Millaisia 5-vuotiaita muilta löytyy?

["Siina"]

Meidän muutamaa viikkoa vaille 5 v on ihan mahdoton tapaus! Aina ollut temperamenttinen mutta tuntuu että muuttuu vaan hankalammaksi mitä enemmän tulee ikää. Hän mm saa edelleen raivareita ja temppuilee joka asiasta. Yllyttää pienempää sisarusta tekemään pahojaan vaikka varsin hyvin tietää mikä on kiellettyä. Leikit kavereiden kanssa ei tahdo sujua kun on huono antamaan periksi ja usein haluaa tietty just saman lelun minkä kaverikin haluaa. Puhuu ilkeästi, nimittelee sisartaan tyhmäksi, vauvaksi jne. Huutaa kun ei asiat mene kuten haluaa jne jne jne.

Jäähy on käytössä ja jos siinä jatkaa huutoa tai nimittelyä joutuu kodinhoitohuoneeseen. Jäähyllä pysyy kyllä, mutta muuta apua siitä ei tunnu olevan. Sinne joutuukin usein. Lisäksi koitetaan keskustella asioista, miltä hänen käytös meistä muista tuntuu jne. Välillä taas on hyviäkin kausia jolloin tyttö on kuin aurinko ja kaikki sujuu. Lapsi on normaalisti kehittynyt ja kotihoidossa vielä. Hellyyttä ja huomiota kaipaa paljon ja saakin sitä. Aikaisemmin oli vähän "vieraskorea" ja käytös ei ollut niin huonoa muitten seurassa, nyt ei näytä haittaavan vaikka olisi miten paljon porukkaa ympärillä.

Nyt niitä konkreettisia neuvoja kiitos! Miten voisin tukea mahd hyvin pientä raivotartani?

 

["rrrrrr"]

Onko ikäistä leikkiseuraa? Siis muitakin kuin sisarus?

Ulkoillettahan paljon? Tuon ikäisellä on energiaa vaikka muille jakaa ja tekmistä pitää olla ettei turhauduta.

Jäähy on tainnut menettää merkityksensä. Olisiko jotain muuta rangaistusta käytettävissä? Lempi lelu pois tms?

Itsellä 5v ja 6 v tytöt. Kovia menemään ja tekemään. Tarvitsevat jo todella paljon virikeitä, "omia leikkejä", ulkoilua etc. "häiriö käytöstä" lähinnä silloin kun ollaan oltu kipeinä eikä ole ollut mahdollisuutta purkaa energiaa.

 

["siina"]

On ikäistä leikkiseuraa, mutta ei ole kiva pyytää kavereita leikkimään kun yksi vaan huutaa js ulisee. Haluaa just saman lelun kuin kaveri jne. Munkanssa leikkiessä tekee kompkompromisseja ja yrittää ratkoa tilannetta kun sanon vaikka haluavani saman lelun kuin hän. Tällöin sovitaan että vsihdetaan kohta ja välillä sanon että hän saa ottaa valitsemansa koska minä sain valita viimeksi.
Harrastuksia tytöllä on 2 x viikossa (muskari ja yleisurheilu) ja lisäksi 2 x viikossa seurakunnan kerho. Ulkoilemme joka päivä, ellei olernoa js kotona teemme tehtäviä, luetaan, piirretään, askarrellaan, lorutellaan jakaikkea muuta.
Leluja on otettu pois kun alkaa temppuilla ja huutaa kun pitäisi siivota, mutta sen jälkeen ei ainakaan osallistu.

 

["Xxxx"]

Päivähoitoon päiväkotiin. Edes osa-aikaisesti.

 

["hmmm"]

Nukkuuko tarpeeksi? Syö terveellisesti ja juo tarpeeksi vettä? Meillä oli hankalaa 4-vuotiaalla hetken aikaa, sitten helpotti kun jätettiin sokeri kokonaan pois ja aloin kiinnittää enempi huomiota siihen että leikkienki lomassa hörppii välillä vettä. Tärkeä tuntuu olevan myös tuo kerho, on jokin "oma" juttu. Tottakai välillä nyt 5-vuotiaanakin kiukuttaa jne. mutta ihan "normaalin rajoissa".

 

[Raivopään äitä]

[QUOTE="Xxxx";30430777]Päivähoitoon päiväkotiin. Edes osa-aikaisesti.[/QUOTE]

Mitenkä se päivähoito asiaan auttaisi? Mun 4,5-vuotias raivopää on päivähoidossa, mutta kyllä se raivareita saa ihan pienimmistäkin asioista.

