Millaisia uusperheitä "täällä"?

Olen -83, nykyinen mieheni -78. Minulla on edellisestä liitosta 2 pientä poikaa. Ollaan seurusteltu nyt puolisen vuotta, eli avioero edelleen vireillä minulla ja lasten isällä.

Aluksi oli ehkäpä ongelmana miehen sopeutuminen poikamies elämästä perhe-elämään, kun saman katon alle miltein heti muutettiin, vaikka lapsirakas onkin.
Nyt ollaan asioita iltaisin aina sängyssä yhdessä pohdittu ja kyllä se rakkaus eteenpäin ajaa omalla tahdilla.

Kadun pikemminkin sitä että menin naimisiin, vaikka tunsin jo nykyisen mieheni silloin. Mutta jästipää on jästipää ja menee alttarille, vaikka kaikki sanoo "älä mee". Noh, se liitto tietenkin kaatui heti. :headwall:

Meillä ainakin ymmärrys toimii paljon paremmin asioiden suhteen ja vapaatakin on enemmän kuin normaalissa ydinperheessä, ennen kuin tulee yhteisiä lapsia. (vapaa joka vko/1vrk)
Näen asiat paljon positiivisempana, vaikka minulla ennen oli tiukka vanhan ajan "nyrkkisääntö", perhe pysyy kasassa, vaikka mikä tulis.. Noh, rakkaus vei kyllä voiton meidän tapauksessa, kun edellisessä liitossa mies meni naimisiin kanssani ns. kunniasyistä -- eikä rakkaudesta. Nyt on ihana mies, joka tekee paljon, puhuu paljon, on hellä, positiivinen, humoristinen, aikuinen, yhteisiä harrastuksia vaaliva jne. Olen siis onnellinen ja myös exäni on uuden naisensa kanssa.

 

1. Millaisia uusperheitä täällä on? (teidän iät, kenestä kaikista "koostuu" , kenen lapsia, oletteko naimisissa, kihloissa, kuinka kauan jne..)
2. Millaisia ongelmia on ollut JOS niitä on ollut?
3. Miten niistä selvitty, vai onko niistä yleensä (vielä) selvitty?
4. Onko kaduttanut koskaan että "perustitte" tällaisen uusperheen?
5. Mitä positiivista tällaisesta perheestä mielestäsi löytyy?

1. Minä 26v, mies 32v, minun lapset 6v ja 2,5v sekä miehen lapset jotka asuvat äideillään 6v ja 4v. Asumme avoliitossa.
2. meidän ongelmana on lasten tapaaminen, välimatka 200km jonka vuoksi lapset eivät saa tulla meille vaan meidän pitäisi aina mennä sinne päin. Vuorotyöni takia itse en koskaan pääse, joten en ole miehen lapsia edes tavannut. Nuoremman lapsen äiti aiheuttaa ajoittain myös muuta päänvaivaa.
3. Asiat meillä auki, miestä käy "sääliksi" kun näkee lapsiaan niin vähän
4. Ei ole kaduttanut ainakaan vielä, hankalaahan tämä välillä on.
5. No meillä ainakin on side minun ja miehen sekä miehen ja lapsieni välillä. Koen myös että lapset oppivat paljon tälläisessä perheessä kun on uusia ihmisiä ym.

 

Heippa!

1. Millaisia uusperheitä täällä on? (teidän iät, kenestä kaikista "koostuu" , kenen lapsia, oletteko naimisissa, kihloissa, kuinka kauan jne..)
2. Millaisia ongelmia on ollut JOS niitä on ollut?
3. Miten niistä selvitty, vai onko niistä yleensä (vielä) selvitty?
4. Onko kaduttanut koskaan että "perustitte" tällaisen uusperheen?
5. Mitä positiivista tällaisesta perheestä mielestäsi löytyy?

1. Iät on 34 ja mies 50v. meillä on lapsia yhteensä 7 ja yhteinen vauva. Lapsenlapsikin on jo

:heart: Naimisssa ja tuoreita parisuhteessa.
2. Pieniä ongelmia ja niitä on tarjolla tulevaisuudessakin.
3. Selvitty on synnytyksestä niin selvitään vielä muistakin.
4.Ei mua ole kaduttanut en tiiä sitten miehen ajatuksia.
5. Paljon... Vauvalla on monta sisarta ja jopa se on enokin :saint:

 

