilla sydänäänillä sektioon?

Hei!

Itselläni on jo vuosi aikaa esikoisen synnytyksestä, mutta siitä jäi minulle todella pahat traumat monesta asiasta johtuen. En ala niitä kaikkia tässä nyt erittelemään (olen kirjoittanut niistä toisaalla), mutta haluaisin kysyä teiltä, hätä- tai kiireellisen sektion kokeneet, millaisilla vauvan sydänäänillä teidät on viety leikkaukseen?

Omalla tytölläni sydänäänet olivat synnytyksessä ensin pitkään monotoniset, sitten 4 min ajan 100 ja lopusssa romahtivat 60:een! Sairaalasta tilaamissani sykekäyrissä näkyy, että vauvan sydänäänet ovat laskusuunnassa vielä tuostakin alaspäin, mutta vauvan sydänäänikäyrä loppui kesken n. 7min ennen vauvan syntymää.

Olisin erittäin kiitollinen kaikista vastauksista asiaan liittyen! Edelleen mietin asiaa päivittäin enkä uskalla edes kuvitellakaan uutta synnytystä...

 

Mullakin meni pari kertaa aika alas, 79 oli kai alhaisin. Mutta kylkee vaan käänneltiin ja happea sain hönkittäväks.

 

Mulla kans reilu vuosi sitten tehtiin hätäsektio. Vauvalla tippui syke 100-80-70-60 (en oo varma missä ajassa, varmaan kuitenkin alle 10 min). Olin kokonaan auki, mutta vauva oli liian ylhäällä imukupille, niin sitten juostiin leikkuriin. Tai hoitajat juoksi ja minä siis makasin sängyssä...
Ihan hyvä 8 pisteen vauva tuli. Katsoin leikkauskertomuksesta, että 7 min meni leikkaussalissa siihen että vauva saatiin ulos. Eli varmaan sullakin sen takia loppui sykekäyrä sen 7 min ennen vauvan syntymää, koska pää"antenni" (ja tietenkin jos vatsan ympäri mitattu) varmaankin otetaan pois kun aletaan leikata.

Minä en enää päivittäin mieti asiaa, toisaalta emme juuri nyt harkitsekaan uutta raskautta. Mulla oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes ja synnytys käynnistettiin, silloin useammin päädytään sektioon (ei kuitenkaan kai yleensä hätä-). Todennäköisesti raskausdiabetes uusiutuisi seuraavassa raskaudessa, mutta kirurgin mukaan se ei ainakaan ollut syynä sydänäänten laskulle. Toisaalta mitään selkeää syytä ei myöskään löytynyt. :/

Pitäisi kai ajatella että huonoa tuuria vain ja hyvä että huomattiin ja hoidettiin tilanne, mutta varmasti mietityttäisi jos raskaana olisi uudestaan.

 

Ekan lapsen aikana mulla oli raskausmyrkytys ja sen vuoksi sain polilla juosta. Yhdellä kerralla sydänäänet olivat melko tasaisesti 130. Se oli varmasti osasyy siihen miksi mut pyydettiin parin päivän päästä käynnistykseen. Käynnistys lähti hyvin rajusti käyntiin. Supistusten väliin ei jäänyt mitään taukoa ja ilmeisesti se vaikutti siihen ettei vauvan sydän meinannut kestää. En osaa yhtään lukuja sanoa. Vauvalla pysyi sydänäänet vain jos olin toisella kyljelläni ja lopuksi ei enää tarpeeksi niinkään. N. 3h olin synnytyssalissa ja sen aikaa niitä seurattiin. Sitten vietiin kiireiseen sektioon. Jälkikäteen lääkäritkin oli sitä mieltä, että olisi pitänyt toimia aikasemmin...Hyvin kuitenkin kävi ja terve lapsi syntyi.

