Millaisilla sydänäänillä sektioon?

Hei!

Itselläni on jo vuosi aikaa esikoisen synnytyksestä, mutta siitä jäi minulle todella pahat traumat monesta asiasta johtuen. En ala niitä kaikkia tässä nyt erittelemään (olen kirjoittanut niistä toisaalla), mutta haluaisin kysyä teiltä, hätä- tai kiireellisen sektion kokeneet, millaisilla vauvan sydänäänillä teidät on viety leikkaukseen?

Omalla tytölläni sydänäänet olivat synnytyksessä ensin pitkään monotoniset, sitten 4 min ajan 100 ja lopusssa romahtivat 60:een! Sairaalasta tilaamissani sykekäyrissä näkyy, että vauvan sydänäänet ovat laskusuunnassa vielä tuostakin alaspäin, mutta vauvan sydänäänikäyrä loppui kesken n. 4min ennen vauvan syntymää.

Olisin erittäin kiitollinen kaikista vastauksista asiaan liittyen! Edelleen mietin asiaa päivittäin enkä uskalla edes kuvitellakaan uutta synnytystä...

 

Mulla kans reilu vuosi sitten tehtiin hätäsektio. Vauvalla tippui syke 100-80-70-60 (en oo varma missä ajassa, varmaan kuitenkin alle 10 min). Olin kokonaan auki, mutta vauva oli liian ylhäällä imukupille, niin sitten juostiin leikkuriin. Tai hoitajat juoksi ja minä siis makasin sängyssä...
Ihan hyvä 8 pisteen vauva tuli. Katsoin leikkauskertomuksesta, että 7 min meni leikkaussalissa siihen että vauva saatiin ulos. Eli varmaan sullakin sen takia loppui sykekäyrä sen 7 min ennen vauvan syntymää, koska pää"antenni" (ja tietenkin jos vatsan ympäri mitattu) varmaankin otetaan pois kun aletaan leikata.

MInä en enää päivittäin mieti asiaa, toisaalta emme juuri nyt harkitsekaan uutta raskautta. Mulla oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes ja synnytys käynnistettiin, silloin useammin päädytään sektioon (ei kuitenkaan kai yleensä hätä-). Todennäköisesti raskausdiabetes uusiutuisi seuraavassa raskaudessa, mutta kirurgin mukaan se ei ainakaan ollut syynä sydänäänten laskulle. Toisaalta mitään selkeää syytä ei myöskään löytynyt. :/

Pitäisi kai ajatella että huonoa tuuria vain ja hyvä että huomattiin ja hoidettiin tilanne, mutta varmasti mietityttäisi jos raskaana olisi uudestaan.

 

Kiitos vastauksestasi. Korjaan kuitenkin viestiäni: minua ei leikattu vaan tehtiin ISO episiotomia ja lisäksi repesin pahasti. Ja kätilö huusi täysillä, että "työnnä, työnnä, nyt täytyy saada vauva ulos", vaikkei minulla ollut edes supistusta. Ja toinen kätilö työnsi täysillä mahan päältä vauvaa pepusta ulospäin.

Minulla vauva juuttui kiinni sekä kohdunsuulle että emättimen suulle ensin päästä, sitten olkapäistä ja lopuksi vielä vyötäröstä. Sanoi kätilö tosin jälkikäteen, että mahdollisesti lantion kokomittaus röntgenillä tai magneetilla voisi olla tarpeen mahdollisia seuraavia raskauksia ajatellen ja että lääkäri oli kuulemma jo tulossa oven takana.

Kaikesta tästä oli seurauksena yhteensä kolme antibioottikuuria minulle, yli puolen vuoden alapääkivut sekä selän lannerangan välilevyn repeäminen ja nyt syyskuussa sen takia tehty selkäleikkaus. Tämä kaikki on jäänyt mietityttämään minua suuresti, miksi sektioon ei menty.

Minullakin oli käynnistetty synnytys, käynnistys aloiteltiin rv 39+0 ja lapsi syntyi 39+2, mutta syynä oli raskausmyrkytys.