 

[kamut]

Miellä samalla tavalla käyttäytyvä 5-vuotias poika, joka päiväkodissa. Heti kun tullaan kotiin alkaa pikkuveljen töniminen, ja se oli tietenkin vahinko.. ja nimitellään vauvaksi ja ties miksi. Parhaimmaksi keinoksi olen huomannut" positiivinen vahvistaminen" eli siis jos huomaat tytön tekevän jotain oikein, esim. ripustaa takkinsa naulakkoon, tai muuta pientä, kehut oikein vuolaasti, silloin hänellä tulee hyvä mieli. Ja varsinkin jos mitenkään huomioi sisarustaan niin heti kuuluvasti positiivinen huomio siihen. Tätä voi edesauttaa sillä että pyytää auttamaan sisarustaan jossain asiassa, vaikka kaataa hänelle maitoa mukiin, sitten kehuu vielä miten hienosti se sujui. Meilä tämäntyyppinen vähän auttanut Ja jutellaan, kuinka hän on isompi ja taitavampi, eikä tarvitse niin paljon apua enää (tätä ei tietenkään sisaruksen kuullen). Ja vanhempien läheisyyttä myös isommalle!

 

[Meillä]

Ootko huomannu mitään yhteyttä käyttäytymisen ja syömisien suhteen? Meillä on kohta 5 vee tyttö ja on kyllä melko kiltti luonne ja tulee kaikkien kans toimeen, mutta toisinaan ihan ylivilkas. Vähän semmonen on-off. Oon miettiny jotain hyvää kalaöljyä ja sokerin vähentämistä. Ehkä myös vehnä pois kokonaan. On ollu pienempänä ruoka-aine yliherkkyyksiä, esim suom. viljat, laktoosi, jotkut marjat ja hedelmät. Ja lisäaineet, nekihän voi joillekkin tehdä jopa käytöshäiriötä. Ja toisaan ihan sivuhuomautuksena, päiväkoti ei ole se ratkaisu kaikkeen... Kröhömh.

 

["siina"]

Kiitos vastauksista!

Ensiksi ihmettelen mitä se päiväkoti ratkaisee.

Nyt tyttö alkanut sanoa ettei halua kerhoon, kavereitten kanssa ei siellä oikein suju. Tyttö sanoo että muut eivät ota leikkiin, eikä itse uskalla kysyä voiko osallistua. Sisaren kanssa leikit sujuu koska pienempi ihailee isompaa sisartaan ja myötäilee. Isompi siis määrää aika pitkälle mitä leikitään ja miten.

Tuo nukkumisasia on ongelma. Tyttö heräilee öisin muutankin kerran jolloin passitamme hänet takaisin omaan sänkyynsä. Tulee vaan halimaan ja jossain kohtaa kun olemme itse nukahtaneet tyttö kömpii väliin ja nukkuu siinä loppuyön. Mutta jos sattuu heräämään esim miehen herötyskelloon tai pikkusisko herättää niin ei suostu enää nukahtmaan. Sitten kiukutteleekin loppupäivän että on niin väsynyt. 1-2 kertaa viikossa nukkuu päiväunet, mutta unien jälkeenkin kiukuttelee yleensä kauan.

Kiukuttelun aikana tyttö ei onneksi riko mitään, eikä satuta muita. Ongelmana on se huuto ja huutaakin muuten järjettömän kovaa. Olen koittanut jättää huomiotta, mutta omat korvat ei tahdo kestää. Jos vaan vien kiukun aikana huoneeseensa niin kiukku vaan yltyy. Olen kertonut tytölle että korviini sattuu kun huutaa niin kovin ja sanonut että omaan huoneeseen saa mennä huutamaan. Syliin saa tulla mutta siinä ei huudeta! Itkeä ja kiukuta saa kyllä. Tyttö itse ei kuitenkaan siedä yhtään muitten huutoa (esim jos kaverille tullut pipi ja huutaa siksi).

Tyttöä kehutaan paljon ja hän onkin monessa taitava. Välillä haluaakin auttaa sisarustaan ja tulee kertomaan siitä ja silloin tottakai kehutaan. Kerron tytölle joka päivä rakastavani häntä ja halaamme paljon, usei n haluaa syliin kun luetaankin, eli selkeästi haluaa sitä läheisyyttä paljon.

