Toggle sidebar

Millaisia isovanhempia teidän lapsilla on? Siis miten vanhempanne toteuttavat isovanhemmuuttaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja NeitiNasu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

NeitiNasu

Aktiivinen jäsen
01.04.2004
15 255
0
36
Kunhan olen pohtinut erinäisistä syistä tätä asiaa taas, ja olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia.
Mun isä asuu kaukana, nähdään noin 2 kertaa vuodessa. Niillä kerroilla on kyllä vaari 100 %:ti. Miehen isä asuu lähempänä, mutta muulta elolta ei juuri liikene lapsen lapsille aikaa, joskus poiketaan kylässä. Silloinkin lasten jutut jää toiselle sijalle, ensin puhutaan työstä ja kaikesta muusta.
Miehen äiti pitää lapsista, vie niitä mielellään teatteriin ja muuta, mutta ei oikein "osaa" toimia ehkä ihan pienten kanssa.
Mun äiti on juuri päättänyt aloittaa hoitamaan omaa elämäänsä, kokee joutuneensa uhrautumaan jne, ja haluaa siis olla mummi nyt omaehtoisesti. Suosii esikoista, kahta muuta pitää vähän tyrkyttää mukaan.
 
mun isä asuu kaukana ja sitten kun näkee muksuja antautuu heille täysin

miehen vanhemmat asuu lähellä ja muksut ovat heille kaikki kaikessa. touhuavat heidän kanssa ja reissaavat myös. ostelevat vähän liiankin kanssa lapsille kaikkea.
 
Mun vanhemmat tapaa lapsiani ehkä kesällä ja jouluna, välimatkaa n. 300km mutta muutenkin välit huonot yhteisymmärryksen puutteen vuoksi. Usein olen kaivannut äidin tukea elämässäni, kun lapsenki kans vaikeaa ollut, mutta se vaan vähättelee tyyliin "meillä oli niin helppo ja kiltti", en siksi halua edes puhua raivareista tms. Isänsä suvun kans ei olla tekemisissä
 
mun vanhemmat on kuolleet joten heistä ei oo mitään iloa lapsille. Miehen vanhemmat asuvat kaukana ja nähdään non 4-5 kertaa vuodessa,mutta sen vähän ajan kyllä käyttävät tasan lastenlasten kanssa ja he ovat heille kaikki kaikessa. Varsinki anoppi laittaa lapsenlapset kaikessa edelle ja ajattelee aina ensisijaisesti heitä kaikissa valinnoissaan.
 
Minun isäni rakastaa lastani yli kaiken. On jopa sisustettu lapsiystävällisesti.
Jaksaa aina puuhata ja olla lapsen kanssa, vaikka nähdään usein useamman kerran viikossa, normaalisti vähintään kerran viikossa.

Miehen isää ei voisi vähempää kiinostaa koko lapsi, ei ole koskaan pitänyt sylissä tai edes sanonut mitään lapselle. Onnitteli sentään anopin kautta lapsen syntymästä.
Anoppi kyllä aina puhuu että pitäisi käydä siellä useammin ja kuinka hän ikävöi lasta, mutta käytännössä kun mennään niin puhutaan niitä työjuttuja ym, ja lapsi jää todella vähälle huomiolle. Ehkä ei vain osaa olla pienten lasten kanssa
Ja käydään appivanhemmilla noin kerran viikossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yksin:
Mun vanhemmat tapaa lapsiani ehkä kesällä ja jouluna, välimatkaa n. 300km mutta muutenkin välit huonot yhteisymmärryksen puutteen vuoksi. Usein olen kaivannut äidin tukea elämässäni, kun lapsenki kans vaikeaa ollut, mutta se vaan vähättelee tyyliin "meillä oli niin helppo ja kiltti", en siksi halua edes puhua raivareista tms. Isänsä suvun kans ei olla tekemisissä
Click to expand...

Joo, mä kaipaisin tukea eniten juuri nyt kun niitä on kolme: en ole tätä ennen kovasti kaivannut. Mutta mun äiti on siis sanoutunut irti tehtävistään niin sanotusti. "Sellaista se on, koita selvitä. On siitä kaikki muutkin selvinneet."
 
Meillä vanhemmat joutuivat vähän aikaa hinkumaan isovanhemmiksi ja kun odotetut lastenlapset syntyivät, hurahtivat he isovanhemmuuten. ;) Kaikki isovanhemmat ovat 55-60v. ja heillä on mukavasti aikaa ja halua touhuta lasten kanssa. Lapsilla ja isovanhemmilla on hyvät ja mutkattomat välit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yamini:
Minun isäni rakastaa lastani yli kaiken. On jopa sisustettu lapsiystävällisesti.
Jaksaa aina puuhata ja olla lapsen kanssa, vaikka nähdään usein useamman kerran viikossa, normaalisti vähintään kerran viikossa.