 

En tiedä, voiko tätä mun tilannetta verrata yllä oleviin, mutta mun synnytyksessä vauvan syke laski heti synnytyksen alusta lähtien (käynnistyi spontaanisti supistuksilla) aina supistuksen ajaksi. Aluksi syke laski n. 60 lyöntiin/min, mutta palautui aina normaaliksi supistuksen mentyä. Tätä jatkui koko synnytyksen ajan ja sykettä seurattiin sikiön päähän asennetun anturin avulla. Syke kävi joka supistuksella jopa 40:ssä ja nousi supistuksen jälkeen 200:een eli aikamoista sahausta teki. Synnytystä yritettiin vauhdittaa oksitosiinitipalla, mutta sikiö ei kestänyt sitä ja syke huononi entisestään.

Tällä sahaavalla sykkeellä 40-200 lyöntiä/min mentiin seuraavan 8,5 h ajan. Lopulta mikroverinäyte näytti, että vauvan veren happipitoisuus oli laskenut ja tehtiin päätös sektiosta. Leikkaussalissa vauvaa yritettiin vielä ulos imukupilla, mutta vauva oli vielä liian korkealla eikä liikkunut, vaikka kohdunsuu oli auki 10 cm.

Vauva oli kaksi ekaa päivää lastenosastolla tiputuksessa, koska sokerit olivat menneet niin alas rankan synnytyksen jälkeen. Muuten voi ihan hyvin. Vähän tietysti pelottaa, onko tuosta alhaisesta sykkeestä synnytyksen aikana jotain pitkän aikavälin seurauksia.. Nyt vauvalla on ikää vasta 2,5 vkoa, joten vielä ei osaa sanoa. Lastenpoliklinikalla on kontrolliaika 4 kk iässä.

 

En päätynyt sektioon, mutta sydänäänet oli huolena myös minun synnytyksessä. Minun vauvani sydänäänet laskivat aina supistusten aikana, mutta koska palautuivat sen jälkeen, niin siitä ei huolestuttu (?). Ponnistuvaiheesta tuli ensisynnyttäjäksi hyvin lyhyt, 2 minuuttia, kun sydänäänet alkoivat tippua huolestuttavasti. Ponnistuvaiheessa pusersin vauvan kiireellä ulos. En tiedä supistuksista, koska en niitä oikein tuntenut epiduraalin ansiosta, mutta jatkuvaa puserrusta oli. Toinen kätilö työnsi vauvaa vatsan päältä pepusta ja toinen kannusti ponnistamaan vauvan nopeasti ulos. Oksitosiinia sain myös. Onneksi vauva saatiin kuitenkin helposti ulos, ja synnytyksestä ja hyvä mieli. En edes vauhdista huolimatta revennyt pahasti. Muutaman nirhauman sain. Mistä te olette saaneet sykekäyrät? Saako synnytyssairaalasta koko kertomuksen? Minä haluaisin tietää, että kuinka alas syke todellisuudessa tippui. En päässyt juttelemaan kenenkään kanssa synnytyksestä, joten moni asia jäi vaivaamaan, vaikka traumoja ei tullutkaan.

 

Me ei saatu sykekäyrää mukaan, mutta mies seurasi monitorista sydänääniä synnytyksen ajan ja raportoi mulle sitten jälkikäteen. Kysyin siltä pitkin synnytystä, että onko huonot sykkeet ja mies sanoi aina ympäripyöreesti, että ihan hyvät ovat.. :x

Synnytyskertomus saatiin pyytämättä, mutta siinä ei ollut sykekäyrää mukana. Muutenkin se oli aika lyhytsanainen ja suppea. Neuvola otti kertomuksesta kopiot omiin arkistoihinsa - tietojärjestelmä kun ei ole yhteinen täällä sairaalan ja neuvolan välillä.

