Millaisia olitte itse koulussa, millaisia nyt ovat lapsenne?

[mourning]

Mietin vain, että onkohan tuossa mitään yhteyttä. Itse olin keskiverto oppilas ala-asteella ja yläasteella, sellaista seiskaa ja kasia ja mikään ei erityisesti napannut. Lukiossa skarppasin ja kirjoitin eximian paperit ja pääsin yliopistoon. Eli lukioaikana oikeastaan heräsin ymmärtämään sivistyksen ja koulutuksen merkityksen tässä yhteiskunnassa ja rupesin kiinnostumaan asioista oikeasti, tekemään töitä.

Nyt tyttäreni on nyt yläasteella ja hän ei ole erityisen innostunut koulunkäynnistä, Todistukset ovat kehnoja pääsääntöisesti, joskus saattaa olla hieman parempia numeroita joukossa. Minä en voi hänen puolestaan päättää, saati takoa järkeä tuon ikäisen päähän väkisin, mutta niin toivoisin, että hän ymmärtäisi, miten iso merkitys sillä koulunkäynnillä on tulevaisuuteen.

Nyt hän on ilmoittanut, että lähtee ammattikouluun parturi-kampaajaksi ja kas kummaa, kun parhaat kaverit on menossa myös. Ajatuksessa ei olisi mitään vikaa, jos se olisi hänen oma päätkösensä ja kiinnostuksensa, mutta tunnen hänet niin hvyin, että tiedän missä mennään.

Pelkään, että hän ei käytä nyt omaa järkeään valinnoissaan, vaan menee muiden mukana ja katuu sitten jälkeenpäin.

 

[PölyEsteri]

Kaijkkien pitää saada itse valita. Ei kampaajana olossa ole mitään vikaa, siinäkin on mahdollisuus olla keskivertoa parempi ja saada menestyvä yritys ja saada nimeä ja tienata ihan hyvin. Kaikessa on vaan kyse siitä, kuinka hyvä on siinä, mitä valitsee tehdä.

 

["aapee"]

Kaijkkien pitää saada itse valita. Ei kampaajana olossa ole mitään vikaa, siinäkin on mahdollisuus olla keskivertoa parempi ja saada menestyvä yritys ja saada nimeä ja tienata ihan hyvin. Kaikessa on vaan kyse siitä, kuinka hyvä on siinä, mitä valitsee tehdä.

Enhän minä nyt sitä tarkoittanutkaan, että kampaajan ammatissa olisi vikaa, vaan sitä, että tiedän tasan varmasti, että tyttöni ei ole itse tuota ratkaisua tehnyt, vaan menee kavereiden mukana. Tuossa iässä ne ovat miltei puolijumalia.

 

["sad"]

Anna tehdä itse virheensä. Muistan kyllä itse kun piti joku valita ammatti yläasteen jälkeen niin tuli valittua samoja kuin kavereilla. Antaa opiskella siihen jos haluaa ja koulun voi myös keskeyttää tai myöhemmin vaihtaa alaa.

 

[PölyEsteri]

[QUOTE="aapee";23674894]Enhän minä nyt sitä tarkoittanutkaan, että kampaajan ammatissa olisi vikaa, vaan sitä, että tiedän tasan varmasti, että tyttöni ei ole itse tuota ratkaisua tehnyt, vaan menee kavereiden mukana. Tuossa iässä ne ovat miltei puolijumalia.[/QUOTE]

Niin, voihan se olla. Tai sitten ne muut on matkineet idean sun tytöltä.

Nykyisin onneksi eletään niin pitkään, että kouluttautua ehtii vielä moneen kertaan, jos menee erehdyksessä väärään opiskelupaikkaan.

 

[meak]

Mä loistin peruskoulussa tietoaineissa, mutta taitoaineissa olin heikompi iästäni johtuen. Lukio meni penkin alle, mutta pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä halusinkin. Ammattikorkeakoulusta valmistuin luokkani parhaana.

Miehelläni heräsi motivaatio vasta ammattikoulussa (eli peruskoulun ajan oli heikko oppilas), sieltä hän päätyikin mutkan kautta yliopistoon ja valmistui lopulta oivallisin arvosanoin (k.a. yli 4,5).

Omat lapset on vielä alakoulussa, ja toistaiseksi ovat kumpikin olleet kiitettävän oppilaita.

 

[Mummeliisa]

Yläasteella keskityin koulussa lähinnä sosiaalisiin suhteisiin ja projektijuttuihin (kouluradioon ja - lehteen sekä näytelmiin) Varsinainen opiskelu tahatui enemmän omaehtoisesti ja omalla ajalla, vaikka kokeiden perusteella olinkin ns. kiitettävän oppilas.
Tällä hetkellä yksi lapsista koulussa ja hänellä hyvin samantapainen tilanne.

 

["vieras"]

onko siellä muuten mahdollisuutta ns. kaksoitutkintoon? eli että sais kampaajan paperit ja yo-todistuksen molemmat samassa oppilaitoksessa? mulla ei oo sen parempaa kokemusta asiasta, mutta eikös tää oo jossain mahdollista? Eri asia tietysti kiinnostaako tytärtä itseään moinen. Olis sitten kuitenkin helppo jatkaa opintoja tai vaihtaa alaa jos mieli myöhemmin muuttuukin.