Tokan lapsen kohdalla ei sellaisia ongelmia ollut. Ekalla oli pää ollut erittäin huonossa asennossa kohdussa. Olisiko sekin sitten vaikuttanut. En kyllä käsitä miten uskalsivat alkaa käynnistämään, vaikka tiedossa oli. Tokan kohdalla ei käynnistystä sitten edes mietitty vaan leikattiin suoraan (ulos oli sekin saatava myrkytyksen vuoksi).

 

Todennäköisesti raskausdiabetes uusiutuisi seuraavassa raskaudessa, mutta kirurgin mukaan se ei ainakaan ollut syynä sydänäänten laskulle.

Tarkoitukseni ei ole nipottaa, tai olla pikkutarkka mutta haluaisin vaan valistaa ettei se ole kirurgi joka tekee sektion, vaan gynekologi

 

Todennäköisesti raskausdiabetes uusiutuisi seuraavassa raskaudessa, mutta kirurgin mukaan se ei ainakaan ollut syynä sydänäänten laskulle.

Tarkoitukseni ei ole nipottaa, tai olla pikkutarkka mutta haluaisin vaan valistaa ettei se ole kirurgi joka tekee sektion, vaan gynekologi

Ai, mulla sen teki synnytyslääkäri :saint:

 

Mulla sydänäänet oli ensin todella hyvät ja sitten ne alkoivat seilaamaan välillä huitelivat 150 paikkeilla ja sitten taas tipahtivat sadan tienoilla ja alemmaskin. Aluksi happi ja asennon vaihtaminen auttoivat, mutta lopulta tipahtivat sinne 60 paikkeille ja niitä saatu enää kunnolla nousemaan tai kun nousivat niin laskivat saman tien ja sitten mentiinkin ja lujaa.

 

Synnytyslääkäri = gynekologi

 

Ekan lapsen aikana mulla oli raskausmyrkytys ja sen vuoksi sain polilla juosta. Yhdellä kerralla sydänäänet olivat melko tasaisesti 130. Se oli varmasti osasyy siihen miksi mut pyydettiin parin päivän päästä käynnistykseen. Käynnistys lähti hyvin rajusti käyntiin. Supistusten väliin ei jäänyt mitään taukoa ja ilmeisesti se vaikutti siihen ettei vauvan sydän meinannut kestää. En osaa yhtään lukuja sanoa. Vauvalla pysyi sydänäänet vain jos olin toisella kyljelläni ja lopuksi ei enää tarpeeksi niinkään. N. 3h olin synnytyssalissa ja sen aikaa niitä seurattiin. Sitten vietiin kiireiseen sektioon. Jälkikäteen lääkäritkin oli sitä mieltä, että olisi pitänyt toimia aikasemmin...Hyvin kuitenkin kävi ja terve lapsi syntyi.

Tokan lapsen kohdalla ei sellaisia ongelmia ollut. Ekalla oli pää ollut erittäin huonossa asennossa kohdussa. Olisiko sekin sitten vaikuttanut. En kyllä käsitä miten uskalsivat alkaa käynnistämään, vaikka tiedossa oli. Tokan kohdalla ei käynnistystä sitten edes mietitty vaan leikattiin suoraan (ulos oli sekin saatava myrkytyksen vuoksi).

Mulla oli esikoista odottaessa melkein aina loppuajan sydänkäyrillä ihan tasaista, tai siis vauvalla oli..aina siinä 140 keippeillä ja sillonkin vaan käskettiin kääntään kylkeä että tulee muutosta sykkeeseen. Ja käynnistettiin vasta rv 42..syntyi rv 42+2

 

Sillä viimesellä poli kerralla siihen sykkeeseen ei enää saatu tarpeeksi vaihtelua, vaikka vaihdoin asentoa ja koitettiin kaikkea muutakin. Olisi pitänyt jo sinä päivänä asialle jotain tehdä, mutta ajattelivat kuitenkin katsoa vielä. Sitten niillä oli seuraavana päivänä joku lääkäreiden palaveri ja tulivat siihen tulokseen, että soitetaanpa potilas käynnistykseen...Hieman olin yllättynyt.