Marikki A, säkö jotain supistuksia tunsit epiduraalista huolimatta, kun pystyit ponnistamaan? Mulla kun vauvaa yritettiin vielä ennen leikkausta imukupilla ulos, niin ihan parin ekan supistuksen ajan tunsin, miten pitää ponnistaa, mutta sitten leikkausta varten laitettu epiduraali alkoi vaikuttaa niin paljon ja tunto hävisi aivan täysin, että vaikka lääkäri vielä kannusti imukupilla vetäessään, että yritä ponnistaa, niin mulla ei ollut hajuakaan, miten se tapahtuu. Alaruumiiseen ei ollut mitään yhteyttä enää.. :| Tosin vauvalla oli vielä tarjontavirhekin, joten eipä olis mun ponnistaminenkaan varmaan leikkausta estänyt.

Meilläkin oli niin, että synnytys olis ilmeisesti voinut olla normaali (ilman sitä tarjontavirhettä, joka huomattiin vasta imukuppivaiheessa) sykkeiden laskusta huolimatta, koska syke aina palautui supistuksen jälkeen eikä jäänyt alas. Musta kyllä 40 on aika alhainen, vaikka palautuiskin.. Sektioon päädyttiin happiarvon laskun vuoksi eli 8-9 tunnin jälkeen sykkeiden lasku oli sitten viimein vaikuttanut myös happitasoon.

 

Nosto..

 

Meillä päädyttiin kiirelliseen sektioon hyvinkin nopeasti sykkeiden hidastuessa. Kyseessä oli käynistetty synnytys raskausmyrkytyksen takia. Aktiivista synnytystä oli kestänyt jo 14h kun sykkeet laskivat aina supistusten aikaan 80-100/min. Olin auki vatsa 6 senttiä joten lääkäri epäili ettei sikiö kestä enää montaa tuntia rajuja supistuksia jotta aukeasin kokonaan. Sektiossa selvisi sitten syy noihin sykkeiden laskuun ja hitaaseen avautumiseen: napanuora oli vauvamme vartalon ympäsillä solmussa 3 kertaan joten ei päässyt laskeutumaan ja kiristi niin että sykkeet laskivat. Eli meille täysin oikea ja oikeaan aikaan tehty päätös sillä ei olisi ikinä alakautta syntynyt.

 

Itselläni ei ole kokemusta synnytyksestä, mutta sydänäänikäyrän tulkinnasta kokemusta on jonkin verran.
Pelkästään sykkeen laskun perusteella on vaikea sanoa mitään rajaa, millä sektioon mentäisiin. Sektiopäätökseen vaikuttavat monet asiat, kuten mm. synnytyksen vaihe, sykkeiden laskut suhteessa supistuksiin, sykkeen palautuminen sekä sykkeen vaihtelut laskujen aikana. Näin ollen käyrän tulkintakin perustuu monee asiaan, eikä pelkästään syketaajuuteen.

 

Sinya: Itselläni oli siis käynnistetty synnytys rv 39+2 raskausmyrkytyksen vuoksi. Passiivinen ponnistusvaihe kesti n. 2,5h, aktiivinen ponnistusvaihe n. 50 min. Minulla oli siis lantio-sikiö-epäsuhta: keskimääräistä kookkaampi sikiö ja pienempi lantio. Ponnistusvaiheen loppupuolella syke laski ja oli ehkä vartin verran noin 100, ei suuria vaihteluja vaan siinä siis pysyi. Sen jälkeen syke laski 60:een ja oli siinä vajaat 5min, jonka jälkeen käyrä loppui yllättäen kokonaan kesken. Syntymään oli tästä vielä aikaa 4min. En tiedä, irrotettiinko anturi tuossa vaiheessa päästä, vai miksi käyrä loppui kesken.