Itse pärjäsin aikanaan peruskoulussa oikein hyvin, mutta lukiossa vähitellen laiskistuin, mutta kitkutin silti yliopistoon ja nyt on opinnot vielä kesken kun perheen perustaminen tuntui tärkeämmältä.. ratkasuja on monenlaisia, mutta tuskin enää aikuisiässä mikään opiskelu luonnistuu jos itsellä ei ole motivaatiota (eli turha pakottaa toista opintoihin, joihin ei halua).

 

["plääh"]

Mä olin koko kouluajan hyvä oppilas ja valmistuin yliopistosta hyvin arvosanoin. Mun kaksi vanhinta lasta on jo opiskelijoita, toinen yliopistossa, toinen amk:ssa, ja kumpikin olivat aivan loistavia oppilaita koulussa. Tyttö sai viime vuonna stipendin hyvin sujuneista yo-kirjoituksista. Yksi lapsista on nyt lukiossa ja hyvin menee hänelläkin. Sen sijaan meidän yläkoulua käyvä tyttö on ihan toista maata ja hän on päättänyt jo aikoja sitten yrittää amikseen parturi-kampaajaksi. Mutta eihän sinnekään noin vain mennä, sen kun saisi vielä tytön päähän taottua. Nuorin on alakoulussa ja luokkansa paras oppilas.

 

[Heinrich Spiegel]

Minun koulumenestys oli lapsena ja nuorena varsinaista vuoristorataa. Ala-asteella olin kiinnostunut monista asioista ja viihdyin koulussa, mutta jostain kumman syystä arvosanat oli aina "vaan" seiskaa ja kasia. Paitsi jossain bravuuriaineissani eli matikassa, äidinkielessä, liikunnassa ja kuviksessa. Surkein olin ala-astelaisena englannissa ja käsitöissä.

Aina kuitenkin jotenkin ajattelin, että menen yliopistoon, jo hyvin nuorena. En tiedä mistä se esimerkki tuli. Isäni oli yliopiston drop out (alkoholisti ja vanhemmat erosivatkin) ja äiti taas oli aikoinaan töin ja tuskin suorittanut lukion.

Yläasteella skarppasin ja minusta tuli melkeinpä huippuoppilas. Kuitenkin yläasteen loppua kohden menestys hiipui ja lopulta päästötodistuksen keskiarvo oli jotain 8,5 tms. Joka sekin on ihan hyvä, mutta kun se parhaimmillaan oli 9 niin laskua oli.

Lukiossa sitten lasku jatkui ja olin aika huono oppilas. Vikalla luokalla aloin skarppaamaan taas ja kirjoitin aikas hyvät paperit. Vanhan maailman laudaturit laajasta matikasta, aineesta, reaalista... kahdesta ekasta olis tullut ihan nykymaailman laudaturkin, oli sen verran korkeet pojot.

Sitten menin yliopistoon, jossa oli kyllä todella vaikeeta. Keskeytin opinnotkin välillä ja oli elämässä suht. vaikeeta, mut lopulta sitten räpiköin läpitte. Aina vähän hampaat irvessä. Olin varmaan väärällä alalla tai sitten oon vain semmoinen tyyppi, että liika erikoistuminen ei toimi.

Omia lapsia ei ole, mutta jos niitä tulee, aion korostaa myös käytännön aineiden tärkeyttä. Itse laiminlöi ne vaikka niiden just pitäis olla sopivaa vastapainoa (käsityöt,kotitalous). Itte olen aikuisiällä pikkuhiljaa opetellut miten ruuvvari pysyy kädessä yms. En tosiaan ole mikään Remontti-Reiska saati kokki, mutta kehittymään päin.

 

["vieras"]

Keskiverto oppilas peruskoulussa. Sitten lukioon joka jäi kesken hylättyjen kielten kurssien takia, sen sijaan kävin merkonomiksi. Lopulta menin yliopistoon pääsykokeen kautta ja valmistuin maisteriksi keskimääräisin arvosanoin erityisemmin ponnistelematta. Lapset ovat sen verran nuoria että paha sanoa vielä.

 

["vieras"]

Mies sai c:n paperit, minulla oli laudaturin paperit. Lapsista yksi taaplaa keskiverto kasin todistuksilla, käytännönläheiset aineet kiinnostavat enemmän kuin lukuaineet. Toisilla lapsilla on kiitettävät todistukset, yli ysin ka:t, tasaisen lahjakkaita kaikissa aineissa. Emme painosta lapsiamme koulunkäynnin suhteen, vaan jokaiseen suhtaudutaan yksilöinä.

 

[lkkl]

Itse menin ammattikouluun,koska suurin osa ystävistänikin meni ja lukio tuntui turhalta koska en halunnut opiskella vielä lukio-opintojen jälkeen useita vuosia. Luin itseni merkonomiksi ja näin jälkeenpäin olisin toivonut että vanhempani olisivat vielä kovemmin painostanut minua lukioon ja jatko-opiskeluihin. Tällä hetkellä olisi elämäntilanteeni huomattavasti parempi, olisi hyvä koulutus ja sen mukana tuleva parempi palkka. Noin nuorena on vaikea tehdä oikea päätös. Sinuna neuvoisin tytärtäsi käymään kaksoistutkinnon jos väkisin haluaa ammattikouluun mennä. Näin jää sentään vaihtoehdot paremmin auki jos mieli muuttuu tulevaisuudessa.