 

Synnytyslääkäri = gynekologi

Voi kristus KVG

Synnytyslääkäri = obstetrikko
Naistentautien erikoislääkäri = gynekologi

 

Todennäköisesti raskausdiabetes uusiutuisi seuraavassa raskaudessa, mutta kirurgin mukaan se ei ainakaan ollut syynä sydänäänten laskulle.

Tarkoitukseni ei ole nipottaa, tai olla pikkutarkka mutta haluaisin vaan valistaa ettei se ole kirurgi joka tekee sektion, vaan gynekologi

Taisi mennä nipotukseksi kuitenkin, ainakin muilla...
En nyt jaksa mennä papereista katsomaan lääkärin titteliä, kätilöt lapsivuodeosastolla puhuivat leikanneesta lääkäristä. Ehkä ei sitten ollut kirurgi, vaan jotain ihan muuta. Hyvin leikkasi kuitenkin.

 

Matalin anturin lukema oli 21, mitä kerkesin näkemään. Mentiin suoraan saliin, olin siis kontrollikäynnillä polilla, josta suoraan leikkaukseen. Muutamasta minuutista kiinni pojan henkiin jääminen.

 

Mulla papereissa lukee syke 80-90 ja vaihtelevuus niukkaa. Lääkäri konsultoi erikoislääkäriä ja sitten lähdettiin saliin ja lujaa. Lapsi oli ulkona 6 minuutissa. Syntyi 6 apgarilla, korjasi nopeasti 8:aan- lapsen dg lyhytaikainen asphyksia. Leikkausindikaatio oli sikiön sydämen lyöntitiheyden poikkeavuus/vaihtelu supistustoiminnan ja synnytyksen komplikaationa.

 

Kiitos vastauksista. Täydennän viestiäni: minua ei leikattu vaan tehtiin ISO episiotomia ja lisäksi repesin pahasti. Ja kätilö huusi täysillä, että "työnnä, työnnä, nyt täytyy saada vauva ulos", vaikkei minulla ollut edes supistusta. Ja toinen kätilö työnsi täysillä mahan päältä vauvaa pepusta ulospäin.

Minulla vauva juuttui kiinni sekä kohdunsuulle että emättimen suulle ensin päästä, sitten olkapäistä ja lopuksi vielä vyötäröstä. Sanoi kätilö tosin jälkikäteen, että mahdollisesti lantion kokomittaus röntgenillä tai magneetilla voisi olla tarpeen mahdollisia seuraavia raskauksia ajatellen ja että lääkäri oli kuulemma jo tulossa oven takana.

Kaikesta tästä oli seurauksena yhteensä kolme antibioottikuuria minulle, yli puolen vuoden alapääkivut sekä selän lannerangan välilevyn repeäminen ja nyt syyskuussa sen takia tehty selkäleikkaus. Tämä kaikki on jäänyt mietityttämään minua suuresti, miksi sektioon ei menty.

Minullakin oli käynnistetty synnytys, käynnistys aloiteltiin rv 39+0 ja lapsi syntyi 39+2, syynä oli raskausmyrkytys.

 

Kiitos vastauksista. Täydennän viestiäni: minua ei leikattu vaan tehtiin ISO episiotomia ja lisäksi repesin pahasti. Ja kätilö huusi täysillä, että "työnnä, työnnä, nyt täytyy saada vauva ulos", vaikkei minulla ollut edes supistusta. Ja toinen kätilö työnsi täysillä mahan päältä vauvaa pepusta ulospäin.

Minulla vauva juuttui kiinni sekä kohdunsuulle että emättimen suulle ensin päästä, sitten olkapäistä ja lopuksi vielä vyötäröstä. Sanoi kätilö tosin jälkikäteen, että mahdollisesti lantion kokomittaus röntgenillä tai magneetilla voisi olla tarpeen mahdollisia seuraavia raskauksia ajatellen ja että lääkäri oli kuulemma jo tulossa oven takana.