 

Mikäli vauvan sykettä seurataan ulkoisella anturilla, voi käyrä "loppua kesken", sillä ponnistusvaiheessa vauva laskeutuu niin alas, että anturi ei sykettä välttämättä pysty rekisteröimään. Mikäli taas kyseessä on ollut sisäinen sykeseuranta voi olla, että anturi on lähtenyt irti.
Ponnistusvaiheessa vauvan pää painuu äidin kudoksia vasten ja vauva reagoi tähän paineeseen sykettä laskemalla. Ponnistusvaiheessa arvioidaan aikaa vauvan syntymiseen ja verrataan sitä sykeeseen. Vauva kestää lyhytaikaista hapenpuutetta/sykkeiden laskemista suhteellisen hyvin. Mikäli syntyminen jostakin syystä näyttäisi viivästyvän ja vauvan sykkeet ovat matalat voidaan syntymistä nopeuttaa esim. imukupilla.

 

Kiitos Sinya vastauksestasi. :flower:
Minulla on jäänyt niin paljon kysymyksiä ilman vastausta synnytykseen liittyen, ja nyt kun suunnittelemme toista, kaikki käsittelemättömät asiat pulpahtavat taas pintaan. Olen muuttanut myös toiselle paikkakunnalle, joten mahdollinen synnytyssairaalanikin tulee olemaan toisen kohdalla eri kuin ensimmäisen kohdalla.

Sykettä mitattiin siis päähän kiinnitetyllä anturilla, onko se sitten sisäinen vai ulkoinen, siitä ei mulla ole tietoa. Lohduttavaa kuitenkin tietää, että vauva kestää suht. hyvin lyhytaikaista hapenpuutetta ja sykkeiden laskua. Silti minua mietityttää, miksi omalla kohdallani asialle ei tehty mitään ja joillakin sektioonkin on voitu mennä jo paljon korkeammilla sykkeillä. Ei sillä, että olisin sektioon halunnut, mutta vauvan kannalta olen asiaa miettinyt moneen kertaan. Ja tietenkin mielessä on myös käynyt se, voiko tuosta sykkeiden laskusta seurata jotain kehityshäiriöitä vielä joskus tulevaisuudessa..

 

Mulle tehtiin kanssa hätäsektio käynnistetyn synnytyksen päätteeksi. Vauvalla oli ilmeisesti koko ajan vähän sykelaskuja ja synnytys ei tuntunut edistyvän hyvin. Meillä kävi sitten niin että vauvan syke hävisi kokonaan, päässä oli se semmonen anturi sykettä seuraamassa. Eka kätilö epäili, että anturi ois irronnut ja kutsu lääkärin, joka totesi että anturi paikallaan ja heti hätäsektio ja vauva sitten syntyi 4:n pisteen vauvana lääketokkurassa mutta on nyt ihan normaali puoltoistavuotias. Itselle ei jäänyt tosta kauheaa huolta, mulla ei synnytyksestä jäänyt käteen kuin hyvin ylimalkainen synnytyskertomus ja mulla ei oo mitään hajua että miksi syke hävisi ja kauan on lapsi kärsinyt hapenpuutteesta jne. Nyt odotan toista lasta ja eniten pelkään että joudun taas hätäsektioon. Mutta sen sitten näkee.

 

Sektio päätökset ovat aina yksilöllisiä ja erittäin paljon päätökseen vaikuttaat myös kätilöiden ja lääkäreiden kokemukset. Leikkauspäätöksen tekee kuitenkin aina loppuviimeksi lääkäri. Koska päätökseen vaikuttavat niin monet asiat voi asia jäädä vaivaamaan, kuten sinua Piipa75. Koskaan ei ole kahta samanlaista synnytystä vaan kaikki ovat ainutlaatuisia tapahtumia, vaikka synnyttäjä olisi sama. Älä suotta jää murehtimaan aikaisempaa synnytystä. Rohkeutta ja onnea uuden synnytyksen suunnitteluun mikäli perheenlisäys on vielä toiveissa.

 

Meillä tyttö syntyi 20.8.08 rv 41+5 hätäsektiolla sykkeiden tippumisen takia. Synnytys oli pitkä ja sykkeiden laskut nähtiin anturilla jo lähes 12h ennen leikkauspäätöstä (kun mentiin sairaalaan, sitä ennen supistuksia takana jo 15h). Aluksi lääkärit olivat sitä mieltä, että laskut kuuluvat asiaan (ns. dippailu), kun sykkeet palasivat supistuksen jälkeen normaaleiksi.

