Sellasilla antiikkisilla "teräsluistimilla", missä oli kaksi terää ja nahkaremmit. Luistimessa ei ollut varsinaista jalkaterää, vaan kenkä köytettiin niillä remmeillä siihen teräsosaan kiinni...
Kaksiteräisillä. Luistimessa oli siis kaksi terää rinnakkain ja ne kiinnitettiin kenkään hihnoilla. Tämä tapahtui ammoisina aikoina 60-luvun puolivälissä. Sitten noin 7-vuotiaana sain isonveljen vanhat luistimet, jotka olivat 6 numeroa liian isot. Niisk!
Numeron 26 ihan oikeilla kaunoluistimilla jotka mummi toi Tukholman tuliaisina kun täytin kolme.Mummi oli sitä mieltä että tytön pitää luistella heti kaunoilla että oppii piruetit ym. Niistä sitten viilailtiin mummilta salaa enimpiä kärkipikkejä pois kun olin alkuun aina nenälläni. Mutta opin luistelemaan sinä talvena ja seuraavana syksynä kun täytin neljä niin pääsin jo taitoluistelukouluun ja siitä sitten tulikin pitkäaikainen harrastus.Mutta hiihtämistä inhosin enkä osaa murtsia oikein vieläkään..
Kaunoluistimilla. En o koskaan muita käyttänyt. En o vuosiin luistellut. Muistakaa laittaa luistimien terään suoja itselläni oli karmiininpunaiset. Luistimet myös monot on siitä huonot pitää liikkua tai on kylmä ja jalassa on sukat ja villasukat. Vilukissa ja sitten alkaa iho vaihtaa väriä sitä tapahtuu välillä joinakin aikoina myös sisällä. Ja on se kumma ei saa ihan luistella olis parempi eikä pitäisi olla kaukalossa mailan kanssa ja olla tiellä tapahtuu vielä jotain. Niillä ei ollut yläkoulussa edes kypärää ja ne pelasi jääkiekkoa ei se pipo suojaa kaatuessa. Oon itse kaatunut ja lyönyt pääni jäähän alakouluaikoina. Siihen loppui luistellut ainakin siellä. En pelaa jääkiekkoa katsoa voin. Meri