1. minä 32 ukko 27, minun tytär 10 ja yhteinen poika tässä kuussa tulee vuoden. Kihloissa ollaan oltu reilu 3 vuotta, seurusteltu neljä vuotta, omakotitalo ostettu.
2. Oikeastaan ongelmat on olleet vain meidän aikuisten välisistä asioista, lapsista ei ollenkaan.
3. Hyvin selvitty, on opeteltu puhumaan jos jokin painaa.
4. Ei pätkääkään, mies on tutustunut tyttööni hyvin ja paremmin vielä tämän yhteisen lapsukaisen tulon jälkeen. Alussa kyllä pelotti kun mies oli elänyt poikamiehenä melkistä koko ikänsä, pisin suhde ennen minua taisi olla 3kk. :kieh:
5. Jos asiat toimii niinkuin pitää se on jo pelkkää positiivista!!! Aikuisten täytyy olla aikuisia...meillä mm. ukkoni on käynyt mukana tyttöni isän vanhempien luona kahvilla ja onpa se tyttöni isä ollut minulle ja nykyiselleni kuskinakin!!!

 

1. Millaisia uusperheitä täällä on? (teidän iät, kenestä kaikista "koostuu" , kenen lapsia, oletteko naimisissa, kihloissa, kuinka kauan jne..)
2. Millaisia ongelmia on ollut JOS niitä on ollut?
3. Miten niistä selvitty, vai onko niistä yleensä (vielä selvitty?
4. Onko kaduttanut koskaan että "perustitte" tällaisen uusperheen?
5. Mitä positiivista tällaisesta perheestä mielestäsi löytyy

1. minä 28 ja mieheni 35, mieheni 6 vuotias tyttö, joka asuu vuoroviikoin meidän kanssa ja yhteinen tyttö on 5kk vanha. ollaan seurusteltu kohta 1,5 vuotta ja asutaan saman katon alla 2kk: suerustelun jälkeen.

2. tytön kanssa välit olivat hyvät heti ensitapaamisesta, mutta alkuajat olivat välillä vaikeita varsinkin sen jälkeen kun muutettiin yhteen, kun miehen tyttö oli mustasukkainen ja ei suostunut menemään nukkumaan vasta sitten kun mekin mentiin eli 23-24 aikoihin ja arkisinkin ja tytön isä ei reagoinut siihen mitenkään joten ei paljoo ollu yhteistä aikaa ja välillä tyttö halusi samaan sänkyyn nukkumaan ja mies päästi, nyt kuitenkin tyttö nukkuu omassa sängyssä ja omassa huoneessa. lähiaikoina on ilmennyt se että tyttö ei usko mitään mitä sanon, kun hän kysyy jotain ja vastaan ja se ei miellytäkkään häntä niin hän menee isältään hakemaan mieluisimman vastauksen joka on tietenkin erilainen josta olen myöskin sanonut miehelleni, mutta silti hän tekee niin kuin tyttö haluaa ja minua ei siinä vaiheessa enää kuunnella ja sekä tyttö että tytön isä vetää jalkojen alta maton pois. isoimmat ongelmat on olleet yhteisten pelisääntöjen tekeminen mieheni tytön suhteen josta on tullut nyt vasta hieman ongelmallisia!
minä olen kotona nuorimman tytön kanssa, mutta olisi kivaa joskus edes tehdä niitä asioita mistä olen joutunut luopumaan syntymän jälkeen ja viettää omaa laatuaikaa, en nyt kuitenkaan puhu ravintolassa juoksemisesta kun en tehnyt sitä ennenkään vaan ihan jotain pientä, ymmärrän että mies käy töissä, mut kun hän tulee töistä hän välillä saattaa olla tyttömme kanssa 30min-2h muutamina iltoina viikosta ja sopii itselleen kaikennäköstä menoa ja minun pitää kysyä aina että katsooko hän tytön perään ja hän vastaa "kyllä", mutta useimmiten joudun odottamaan tunteja ennen kun pääsen edes siivoomaan yms.
3. ei oo juurikaan selvitty, ollaan puhuttu mutta mieheni jättää aina asian sikseen kunnes taas sama juttu toistuu
4. välillä on kaduttanut, kun kaikki on yhtä kaaosta varsinkin vanhimman suhteen ei mitään päätä eikä häntää missään asioissa, kun kaikki on vielä vaiheessa. mutta muuten nautin tästä uusioperheestä
5. yhteinen lapsemme on tietenkin positiivinen asia ja tietenkin se että olemme alkaneet mieheni kanssa puhumaan asioista ylensäkin! ja olen aina halunnut lapsia ja nyt niitä on minulla 2 vaikka toinen ei ole biologinen