No, lopulta, kun olin 8cm auki, niin tuli erittäin kova supistus, joka tiputti sykkeet alle 50 lyöntiä/min eivätkä siitä enää nousseet -> leikkuriin. Miut oli tässä vaiheessa jo keretty valmistelemaan hätäsektiota varten, kun niitä sykkeiden tippumisia oli ollut joka supistuksella (n.140->70-80/min). Oli meidän onni, että lääkäri teki sektiopäätöksen, sillä vauvaa vastaanottanut lastenlääkäri sanoi jälkikäteen, että meillä tuskin olisi elävää vauvaa, jos olisi alakautta synnytetty.

Syynä kaikkeen tähän oli erityisen pitkä napanuora, joka oli kietoutunut kahdesti kaulan ympärille ja kerran raajan ympärille. Neiti vietiin leikkurista suoraan vauvateholle, jossa vietti ekat 4vrk hypoglykemian (sokereiden laskun) takia. Napa-pH jäi leikkaussalissa mittaamatta, joten vielä tulevaisuudessa voi jotain yllätyksiä tulla vastaan, sillä vauvalla oli ollut selkeästi hapenpuutetta (sinertävä ja jouduttiin virvoittelemaan). Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja neiti on pian 1v taapero :heart:

 

Esikoisen synnytyksessä ponnistusvaiheessa vauvan sydänäänet laski 60/min eikä lähteny enää nousemaan, olin kuitenkin jo täysin auki ja ponnistellut n.10min joten huoneeseen kutsuttiin kaksi lääkäriä, toinen leikkas välilihan ja toinen painoi vatsan päältä vauvan ulos.

Minulla oli myös voimakas epiduraali enkä tuntenut tuossa vaiheessa supistuksia ollenkaan joten en voinut ponnistella. Muutenkin kärsin itse vähän hapenpuutteesta ja olin vähän väliä maski naamalla happea haukkaamassa.Kuvista olen jälkikäteen kauhistellut miten sininen huulten yläpuolelta olin!

Koko ponnistusvaihe oli hirveän sekava enkä oikein tajunnut edes että vauva oli tullut maailmaan..

Mutta onneksi ei kuitenkaan jäänyt traumoja mulle eikä vauvalle!!

Jälkikäteen olen miettinyt tuota että mitä jos sillä olis ollukki se napanuora kaulan ympäri tms. kun sydänäänet laski...

 

Hilda, mullakin tehtiin iso eppari ja lisäksi repesin. Toinen kätilö veti vauvaa ulos ja toinen työnsi mahan päältä, aika karmaiseva kokemus. Mulla ei ollut edes mitään puudutusta, joten kipu oli helvetillinen!
Nyt olen uudestaan raskaana rv 23+0 ja pelot synnytystä kohtaan ovat aivan kauheat! Pelkopolille olen menossa ja katsotaan, mihin tässä päädytään..

 

Hei
Meillä synnytyksessä laski yhteensä kolme kertaa sydänäänet, joista viimesimmät eivät enää korjautuneet, vaan lähdettiin hätäsectioon. Ensimmäisen kerran tavallisilla käyrillä laski johonkin hieman alle100, siitä sitten saliin jatkuvaan seurantaan. Päivän aikana kerran laski johonkin 70, ja viimesimmällä kerralla todella nopeasti yli 100 lähemmäs 40, ja siitä sitten mentiikin haipakkaa leikkaussaliin.
Poika oli kuitenkin täysin terve, eikä syytä noiden sydänäänten laskuun koskaan saatu selville.

