Millaisia?

Haluaisin tietää, millaisia iso-vanhempia haluaisitte, että olisimme.
Mehän olemme kaikki erilaisia ja jokainen taplaa tyylillään, mutta kuitenkin kiinnostaa nuorten näkemys, millaiset isovanhemmat olisivat ihanteellisia?

Olen kahden ihanan tytön mummo ja kunnioitan tyttäreni perheen tapoja ja en ole tuputtanut mitään omia ohjeita ja muuta mitä missäkin tilanteessa pitäisi tehdä ja olen juonessa mukana kuitenkin siinä suhteessa, kun minulta kysytään ohjeita eri tilanteisiin annan kun niitä tarvitaan ja vain silloin.

Kysyn reippaasti, mitä missäkin tilanteessa on tapana toimia ja en halua lähteä sooloilemaan.

 

Ihanneisovanhemmat kohtelevat tasa-arvoisesti lapsiaan. Eli kaikille lapsille yhtä paljon apua, jos sitä tarjoavat. Niin lastenhoito-, remontointi-, taloudellista apua. Ihanneisovanhemmat kohtelevat tasa-arvoisesti lapsenlapsiaan. Kaikki lapsenlapset ovat yhtä tärkeitä ja saavat saman verran hemmottelua ja hoivaa ja materiaa.

Ihanneisovanhemmat ovat kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja haluavat tietää, miten lapsenlapset voivat. Haluavat oppia heidät tuntemaan ja viettää aikaa heidän kanssaan kunkin lapsenlapsen /perheen lasten kanssa vuorotellen.

 

Mä en edes kaipaa lapselleni mitään ihanneisovanhempia. Jos ne saisin, velvoittaisihan tilanne minuakin olemaan joku ihmeellinen ihanneminiä tai ihannetytär.
Tavalliset täysipäiset mummot ja ukit riittää, ja sellaiset on lapseni saanutkin. Ja on se niinkin, että joillekin ei riitä mikään. Vierestä saan seurata erästä anoppi-miniä-suhdetta, jossa puolin ja toisin ei mikään kelpaa.
Kaikilla tulee pahoja päiviä, mutta lähiympäristön tarttis joustaa silloin ja laittaa pitkällä tähtäimellä päällimmäisiksi ne paremmat päivät, kuten runoilija sanoopi. Meillä on anopin kans 13 vuotta menty niin, ettei ole ollut kummallakin huonoa hetkeä yhtä aikaa. Kun minä olen ollut typerä, on anoppi ollut viisas ja päinvastoin. Se on elämää eikä mitään elokuvaa.

 

Lisäisin, että ihanne isovanhemmat tekisivät suuren palveluksen, jos vaikka harvoinkin ottaisivat lapset hoitaakseen niin, että nuoripari saisi olla muutaman tunnin kahdenkesken. Niin sitten jakasaisivat taas olla hyvä isä ja hyvä äiti lapsilleen.

 

Haluaisin että isovanhemmat arvostavat kaikkia lapsenlapsia yhtä paljon. Meillä näin ei ole :'( .Mummolla on 4 lastenlasta ja vain kaksi merkkaavat hänelle jotain. Nämä kaksi muuta eivät merkkaa mitään. Olen tappelut tapellut sen ihmisen kanssa ja enää en ole väleissä sen kanssa. :'(

 

hei aloittaja,

kuulostat mielestäni ihan ihannemummilta =)

Mummi saa olla innoissaan lapsenlapsistaan ja antaa neuvoja jos niitä kysytään ja eipä sekään haittaa jos joskus ystävällismielisesti neuvoo jossain missä huomaa ongelman olevan jos itsellä on joku ässä takataskussa esim. vauvan rauhoittaminen.

Pahinta mitä voin tietää on aikuisten ihmisten komentelu (siis aito komentelu), kokoaikainen överiksi menevä ohjaaminen ja liiallinen tuppautuminen.

Mutta mitä kerroit niin relax vaan, olet unelmamummi

 

\

Haluaisin että isovanhemmat arvostavat kaikkia lapsenlapsia yhtä paljon. Meillä näin ei ole :'( .Mummolla on 4 lastenlasta ja vain kaksi merkkaavat hänelle jotain. Nämä kaksi muuta eivät merkkaa mitään. Olen tappelut tapellut sen ihmisen kanssa ja enää en ole väleissä sen kanssa. :'(

samoin kuin yllä... Meillä vaan mummulla viisi lastenlasta ja meidän lapset on heti jo alkutekijöissään jääny paaaljosta huomiosta paitsi.. Ja todellakin tarkoitan huomiota... Nämä kaksi muuta lapsenlasta ovat aina hoidossa ja muutenkin lellittävinä..

Eli tasavertaisuutta kuuluttaisin...

 

\

Haluaisin tietää, millaisia iso-vanhempia haluaisitte, että olisimme.
Mehän olemme kaikki erilaisia ja jokainen taplaa tyylillään, mutta kuitenkin kiinnostaa nuorten näkemys, millaiset isovanhemmat olisivat ihanteellisia?

Olen kahden ihanan tytön mummo ja kunnioitan tyttäreni perheen tapoja ja en ole tuputtanut mitään omia ohjeita ja muuta mitä missäkin tilanteessa pitäisi tehdä ja olen juonessa mukana kuitenkin siinä suhteessa, kun minulta kysytään ohjeita eri tilanteisiin annan kun niitä tarvitaan ja vain silloin.