Kaikesta tästä oli seurauksena yhteensä kolme antibioottikuuria minulle, yli puolen vuoden alapääkivut sekä selän lannerangan välilevyn repeäminen ja nyt syyskuussa sen takia tehty selkäleikkaus. Tämä kaikki on jäänyt mietityttämään minua suuresti, miksi sektioon ei menty.

Minullakin oli käynnistetty synnytys, käynnistys aloiteltiin rv 39+0 ja lapsi syntyi 39+2, syynä oli raskausmyrkytys.

Aika hurjan kuuloista

 

Mulla kiireellinen sektio, syke oli laskusuunnassa (90+) kun tehtiin päätös. Ja turhan tasainen. Ei vauvalla kova hätä ollut, mutta alkoi olla ahdinko pitkittyneen synnytyksen takia.

 

Saako sairaalasta jälikäteen tilattua jotain leikkauskertomusta? Mulle ei annettu mitään paperia kotiin vaikka hätäsektio jouduttiin tekemään.... vain suullinen keskustelu, josta hirveesti ei jääny mieleen...

 

Mä en itseasiassa edes tiedä muuta kuin, että kalvojen puhkaisujen jälkeen ei löydetty enää sydänääniä ja sitten mentiin ja lujaa :/
Hurjan kuuloinen synnytys ap:lla kyllä. Mutta seuraava kerta on ihan omansa; vaikka ymmärrän kyllä, että mietityttää..

 

Mulla hävis esikoisen synnytyksessä sydän äänet kokonaan, mutta perinteisellä tavalla mentiin loppuun asti. Lääkäriä ei ollut talossa, kun kätilöt ei uskonut että oikeesti synnytän.

Kuopuksen kanssa mentiin onneksi heti hätäsektioon =)

 

Mulla kuopuksen synnytyksessä tehtiin kiireellinen sektio vauvan hapenpuutteen vuoksi.
Supistusten aikana sydänääniin tuli syviä laskuja, laskujen aikana syke kävi 60:ssä ja jopa 30:ssä. Kohdunsuu ei alkanut toivotusti avautumaan , ja syke katosi väliin kokonaan. Kätilö käski mut aina nopeasti vatsalleen jalat koukkuun, jolloin syke palasi. Sitte onneksi leikattiin, ja syntyi terve vauva, jolla oli napanuora kaulan ja vartalon ympärillä .

 

Meillä kaksosten synnytys päättyi hätäsektioon. Ensimmäistä olin ponnistamassa kun ponnistusten välissä seurasin käyrää: toisen sykkeet nousi ensin yli 200 ja romahti sitten. Synnytyslääkäri oli jo siinä vaiheessa ultraamassa ja karjaisi vaan että B-vauva ahdingossa, hätäsektioon. Sitten mentiin lujaa leikkuriin. Synnytyslääkäri sanoi purkukeskustelussa että kun leikkuriin lähdettiin sykkeet oli todella alhaiset. Muistan kyllä siitä ultrakuvasta että syke ei ollut samannäköinen kuin aikaisemmin (vauvoja ultrattiin tosi paljon läpi raskauden). 9 minuutin sisään päätöksestä syntyivät, molemmilla Apgar 6/7.

 

En yhtään tiedä kuinka alas syke laski. Leikattiin kuitenkin aika nopsaan.
Lisänä oli kyllä myös vihreä lapsivesi+verenvuoto.

 

Mulla synnytyksessä vauvan sydänäänet laski alimmillaan suunnilleen 70 kieppeille. En muista tarkkaan nousiko ne siitä kun käänsivät mut kyljelle ja sain happea, mutta sektioon ei kuitenkaan jouduttu. Poika vetästiin nopeesti imukupilla ulos, ja 9 pisteen vauva oli. Napanuora oli kaulan ympäri.

 

480 sykettä minuutissa... juu oli pientä rytmihäiriötä lapsella...