 

Hei,
ajattelin laittaa tämän tiedoksi tänne, niin sektion jälkeistä seuraavaa synnytystä odottavat voivat ehkä hieman varautua. Mun esikoinen leikattiin kiireisellä sektiolla yliaikaisena. Toinen raskaus päättyi 41+3 kuolleen vauvan synnyttämiseen. Ilmeisesti supistukset aiheuttivat napanuoran solmun kiristymisen ja hapenpuutteen päivää ennen syntymää. Enpähän tätä tiennyt, jos olisin tiennyt että riskejä voi olla, niin olisin tekeytynyt hulluksi ja vaatinut leikkausta laskettuna päivänä...
R


Aiempi keisarileikkaus voi vaarantaa seuraavan raskauden

Ensimmäisen lapsensa keisarileikkauksella synnyttäneiden naisten
seuraava raskaus saattaa päättyä tavallista useammin lapsen kuolleena
syntymiseen. Brittitutkimuksen mukaan vaara ei ole kuitenkaan kovin
suuri, sillä aikaisemmin keisarileikkauksella lapsen saaneiden
naisten riski saada kuolleena syntynyt lapsi oli yksi tuhannesta.
Riski oli silti kaksi kertaa suurempi kuin toista kertaa
synnyttävillä naisilla, joiden ensimmäinen lapsi on syntynyt
alatiesynnytyksellä.

Keisarileikkauksen ja ennen syntymää tapahtuvan lapsen kuoleman
yhteys ei selittynyt äidin iällä, pituudella, mahdollisella
tupakoinnilla, sosiaalisilla tekijöillä tai synnytysvälillä. Tuloksia
ei muuttanut myöskään ensimmäisen raskauden kulun huomioiminen.

Tutkijat eivät näe aiheelliseksi muuttaa synnytyskäytäntöjä näiden
tulosten perusteella, mutta pitävät silti suotavana, että kohonneesta
riskistä kerrottaisiin ensisynnyttäjille, jotka harkitsevat
keisarileikkausta muista kuin lääketieteellisistä syistä, esimerkiksi
synnytyspelon takia. Myös keisarileikkauksen kokeneiden naisten olisi
hyvä tietää seuraavaa synnytystä koskevista riskeistä.

Tutkimuksessa oli mukana 120 633 synnytystä eli kaikki vuosina 1992-
1998 Skotlannissa rekisteröidyt toiset synnytykset. Ensimmäisen
lapsensa keisarileikkauksella saaneista 17 754 naisesta 68:n lapsi
syntyi kuolleena. Alateitse ensimmäisensä synnyttäneitä oli 102 879
ja heistä 244:n lapsi syntyi kuolleena.

Vuonna 2000 lähes 16 prosenttia suomalaisista syntyi
keisarileikkauksella. Keisarileikkausten osuus kaikista synnytyksistä
vaihtelee kuitenkin sairaaloittain noin 11 prosentista 27
prosenttiin. Keisarileikkaukseen liittyy aina vaaroja niin äidin kuin
lapsen kannalta. Vaikeita komplikaatioita esiintyy vain prosentissa
kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin niitä liittyy neljä
kertaa enemmän kuin alatiesynnytykseen.

Duodecimin

 

Hei!
Ei ole sektiosta minulla kokemusta, mutta sydänäänien heikkenemisestä ja alatiesynnytyksestä.
Meillä esikoisen sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheen alussa ja porukkaa lappoi paikalle kuin pipoa, mm. sydänlääkäri. olin saanut epiduraalin aiemmin. Kätilöt neuvoivat ponnistamaan ja syykin selvisi. napanuora kaulan ympäri. Saivat leikattua pään ympäriltä sen napanuoran ja sitten jatkettiin ponnistamista. Kätilön/sydänlääkärin(en erottanut kuka on kuka) "essu" oli ihan veressä. Minulle ei jäänyt synnytyksestä mitään traumoja(en osannut pelätä siinä tilanteessa, koska en ollut ihan tolkuissani). Tehtiin välilihan leikkaus siinä ponnistusvaiheen aikana. Luotin lääkäriin ja kätilöihin. En kyllä tiedä missä kohti sykkeet menivät. Nyt toista lasta odottaessa (rv 35+) yritän saada tietää voiko ultralla katsoa napanuoran ja jos menee yliaikaiseksi, niin kyllä hermostuttaisi. Vaatisin varmaan ultran/sydänäänten mittauksen joka päivä.