Kysyn reippaasti, mitä missäkin tilanteessa on tapana toimia ja en halua lähteä sooloilemaan.

Kuulostat ihanne isovanhemmalta. Meidän kummatkaan isovanhemmat (minun isääni lukuunottamatta) eivät ole noin huomaavaisia, mutta silti ihania kaikki. Anoppini ottaa todella hyvin huomioon lapsen kotisäännöt ja ylläpitää niitä mummolassakin, mikä minun mielestäni on hienoa. Toki tiettyjä mummotusjuttuja sallitaan, mutta hienoa, että niitä ei ole liiaks. Lapset ovat hyvällä tuulella vielä kotiin tullessaankin. minun äitini taas on onneton kurinpitäjä (ei kyllä ollut silloin kun minä ja sisarukseni olimme pieniä) ja siitä minulla menee joskus herne nenään. Lapset ovat välillä ihan kauheita ja kurittomia kun tulevat mummolasta kotiin. Onneksi siellä on edes isäni yleensä paikalla järjestystä pitämässä.

 

Ihanneisovanhemmat ottaisivat huomioon meidän omat kasvatusperiaatteemme, eli meidän kohdalla tarkoittaa sitä ettei lapsiin kajota fyysisesti (valitettavasti sekä omien vanhempieni että appivanhempien taholta toinen lapsistamme on saanut ihan risulla persuuksille) olin järkyttynyt, koska ei ollut edes tullut mieleeni että asiasta olisi pitänyt aivan erikseen mainita :'(
Asiasta on kyllä päästy yksimielisyyteen, mutta toivoisin ettei mitään olisi tarvinnut tapahtuakkaan!

Nyt lasten ollessa jo "isoja" eli 7 ja 10 vee, toivoisin että naapurissa asuva anoppi edes joskus haluaisi loma-aikaan tai vkl ottaa lapset ihan OMASTA HALUSTAAN luokseen yökylään, että saisimme edes hieman kahdenkeskistä aikaa, mutta taitaa olla ihan turha luulo. Omat vanhempani asuvat usean sadan kilometrin päässä, ottaisivat kyllä lapset aina mielellään, mutta välimatka on turhan pitkä.

Toivoisin myös ettei anoppi lahjoisi lapsia karkilla ja rahalla, silloin kun he eivät sitä ole todellakaan ansainneet!

 

Tuolla toisen otsikon alla valitetaan että kiire hektisyys ja suoritusvaatimukset aiheuttaa pienten lasten mielenterveysongelmat, ei uusavuttomat nuoret vanhemmat. Sitten sanotaan, ettei ukki saa istua pöydällä lastenlasten kanssa ja syödä näiden kanssa rennosti karkkia tai jotain sinne päin, ei edes vaikka mummo huolehtii perinteisestä torailukomentelupuolesta vieressä tai ainakin kuulomatkan päässä. Pitäisikö olla kiireinen hektinen suorittava (ukkiakin) komenteleva mummo lastenlasten silmien alla vai voiko ottaa rennosti löhöillen sohvalla tai vaikka keittiönpöydällä istuen. Ei niinku mikään hyvä. Itse inhoan ajatusta olla suorittajamummo, istuisin mieluummin keittiönpöydällä hauskassa seurassa tai metsässä kivellä lapsenlapsen kanssa linnunlaulua kuunnellen. Mutta mistä löytyy lapsenlapsi, jolla on aikaa linnunlaulun kuunteluun tai joka nyky melskeen ja melun jälkeen pystyisi havainnoimaan niin hentoa ääntä. Ehkä kiire hektisyys ja suoritusvaatimukset aiheuttaa myös mummojen ja ukkien mielenterveysongelmat.

 

Minusta ihanneisovanhempi:
- kunnioittaa vanhempien päätöksiä lasta koskevissa asioissa (säännöt yms.)
- on avuksi pyydettäessä tai tarjoaa apuaan, mutta ei suutu, jos ei juuri silloin saa lasta hoitoonsa. Hänellä saisi olla myös omaa elämää, eli aina ei tarvitse lastenlasten hoitoon ottamisen käydä, kertoo mielestäni terveestä elämänkatsomuksesta
- ei "omi" lasta silloin kun koko perhe on paikalla, lapsen pitäisi saada olla vanhempiensakin kanssa (leikit, sylittely, syöttämiset, vaipanvaihdot), vaikka isovanhempi onkin paikalla
- osaa heittäytyä lapsen maailmaan ja leikkiä lapsen ehdoilla (vs. leikitään sitä mitä mummi on pienenä leikkinyt, vaikka lasta ei huvittaisi yhtään)
- ja on tosiaan tasapuolinen kaikkia lapsenlapsiaan kohtaan, koska kaikki lapset ovat yhtä tärkeitä ja "osaavia", eikä heitä saa asettaa eriarvoiseen asemaan
- antaa lapsen kokeilla (turvallisissa rajoissa) uusia asioita ja toteuttaa osaamistaan, eikä pidä lasta "pullossa". Lapselle on todella tylsää, jos mummin/ukin valvonnassa ei saa tehdä muuta kuin istua piirtelemässä, kun kaikki muu on liian vaarallista.

Meillä ei valitettavasti yksikään ylläolevista toteudu appivanhempieni osalta, mutta käytin esimerkkinä omia vanhempiani, jotka ovat isovanhemmuudessaan äärimmäisen onnistuneita Aloittaja kuulostat todella ajattelevalta isovanhemmalta, on hienoa, että annat lapsellesi tilaa elää omaa perhe-elämää.