Miehen isää ei voisi vähempää kiinostaa koko lapsi, ei ole koskaan pitänyt sylissä tai edes sanonut mitään lapselle. Onnitteli sentään anopin kautta lapsen syntymästä.
Anoppi kyllä aina puhuu että pitäisi käydä siellä useammin ja kuinka hän ikävöi lasta, mutta käytännössä kun mennään niin puhutaan niitä työjuttuja ym, ja lapsi jää todella vähälle huomiolle. Ehkä ei vain osaa olla pienten lasten kanssa
Ja käydään appivanhemmilla noin kerran viikossa.
Click to expand...


Meillä jo omat lapset antoivat olla tavarat paikoillaan, samoin lapsenlapset. Ei tarvi sen kummemmin sisustaa vaan ihan oman maun mukaan. Tämähän on meidän koti eikä lastenlasten vaikka usein yökylässä ovatkin.
 
Miehen isä js äiti suosii poikaa, tyttö jää vähän sivummalle. Mun äiti ei jaksa pieniä lapsia yhtään, on kyllä kiinnostunut puhelimella soittelemaan ja sillointällöin näkemään mutta ei puhettakaan että voisi pyytää hoitoon tai mitään. Miehen vanhemmat taas kaiketi odottaa, että menemme väkisin käymään? taivastelevat kun ei olla käyty mutta eivät koskaan kutsukaan eivätkä ole kotona. Miehen äiti on ainua joka haluaa viettää aikaa edes yhden lapsen kanssa, ihan vapaaehtoisesti :D
 
Meillä vanhempani ovat TODELLA täydellisiä isovanhempia!!! Huomioivat jokaista lastenlastaan tasapuolisesti. Välimatkaa n.800km. Nähdään 2-3x/v.
Isän puolelta taas toisin... Välimatkaa n.1km. Nähdään yhtä usein kun minun vanhempia. Tyttärensä luona mummi aikaansa viettää n. 5-7pv ja yötä viikosta. Näitä lapsia muistetaankin jouluna mopoilla, tietokoneilla, kalliilla leluilla. Lapset pääsevät yöksi mummolaan ja heitä kuljetetaan vaikka minne.
Meidän lapset saa jouluksi lahjaksi ehkä suklaata tai villasukat. Kummatkohan tänävuonna... Yhden kerran pyysin mummoa vahtimaan pienintä (3v), sanoi ettei osaa tehdä mitään lapsen kanssa. Niinpä neiti piti ottaa sairaalaan (80km) matkaan.
Tyttärensä 2 ja 3v lapset tervetulleita sinne vaikka yöksi...
Itkettää omien lasten puolesta mutta minkäs teet :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja jotain rajaa:
Meillä jo omat lapset antoivat olla tavarat paikoillaan, samoin lapsenlapset. Ei tarvi sen kummemmin sisustaa vaan ihan oman maun mukaan. Tämähän on meidän koti eikä lastenlasten vaikka usein yökylässä ovatkin.
Click to expand...

Se että isäni on siirtänyt arvokkaimmat tavarat yhden hyllyn ylemmäs ja luopunut parista pöytäliinasta ei kuulemma ole haitannut.
Ja ei, emme asu siellä, ja ei tarvitsisi, mutta minun mielestä todella huomaavaista, että voi jopa välillä juoda sen kupin kahvia rauhassa että silmä tarkkana täytyisi lasta seurata ettei vahingossa pääse tuhoamaan jotain. Pienet taaperot harvoin kun uskovat kerrasta tai kahdesta että jotakin ei oteta.
 
Molemmin puolin näkevät ehkä kerran kaksi vuodessa.
Oma äiti asuu kaukana ja lapsenlapsia on paljon.
Anoppi ja appikin asuvat kaukana. He itse asiassa ovat alkaneet valittaa siitä,että näkevät harvoin. Mutta kun käydään tai nähdään, ei kiinnosta lapset ollenkaan, puhuvat juurikin niitä omia juttuja miehen kanssa. Ja jopa valitetaan jätskin ostamisesta lapsenlapsille. Eli tottakai ajattelen lasteni parasta ja välittävät isovanhemmat ovat parasta mitä on olemassa. Mutta jos lapset saavat kuvan että ovat pakkopullaa ja rasite, mikä kuva minulle tulee, niin kyllä me mielellämme silloin jätämme aika vähälle kyläilyt ja en lapsia uskalla hevillä antaa, jos käytös on sama kuin minun läsnäollessa. Maristaan, valitetaan jne. asioista, kuten oma lapsuus ja kaikki on kurjaa ja ikävää, vaikka ihminen on terve ja eläkkeelä ja on tarpeeksi tuloja ja vapaa-aikaa jne.
 
Molemmat isovanhemmat sen verran lähellä, että näkevät lapsenlapsiaan aika usein. Aina saamme apua tarvittaessa. Ainoa "ongelma", että haluaisivat nähdä vieläkin useammin ja mummit "kilpailevat" keskenään. Olen oikeasti onnellinen tilanteestamme.
 