 

Meillä esikoisen synnytys käynnistettiin rv 37+0 raskausmyrkytyksen takia. pari tuntia epiduraalin ja nukkumisen jälkeen (oli vasta 4cm auki niin sain nukkua/nukuttua epiduraalin voimin) minut herätti lääkäri. vauvan syke kuulema laski aina supistuksen jälkeen ja lääkäri halusi ottaa vauvan päästä verta (mittasi hapetusarvon..?) tulos tuli muutamassa minuutissa ja sen tultua saman tien hätäsektioon, ei ehtinyt kyllä edes ajatella mitä tapahtui kun oli jo nukutettu. seuraavana päivänä leikkauksen tehnyt lääkäri kävi juttelemassa miksi päädyttiin sektioon (napanuorassa solmu) ja sai esittää kysyksiä. myös kotiutuspäivänä eri lääkäri sanoi että saa soittaa jos tulee jotain kysyttävää vielä hätäsektiosta, esim jälkeenpäin pelottaa. Tämä Oysissa, eli kohdalle sattui todella mukavat lääkärit eikä jäänyt kammoa.

 

Mulla kaksi sektioon päätynyttä yritystä;
Eka kerralla synnytys käynnistettiin kun selvisi, että vauvan sydänäänet laskevat aina supistuksen tullessa. Puhkaistiin kalvot ja oksitosiinia tippumaan. Se sai aikaan sen, että sydänäänet vaan tippuivat rajummin suppareiden myötä. Vauvasta otettiin kaksi mikroverinäytettä, ja toisen jälkeen tuli välitön leikkauspäätös. Olin jotenkin niin sekaisin, etten muista miten alas sydänäänet tulivat, muistan jotain 60-70 luokkaa niiden olleen.

Toisella kertaa lapsivedet menivät varhain lauantaiaamuna (n. viiden aikaan aamulla) ja leikkauspäätös maanantaina iltapäivällä, kun vauvan sydänäänet kohosivat ja muuttuivat monotoniksi (merkki infektiosta ilmeisesti). Silloin taas sykkeet olivat muistaakseni jatkuvasti yli 160 luokkaa.

 

Mulla ensimmäinen synnytys päättyi hätäsektioon. Synnytysvastaanottoon mennessä otettiin sykekäyrää ja ekan kerran siinä sydänäänet laski 60:een supistuksen aikana. Kätilö käski mennä konttausasentoon ja äänet nousivat normaaleiksi n. 120:een. Lääkäri kuitenkin päätti, että mennään saliin ja laitetaan vauvan päähän sykeanturi.

Ensimmäisen anturin laiton jälkeisen supistuksen aikana syke laski 50:een. Soitettiin kätilö paikalle ja hän käski mennä konttausasentoon, pää alaspäin -> ei vaikutusta sykkeeseen. Sen jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että ensimmäisenä on tulossa napanuora, eli napanuora oli puristuksissa kohdunsuun ja vauvan pään välissä. Kätilö jäi pitelemään vauvan päätä ja käski mieheni soittaa kelloa. Sen jälkeen sali pöllähti täyteen lääkäreitä ja muita, ja minua lähdettiin viemään lujaa leikkaussaliin, kätilö jalkopäässä pitäen vauvan päätä ja napanuoraa... Oli varmaan näky :$ Minut nukutettiin maskilla ja 9 pisteen vauva saatiin ulos neljässä minuutissa. Minulle jäi traumoja tästä synnytyksestä sen verran, että en pysty kuuntelemaan ollenkaan synnytyksessä sydänääniä. Pyydän aina, että kätilö laittaa äänet pois päältä... Viisi lasta olen synnyttänyt alakautta tämän kokemuksen jälkeen ja hyvin on mennyt.