Pikkusiskonsa on aivan eri luontoinen, onneksi. Pelkään että esikoisemme alkaa saada muualta negatiivista huomiota mikä tulee vaikuttamaan hänen itsetuntoonsa.

Musta vaan tuntuu että teen itse jotain väärin, mutten hoksaa mitä. Tiedättehän kun ulkopuolisena näkee miten kannattaisi toimia, mutta omia virheitä ei huomaa niin selvästi.

 

["siina"]

Lisään vielä että tyttö alkanut lähiaikoina kapinoimaan myös harrastuksiin lähtöä, vaikka tykkääkin olla siellä kun sinne päästään ja kertoo siellä olevan kivaa. Mutta lähdön hetkellä alkaa kauhea kapinointi. Huutaa, kierii eteisen lattialla, ei suostu pukemaan ulkovaatteita jne.

 

["siina"]

Nostan jos tulisi lisää kommentteja. Alan olla todella kypsä tähän tilanteeseen. Sanotaan ettei lasta saisi eristää mihinkään kiukun tullen, mutta en jaksa sitä vitinää ja huutoa! Kai se nyt pitää oppia ettei niin voi käyttäytyä! Passitan omaan huoneeseensa kun en jaksa kuunnella enää, koitan selittää miksi näin tehdään. Toinen ei kuuntele vaan jatkaa edelleen. Ovea ei haluaisi kiinni, mutta pakkohan se on, muuten huutaa ovella. Yritän selittää että ovi saa olla auki, ellei huuda, mutta selitys menee seinille kun toinen ei kuuntele. Miten voikin olla noin kovapäinen tapaus

Tämä siis näkynyt jo ihan pienenä. 10 kk eteenpäin pukeminen oli kurkkusuorana huutamista ja rimpuilua. Joka ikinen kerta. Eikä loppunut vaikka jouduttiin aina väkisin pukemaan. Tämä yksi esimerkki siitä millainen luonne on. Edelleen harjoitellaan avun pyytämistä, ettei tarvitsisi huutaa ensimmäisenä.

Vai pitäisikö ottaa syliin ja antaa huutaa siinä?

Alan ihan oikeasti olla todella huolissani.

 

[Sappari]

Täällä aikalailla samanlainen 5½vuotias tyttö. Tosin hoidossa/harrastuksissa on mielellään ja on paljon kavereita, mutta kotona se kiukkusuoni sitten puhkeaa melkein päivittäin. Joskus hoidosta hakiessa on kuin päivänpaiste mutta kahden minuutin kotimatkan aikana onkin jo kerännyt sisälleen niin paljon ärrinmurria että heti kotiovella alkaa jonkinlanen kiukkuaminen. Minä ainakin laitan huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan, kunnes osaa nätisti kertoa mikä kiukuttaa. Eli puhuminen yms ei auta ennenkuin lapsi on rauhoittunut. Sitten kun tulee huoneesta, haluaa halailla ja jutella, eli luultavasti ikävä ollut. Mutta kun lapsi on sen kiukkumörön otteessa, ei haleja saa, vaan ensin käyttäydytään kunnolla! Ja lapsikin sen tietää, jonkun aikaa saattaa huoneessa raivota ja annan purkaa kiukkua näin, koska tiedän että jos menen siihen väliin niin pahentaa tilannetta.

Totta kai mös kotipäivinä kiukkuaa kuin mikäkin mörökölli, silloin huutaa ja rääkyy kuin palosireeni. Jäähy on meillä menettänt tehonsa jo ajat sitten, joten jos lapsi vaikkapa kiusaa kissaa, muistutan että se on VÄÄRIN, "Kissaa ei saa kiusata, koska se on väärin!/Ethän nyt tahalleen tee väärin? Muistatko että kissaan sattuu, joten se on väärin". Auttaa meillä ainakin, kun ouhutaan oikeasta ja väärästä, eikä käytetä enää mitään "olitpa tuhma/tuo on tuhmaa" juttua. Ja sitten väärin tekemisestä saa rangaistuksen jos ei käytös muutu puheella, meillä pahin ja viimeinen rangaistuskeino on iltasadun lukematta jättäminen. Ja rangaistuksesta myös muistutellaan väärin tehdessä. "Älä tee väärin, muistatkos mitä sitten voi tapahtua" jne.