Isänisä kuollut ennen lapsen syntymää,isänäiti huonossa kunnossa laitoshoidossa.
Oma isäni asuu kaukana,mutta soittelee aina välillä ja nähdään kun mahdollista. Oma äitini asuu lähellä ja käy meillä yleensä vähintään 3krt viikossa ainakin pikaisesti pyörähtämässä töidensä jälkeen.
 
Mun vanhemmat asuvat lähellä meitä (pari kilsaa) ja ollaan paljon tekemisissä. Auttavat tarvittaessa, tykkäävät olla lasten kanssa, eivätkä kävele minun ja mieheni vanhemmuuden yli eli meidän perheen tapoja kunnioitetaan vaikka vanhempieni tapa olisikin toinen. Luotan heihin 100%.

Anoppi on lapsille suuri tuntematon, kuten sen puolen suku ylipäätään. Esikoisella on muistikuvia tädeistään ja sedästään, isoäitinsä näkemistä ei muista. Kuopus ei oo ketään heistä koskaan nähnytkään, paitsi webbikameran kautta. Appiukko on kuollut.
 
Lasten isovanhemmat asuvat 130 ja 150 km:n päässä. Nähdään noin kerran kuukaudessa. Todella ihania ovat. Tykkäävät kovasti lapsenlapsistaan ja ovat heidän kanssaan ihan kybällä koko vierailujen ajan. Nyt kun lapset kasvavat, voidaan antaa heidät jo viikoksi lomalle mummmoloihin kesällä.
 
4 isovanhempaa ja 2 iso-isovanhempaa.

Mummit ja ukit ovat kaikki umpirakastuneita poikaamme ja sanovat sen sanoin, elein, lahjoin, hankinnoin kotiinsa ja aikaakin riittää niin että itse en kerkiäisi niin paljon jakamaan lapseni aikaa heille.

Iso-isovanhemmat myös tykkäävät kivasta pojastani joka onkin hurmuri :heart: Kummatkin jopa leikkiittävät poikaa ja iso-pappa kehuu tuttavilleen ja meille poikaa vaikka onkin sellainen jäyhempi mies normaalisti.
 
Miehen vanhempia on nähty tänä vuonna kerran ja sikin vain koska matkustimme kesällä siellä käymään, niitä ei meillä näy vaikka reissaavat ympäri maailmaa thaimaa-siperia-levi-espanja........ loputtomiin. Miehen siskon yksi lapsi (heilläkin ne enemmän niitä) on kaikki kaikessa ja yllättäen suvun ainut tyttö... Mummosta ei kuulu pihaustakaan.
Mun äiti ostaa kaikenlaista lapsille, mutta muuten ei osallistu lasten elämään. Tulee kylään jos kutsutaan ja lähinnä vain synttäreillä. Jos käydään siellä niin ei juurikaan ota lapsiin kontaktia tai jos niin kyselee hölmöjä kökköjä kysymyksia joista näkee ettei tunne oloaan mukavaksi lastan kanssa. No näillä eväillä mennään.
 
Kummatkaan isovanhemmat eivät ole hoitaneet lapsia pientäkään hetkeä. Tai isäni joskus katsoo perään ulkona, jotta minä saan tehtyä heille kotitöitä. Äitini on dementoitumaan päin. Miehen vanhemmat käyvät joskus harvoin meillä kahvilla. Lapseni eivät ole koskaan olleet edes sylissä isovanhemmillaan, vaikka vanhin lapsi on jo kouluikäinen.
 
Mun isä on ihan mahtava pappa. En voisi parempaa isovanhempaa toivoa. Isä ottaa aina lapsia hoitoon ja jaksaa touhuta pikkuisten kanssa. Isällä on aina aikaa ja antaa aina sekä lapsien että mun ymmärtää, ettei voisi paremmin aikaansa viettää kuin olemalla lasten kanssa. Se on tosi ihanaa.

Mun äiti taas on niin kiireinen, ettei paljoa ehdi lapsia nähdä. Miehen vanhemmat ovat kiinni miehen sisarusten perheissä niin paljon, että me olemme jääneet sivummalle. Me asumme n. 50km:n päässä, kun muut sisarukset ja appivanhemmat asuvat parin kilometrin säteellä toisistaan.
 
Meillä asuu molemmat isovanhemmat lähellä ja näkee lapsenlapsia viikottain. Kyllä ne leikkii lasten kanssa ja huomioi niitä, mutta ei se huomio ole koko ajan lapsissa. Varmaan siksikin, kun näkevät niin usein. Oikein hyviä isovanhempia molemmat! Me kyllä ollaan tässä asiassa aktiivisia ja "ängetään" kylään ja pyydetään meille, kai ne älyää kieltäytyä, jos ei kiinnosta...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa