- En juuri koskaan uskaltanut pyytää kavereita meille, häpesin ja pelkäsin että siellä on taas joku kännissä
- Vanhemmat eivät kuljettaneet harrastuksiin tai oikein mihinkään muuallekaan iltaisin tai viikonloppuaamuisin
- Joutui kuuntelemaan samoja juttuja uudestaan ja uudestaan
- Sain usein haukut, koska en muka ollut kertonut tulevasta luokkaretkestä tms. Oikeasti kerroin, mutta kännääminen vei muistin
- Harvemmin jätettiin heitteille, enkä koskaan joutunut pelkäämään väkivaltaa, mutta häpesin, häpesin, häpesin ja häpeän edelleen
Äitini oli/on kaappijuoppo. Ilmeisesti tämän seurauksena minulle kehittyi ns. kuudes aisti, huomaan vieläkin ihmisistä heti jos ovat juoneet vähänkään alkoholia.
Luonnollisesti en anna lastani hänelle hoitoon, mitä hän kehtaa ihmetellä ja harmitella.